Lue keskustelun säännöt.
Menneiden muisteleminen, kun nykyisyys ahdistaa. Muita?
01.07.2024 |
Olen 49v nainen ja muistelen todella paljon menneitä aikoja, kun olin nuori ja opiskeluaikoja. Olin silloin todella onnellinen ja koin uskomattoman upeita asioita ja suuria tunteita.
Nykyään elämä on sitä, että ensin avioero ja nyt muistisairaat vanhemmat.
Tiedän, että elämäni tulee olemaan aina vaan haastavampaa ja edessä suuria ja pelkkiä luopumisia. En usko, että kovin iloisia asioita minulle enää tulee tapahtumaan. Elämä on ollut niin raskasta ja pelkkiä vastoinkäymisiä ja raskaita asioita vuosi toisensa jälkeen. En edes muista enää milloin minulle olisi tapahtunut jotain positiivista ja josta olisin saanut elämäniloa.
Onko muita jotka muistelevat paljon menneitä? Uskon tekeväni tätä, koska nykyisessä tai saati sitten tulevaisuudessa ei ole mitään odotettavaa.
Kommentit (20)
Sitten yritetään tehdä se parempi maailma. Kaikille. Ettei olisi pelkkää kamalaa. Itseäkin hirvittää kyllä tulevaisuus, kunnat jotenkin tunkkaisia systeemeiltään. Monilla raha vähissä. Ehkä pitää keskittyä myös muualle kuin negatiiviseen materiaaliin, välillä. Ihmisillä ei ole tosiaan välttämättä läheisiä apuna enää tai sitten myöhemmin, sekin on raskasta, rahalla joku saisi edes sen mitä tarvitsee. Onkohan vielä kohtaamispinta-aloja joissa ei ihmiset kyttää toisiaan ikävällä tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyisyys ei hirveästi ahdista muutoin, kuin siten, että haluaisin olla nuorempi.
Menneisyyttä tulee kyllä muisteltua paljon ja vähän ihmeteltyäkin sitä, että miksei siitä osannut nauttia sen enempää, vaikka hauskaa oli. Samoin tulee mietittyä, että mitä kaikkea tulisi tehtyä eri tavalla, jos saisi uuden mahdollisuuden nuoruuden elämiseen.
Vierailija kirjoitti:
Ap elää itsepetoksessa.
Ai millä tavalla? Mistä hän valehtelee itselleen?
Voit tehdä nykyisyydellesi jotain, mutta menneisyyteen haikailemalla se ei onnistu. Vaikutat sietämättömän raskaalta ihmiseltä kun et arvosta itseäsi, elämääsi ja omia valintojasi. Seuraavat 30 vuottakin vielä vatkaat nuoruuttasi, tsiisus. Kuka tuollaisen lähellä jaksaisi olla kun et itsekään jaksa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttu tilanne, tuttu tunne, ja sinne menneisyyteen katselee kuin apua ja mielihyvää saadakseen. Takertuu elämäniloon, jonka nuorempana koki.
Olen kuitenkin sopeutunut tilanteeseen. Joku fiksu sanoi kerran,että elämme nyt aikuistumisen päivitystä, versiota3.0, ja mikä liittyy vanhempien menetyksen tunteeseen. Nyt ei ole enää mitään, mikä määrittelisi minua lapsena tai osana lapsuuden perhettä.
Se, ettei ole enää omaa kumppaniakaan tukena saa herkästi vertailemaan itseäni sisaruksiini heidän perhe-elämänsä suloiseen (?) harmoniaan. Heillä on toisensa ja muutakin, kun taas minä elän yksikseni kokemassa tunteitani ja menetystä.
Sopeutuminen on ollut hyväksymistä asia kerrallaan. Pienin askelin. Suostunut luopumaan, mitä elämä iän myötä yhä enemmän on. Luopumista yhä uudelleen.
Kaikki koettu myös auttaa ymmärtämään ja jopa viisastumaan. Näen, että menen nyt uutta elämäntietä eteenpäin. On asioita, joissa olen rohkeampi päättämään ja tekemään ihan muuta kuin tähän asti.
Uskon, että mahdollisuuksia siihen mukavaankin tulee. Ehkä matalammalla kynnyksellä kuin nuorena?
