Pystyykö ihminen oikeasti rakastumaan kaksi kertaa elämänsä aikana?

Avoin ja vapaa ihminen rakastuu, kun sopiva tyyppi samoin tavoin vapaa tulee vastaan suht samoin tarpein. Luovat ihmiset rakastuvat herkimmin.

Vierailija kirjoitti:

Avoin ja vapaa ihminen rakastuu, kun sopiva tyyppi samoin tavoin vapaa tulee vastaan suht samoin tarpein. Luovat ihmiset rakastuvat herkimmin.

Ei se ihan noin mene. Yleensä se toinen rakastuu enemmän kuin se toinen ja se välillä oleva etäisyys tekee sen rakastuneemman osapuolen entistäkin nälkäisemmäksi. Parhaimmillaanhan tuokin toimii, mutta kaksi toisiinsa kunnolla ihastunutta on melkoisen harvinainen, mutta tietysti sitäkin kauniimpi näky.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, luku on täsmälleen kaksi. 

Hyvä, että varmistit.

Kummituksia ihminen voi nähdä 1,4 kertaa elämänsä aikana. Varma tieto. 

Olen eri, mutta hyvä kun kerroit. Juuri tuota olenkin miettinyt, kun olen kerran nähnyt kummituksen ja mietin että voinko nähdä vielä. Nyt tiedän, että on 0,4 kertaa jäljellä! 

Pystyy. Vaikka kolmekin kertaa....

Mutta , ikuista rakkautta ei ole. Eikä  tule. Kuin 1:lle sadasta.

Vierailija kirjoitti:

Pystyy. Vaikka kolmekin kertaa....

Mutta , ikuista rakkautta ei ole. Eikä  tule. Kuin 1:lle sadasta.

Mulle kyllä kaikki rakkaudet on ikuisia. Siitä sen jälkikäteen erottaakin viimeistään. Ihastus haihtuu, mutta kun se muuttuu rakastumisen kautta rakkaudeksi, niin se rakastumisen tunne kyllä katoaa melko lyhyessäkin ajassa, vaan se sen myötä kehittynyt rakkaus säilyy, vaikka suhde loppuisikin tai ei koskaan olisikaan muuta suhdetta kuin ystävyys. Ehkä se laimenee ja haalistuu, mutta silti se on ja pysyy, vähintään semmoisena välittämisenä ja ystävärakkautena, mutta se on kumminkin vähän enemmän kuin muita ystäviä kohtaan. 

Voi tietysti rakastua useasti, mutta voi ihmisellä silti olla yksi suuri rakkaus, joka sitten jää pysyväksi.

Nuorenahan se on periaatteessa helpompaa rakastua, kun ei vielä tunne niin paljon ihmisiä. Rima on matalammalla sen suhteen, kuka on se ihanin koskaan kohdattu ihminen.

Luulisi, että se edellyttää sitä, että on käynyt läpi sen edellisen suhteen loppuun asti. Eli ei enää elä haaveissa ja toiveissa, muistele palavasti kohtaamisia, toivo tapaamisia tai ajattele, että kerran me vielä... Ei vertaile koko ajan entiseen suhteeseen tai tapoihin olla yhdessä eli ei riipu enää millään tavalla entisessä ihmisessä.

Kaikki menneessä eläminen tietenkin estää täysillä uudelleen rakastumisen, koska osallistuminen on vain puolittaista. Jotkut haluavat vaalia muistojaan. Toiset taas elää realistisesti tätä päivää. Riippuminen entisissä paljastaa vain sen, että ei osaa oppia ja kehittyä, muuttua itsekin ajan mukana eikä välttämättä näe todellisuutta entisessä elämässään. Ihmiset kehittyvät, kasvavat ja oppivat koko ajan. Edellisessä suhteessa oltiin nuorempia ja aivan eri elämäntilanteessa ja kummankin käytös vaikutti toiseen, ei siis ole viattomia uhreja kummallakaan puolella. Jotkut eivät voi lopettaa kuvitteluaan ja utopioitaan menneestä. Todellisuuden myöntäminen, mitä on oikeasti ja todella tapahtunut tai miten "onnellisia" entisen kanssa oikeasti oltaisiin, vaatii suurta rehellisyyttä niin itsestä kuin toisesta. Jotenkin sellainen unelmissa eläminen ja pilvilinnojen rakentelu kuuluu teini - ikään, ei aikuisuuteen.

Helposti, jos tapaa sen toisiksi parhaimman ennen parasta.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset eivöt välttämättä edes tiedä mitä rakkaus on

Onko sille olemassa edes tarkkarajaista määritelmää niin, että voitaisiin ulkopuolelta erottaa tsi henkilö itse tsrkistaa, että onko hänellä (ollut,) oikeata rakkautta?

Itse en ole eläessäni ollut pidemmässä parisuhteessa, joten tässä mielessä lienen kokematta  rakkautta; sitä rakkautta, joka muodostuu tai on miodostumatta kahden ihmisen välille.

Raskasta onkin ollut kuinka itse on ennättänyt jo luulemaan ja uskomaan ihastumista seuraavaksi orastavaksi ja aluillaan olevaksi  rakkaudeksi onkin ollut vain omaa haavettani ja unelmaa pettävää... 

En tiedä uskallanko tai osaanko enää rakastua; jos nyt olen koskaan olenntiennytkään mitä oikea rakkaus on. - Jos olisin tiennyt, niin ehkä olisin osannut paremmin nähdä ja huomata, ettei toinen ole halukas sitä mahdollistamaan ja antamaan minulle, vaikka itse olisin halunnut heitä rakastaa, mutta se ei kai ollut tarpeeksi ja riittävästi, jotta olisin saanut edes yrittää elää yhdessä rakastaen ja välittäen toinen toisistamme. 

 

Up!

Vierailija kirjoitti:

Kuulemma kolme kertaa. Ensimmäinen on haaverakkaus, se nuoruuden rakkaushömppähöttö. Toinen rakkaus on haastava, opettava ja hajottava. Kolmas rakkaus on se jossa kaikki loksahtaa paikoilleen ilman draamaa ja tämä rakkaus iskee kuin vähiten sitä odottaa, kohdekin voi olla täysin eri kuin mitä oli hakemassa.

Sarjasuhteilu ja rakkausaddiktio on asia erikseen. 

Minä itse en ole näitä määritellyt. 

Nuo draamasuhteet ja hajottavat suhteet ovat jotain traumasidosjuttuja tai muuten tunne-elämältä vaurioituneiden "rakkauksia". Jos ihmisellä on tasapainoinen tunne-elämä, terve kiintymyssuhdemalli eikä mitään traumasidoksia, ei hänelle rakkauselämä ole tuollaista draaman kautta eheytymistä kohti menemistä, vaan ihan normaaleja, hyviä ihmissuhteita, joissa voi olla samaan aikaan hyvä ja rauhallinen olla ja intohimoista ja kiihkeää.