Mies äkäilee HETI jos hänelle sanoo jotain

Vaikken ole mitään rikoksia tehnyt, joku jatkuvasti pelottelee minua liittyen juuri lähettämiini whats app -viesteihin tai viesteihin palstalla. Haluaisin olla rauhassa ja elää elämääni kuten muutkin ihmiset. Tämä toiminta pelottaa ja tuntuu, että olen vainottu.

Mikä miehiä oikein vaivaa? Oltiin lähdössä hänen sukulaisen syntymäpäiville. En tiennyt mihin aikaan tarkalleen siellä piti olla, niin kysyin ihan neutraalisti, että mihin aikaan lähtö "Sirpalle". Siis aivan järkyttävä raivari yhdestä kysymyksestä. Olisi ilmeisesti pitänyt kysymättä tietää.

Ap. Katso peiliin. En minäkään mitään jatkuvaa huomauttelua eli nalkutusta jaksaisi. Jättäisin sellaisen sian ja etsisin kunnollisen naisen.

Vierailija kirjoitti:

Mikä miehiä oikein vaivaa? Oltiin lähdössä hänen sukulaisen syntymäpäiville. En tiennyt mihin aikaan tarkalleen siellä piti olla, niin kysyin ihan neutraalisti, että mihin aikaan lähtö "Sirpalle". Siis aivan järkyttävä raivari yhdestä kysymyksestä. Olisi ilmeisesti pitänyt kysymättä tietää.

Itsekin olin nuorena tuollaisen miehen kanssa yhdessä joka kuvitteli sekä itse olevansa ajatustenlukija että etenkin oletti minun sellainen olevan. Keskusteleminen oli miehelle jotenkin ihan ylivoimaisen hankalaa vaikka sellainen kevyt jutustelu kyllä sujui etenkin kaverien kanssa eli mies oli halutessaan varsinainen moottoriturpa. Kotona hän sen sijaan saattoi olla puhua pukahtamatta (ei siis ollut mitään mykkäkoulua tai mökötystä tuo) ja aivan täysin ignoorasi kaiken mitä sanoin/kysyin eli ei eleelläkään osoittanut että kuulisi mitä sanon tai edes että olen paikalla ja sitten jälkeenpäin vetosi, ettei hän ole kuullutkaan (esim että serkkuni häät on kuukauden päästä) joten hän ei ole tulossa.

Toisaalta sitten mies teki suunnitelmia omin nokkineen myös minunkin puolestani ja loukkaantui kun en ollut osannut kyseistä menoa aavistaa enkä ollutkaan valmiina kun mies yhtäkkiä totesi, että nyt lähetään käymään Hangossa eli hopihopi. Ei sitten ihan ollut tuo sellainen reissu millaiseksi mies oli sen mielessään suunnitellut ja kappas, sekin oli mun vika ja kuinka mun kanssa ei voi tehdä mitään eikä edes kannata suunnitella mitään kun mikään ei sitten menekään hänen käsikirjoituksensa mukaan.

Ja sitten jos kysyit jotain niin mies veti herkästi raivarit koska kyllähän sitä nyt vaan pitäisi jo tietää ihan kulmakarvan asennosta. Jep, miehen oma isä oli aivan samanlainen eli sieltähän tuo käytösmalli oli opittu, mutta itse en siihen sopeutunut toisin kuin ex-anoppini.

Mitkälie hormonit ne miehilläkin on sekaisin ja oireilee äyskimisenä ja kiukutteluna.

Vierailija kirjoitti:

Mikä miehiä oikein vaivaa? Oltiin lähdössä hänen sukulaisen syntymäpäiville. En tiennyt mihin aikaan tarkalleen siellä piti olla, niin kysyin ihan neutraalisti, että mihin aikaan lähtö "Sirpalle". Siis aivan järkyttävä raivari yhdestä kysymyksestä. Olisi ilmeisesti pitänyt kysymättä tietää.

Anna kun arvaan, tuota ärähdystä ei pyydetä edes anteeksi koska sehän oli miehestä ihan oikeutettu ja muutenkin omaa syytäsi?

Vierailija kirjoitti:

Minkälaisen esityön tulosta?

Muuten ihmeellistä että miehen suuttuessa kaikki alkaa aina tyhjästä?

En nyt tiedä tarvitaanko siihen sen kummempaa esityötä kuin se, että parisuhteessa ollaan itselle sopimattoman ihmisen kanssa eli vaikka sinällään joo tullaankin ihan ok toimeen niin siltikään ne kemiat ei kuitenkaan oikein kohtaa eikä toista osaa "lukea" oikein vaan toisen koko olemus sekä käytös kiristää pinnaa ainakin alitajuntaisesti.

Lopulta siihen ei sitten sitä sytykettä oikein tarvitakaan että jompi kumpi vetää raivarit.