Sama vika. Nuorena oli niin täynnä uskoa tulevaisuuteen. Nykyään kaikki tuntuu lähinnä lopun alulta. Vaikka kuinka yrittää harrastaa ja keksiä kaikenlaista tekemistä, ei niitä vanhoja fiiliksiä enää saa takaisin. On vain tämä "kuoleman odotushuone", jossa ei tässä iässä vielä pitäisi olla. Mikään ei vaan auta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun elämässä tulee tarpeeksi vastoinkäymisiä toinen toisensa jälkeen, on äärettömän vaikeaa löytää positiivista asennetta tulevaisuuteen. Siinä kohtaa meditaatio tai positiivisuuspäiväkirjan kirjoittaminen ovat vain iso vitsi, joka tekee olosta vain pahemman.
Ei tätä tunnetta pysty kokemaan kuin ne, jotka ovat käyneet läpi vaikeita asioita vuodesta, kuukaudesta toiseen.
Ei ihme, että itämaiset filosofiat sanovat onnen löytyvän läsnäolon taidosta. Mennessa oleva msentuu, tulevaisuudessa elävä ahdistuu. Onnellinen on se, joka osaa elää tässä hetkessä. Juuri tällä sekunnilla ei ole mitään hätää. Kaikki on hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ihme, että itämaiset filosofiat sanovat onnen löytyvän läsnäolon taidosta. Mennessa oleva msentuu, tulevaisuudessa elävä ahdistuu. Onnellinen on se, joka osaa elää tässä hetkessä. Juuri tällä sekunnilla ei ole mitään hätää. Kaikki on hyvin.
Mutta ap juuri kirjoitti, että nykyhetki ahdistaa. Miten tämän nykyelämästä onnen löytymisen selität?
Vierailija kirjoitti:
Kun elämässä tulee tarpeeksi vastoinkäymisiä toinen toisensa jälkeen, on äärettömän vaikeaa löytää positiivista asennetta tulevaisuuteen. Siinä kohtaa meditaatio tai positiivisuuspäiväkirjan kirjoittaminen ovat vain iso vitsi, joka tekee olosta vain pahemman.
Ei tätä tunnetta pysty kokemaan kuin ne, jotka ovat käyneet läpi vaikeita asioita vuodesta, kuukaudesta toiseen.
Jos joku nukahtaa meditaation aikana, silloin se toimii? Entä jos ihminen on tutkimusmatkailija, löytäjä, ajattelija ja joskus pitää leikkiä turistia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ahdistus on aina merkki siitä että jotain pitää tehdä itse nyt ja tässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ihme, että itämaiset filosofiat sanovat onnen löytyvän läsnäolon taidosta. Mennessa oleva msentuu, tulevaisuudessa elävä ahdistuu. Onnellinen on se, joka osaa elää tässä hetkessä. Juuri tällä sekunnilla ei ole mitään hätää. Kaikki on hyvin.
Mutta ap juuri kirjoitti, että nykyhetki ahdistaa. Miten tämän nykyelämästä onnen löytymisen selität?
Ap puhuu menneestä: avioerosta, joka on jo tapahtunut. Läsnäolon taidolla tarkoitetaan _hetkeä_ . Tätä sekuntia, kun näppäilen juuri tämän kirjaimen. Minua ei juuri tällä sekunnilla ahdista mikään. Eikä seuraavallakaan sekunnilla. Ahdistus tulee, kun alan miettimään niitä muistisairaita vanhempia.
Tietty, jos avioero on päällä juuri nyt ja mies huutaa korvan juuressa, tai sitä rypee jonkin sairausuutisen kourissa, niin sitten läsnäoleva heti ahdistaa. Mutta kun tilanne rauhoittuu, niin sitä voi löytää sen hetken, kun kaikki on hyvin. Ja ne hetket seuraavat toisiaan.
Enkä ole pumpulissa kasvanut. Tiedän, mistä puhun. Taidon oppiminen ei ollut helppoa, enkä sitä aina kovin hyvin osaakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun elämässä tulee tarpeeksi vastoinkäymisiä toinen toisensa jälkeen, on äärettömän vaikeaa löytää positiivista asennetta tulevaisuuteen. Siinä kohtaa meditaatio tai positiivisuuspäiväkirjan kirjoittaminen ovat vain iso vitsi, joka tekee olosta vain pahemman.
Ei tätä tunnetta pysty kokemaan kuin ne, jotka ovat käyneet läpi vaikeita asioita vuodesta, kuukaudesta toiseen.
Jos joku nukahtaa meditaation aikana, silloin se toimii? Entä jos ihminen on tutkimusmatkailija, löytäjä, ajattelija ja joskus pitää leikkiä turistia.
En tarkoittanut meditaatiota.
Jos katsot mitä tahansa eläintä, ne ovat aina pentuna ja nuorina "todella onnellisia". Vilkkaita ja eläväisiä siitä huolimatta, että kidnapataan vanhemmiltaan, elävät täysin lajille sopimatonta elämää, jne. Vanhemmiten rauhoittuvat, ja koiraista tulee aggressiivisia. Sellaista on elämä
En pysty kyllä samaistumaan tuohon, että kokisi pelkkiä menetyksiä. Itse pidän esim. miehettömyyttä siunauksena :D Toisen vanhempani kanssa en ole tekemisissä ollenkaan, toinen asuu toisella paikkakunnalla. Sinkkunaisen elämä on varsin mukavaa, kun saa olla rauhassa, oleilla ja elellä. Taide on itseä kiehtova asia, ja sitä on vaikea harrastaa, jos on joku mies tai vanhempi komentamassa tekemään "jotakin järkevää". Ruokansa saa päättää itse, sekä aikataulunsa. Aurinko paistaa edelleen yhtä paljon kuin 20 vuotta sitten
Vierailija kirjoitti:
Kun elämässä tulee tarpeeksi vastoinkäymisiä toinen toisensa jälkeen, on äärettömän vaikeaa löytää positiivista asennetta tulevaisuuteen. Siinä kohtaa meditaatio tai positiivisuuspäiväkirjan kirjoittaminen ovat vain iso vitsi, joka tekee olosta vain pahemman.
Ei tätä tunnetta pysty kokemaan kuin ne, jotka ovat käyneet läpi vaikeita asioita vuodesta, kuukaudesta toiseen.
Ei sitä positiivista oloa kannata sinne tulevaisuuteen ulkoistaa. Tekee sen, mikä saa olon hyväksi juuri nyt. Usein kiinni pienistä asioista, perustarpeista. Hyvä happi, riittävä nesteytys, ruoka, peseytyminen. Metsälenkillä on kaunista tähän aikaan vuodesta. Kaunista musiikkia on saatavilla kaikille. Jumala on antanut meille paljon, nauttikaamme siitä. Myös vapautuksen monista asioista, mistä emme nauttineet
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun elämässä tulee tarpeeksi vastoinkäymisiä toinen toisensa jälkeen, on äärettömän vaikeaa löytää positiivista asennetta tulevaisuuteen. Siinä kohtaa meditaatio tai positiivisuuspäiväkirjan kirjoittaminen ovat vain iso vitsi, joka tekee olosta vain pahemman.
Ei tätä tunnetta pysty kokemaan kuin ne, jotka ovat käyneet läpi vaikeita asioita vuodesta, kuukaudesta toiseen.
Jos joku nukahtaa meditaation aikana, silloin se toimii? Entä jos ihminen on tutkimusmatkailija, löytäjä, ajattelija ja joskus pitää leikkiä turistia.
En tarkoittanut meditaatiota.
En minäkään tarkoittanut että sulle mikään toimii. Totesin vaan yleisesti.
Lukekaa tämä kirja https://www.adlibris.com/fi/kirja/havahtuminen-9789511386032?gad_source…
Minun umpikujani lähti avautumaan tämän lukemisen jälkeen. Oma asenteesi elämään kohtaan siis muuttui.
Vierailija kirjoitti:
Lukekaa tämä kirja https://www.adlibris.com/fi/kirja/havahtuminen-9789511386032?gad_source…
Minun umpikujani lähti avautumaan tämän lukemisen jälkeen. Oma asenteesi elämään kohtaan siis muuttui.
Kiitos! En ole ap mutta taidanpa lukaista.
Minä en voi muistella juurikaan menneitä. Hukun sinne. Enkä halua valehdella itselleni enkä muille.