Just siksi se on niin tärkeää, että on oikeasti riittävän samankaltaisen luonteen lisäksi myös yhteneväiset ajatus- ja arvomaailmat sekä huumorintaju, temperamentti ja elämänasenne ja oikeastaan elämänkokemuskin. Ihan sieltä omasta lapsuudesta kumpuaa paljon ja tietenkin kaikki koettu (ja myös kokematta jäänyt) muokkaa ihmistä eli kovin erilaisista taustoista tulevilla ei välttämällä ole ihan helpointa löytää sitä yhteistä taajuutta.

Kukaan ei tietenkään ole 100% täydellinen eikä sitä omaa peilikuvaansakaan kannata etsiä, mutta liian, tai ainakin väärällä tavalla erilaisen ihmisen kanssa parisuhteessa eläminen yleensä vaan lisää sitä sellaista elämänkokemusta jota kukaan ei elämäänsä ihan välttämättä tarvitsisi. Etenkään kun se sitten on aina matkassa eli vaikuttaa myös jatkossa.

Vierailija kirjoitti:

Tuollainen kumppani on aivan mahdoton joka ottaa aivan jokaisen vastoinkäymisen elämässä tai ihan vain toisen tuntemuksen henkilökohtaisena loukkauksena. On tullut koettua sekin, että mies olettaa tietävänsä minua paremmin olenko huonolla tuulella ja ihan koska hän vain näin olettaa niin siksi on myös oikeutettu hyökkäämään silmille. Siitä sitten saikin jo kunnon raivarit ja alkoi uhriutumaan kun totesin, etten ollut mitenkään huonolla tuulella tai vihainen mutta nyt olen.

 

Tuollaisella "tikusta riita"-taktiikalla pääse näppärästi eroon sille illalle sovituista yhteisistä tekemisistä jotka ei niin hotsita ja voikin häipyä hyvällä omatunnolla omille teilleen.

"Sanoo jotain"

Juuuh taas näitä narsistinaisen paskapuheita.

Inkkeliakan horinat #949

Vaihdekeppi  vuodet alkamassa miehellä, tai sitten hän on rakastunut.

Vierailija kirjoitti:

Tuttua, että toinen ottaa itseensä aivan kaikesta ja saa hirmuraivarit. Tuollaisen ihmisen kanssa on ihan mahdotonta elää ja se on just sitä kuuluisaa munankuorilla taiteilua, kun et ikinä tiedä minkä eleen/katseen/sanan mies tällä kertaa tulkitsee jotenkin päin prsettä ja kritiikiksi/loukkaukseksi itseä kohtaan.

Kai tuo on jotain extremeversiota huonosta itsetunnosta ja pettymyksestä itseensä, että kaikkeen on lähtökohtaisesti sellainen hyökkäys on paras puolustus-asenne eikä osaa suhtautua läheisiinsä muuten kuin epäilemällä näiden olevan jostain vihaisia (ja/tai pettyneitä kuten itsekin on itseensä).

Tuo asenne on aika normi, jos kokee tulevansa aina väärin ymmärretyksi / kohdelluksi. Toki sekin yleensä kumpuaa juuri tuosta huonoitsetuntoisuudesta että kokee olevansa jotenkin kynnysmatto tai jopa onkin sitä oikeasti sekä siitä, ettei omaa normaaleita vuorovaikutustaitoja ja siksi sosiaalisissa suhteissa on jatkuvia vaikeuksia, vaikka ei mikään syrjäytynyt ja / tai yksinäinen olisikaan. Yhtä kaikki, tuollaisia on hirvittävän vaikea alkaa enää aikuisiällä muuttamaan ja korjaamaan.

Tunnen erään jolla on hermot kipeenä aina jos kakkosen kanssa jotain ryppyjä.

Vierailija kirjoitti:

Tunnen erään jolla on hermot kipeenä aina jos kakkosen kanssa jotain ryppyjä.

Tai tosi rakastunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heitä nyt edes esimerkki !

 

 

 

En ole ap, mutta esim siitä on mulle mies alkanut raivoamaan ihan täysillä naps vaan, että mitä prkeleen pahaa hän on nyt tehnyt kun pitää olla noin s##tanan vihainen ja v*ttu kuinka hän ei tajua ja itsesäälin sekainen yhyyyyy, kun nakkasin lattialle vahingossa tipauttaneeni haarukan tiskialtaaseen ja se sitten kolahti lautasta vasten. Tämä sitten triggeröi miehen tuohon raivoon.

Hiemanko tuli itselle mitävittua-fiilis.

Vaikuttaisi siltä, että mies oli itse saatanan vihainen sinulle syystä x tai syystä jota ei itsekään tajunnut, mutta sitä ärsytti ja suututti silti ja siksi see oletti että tunne on tietenkin molemminpuolinen. 

Yhtä kaikki, siinä suhteessa ja / tai saman katon alla on kaksi ihmistä joiden henkilökemia ei pelitä parisuhteen vaatimalla tavalla.

Sillä on joku toinen kierroksessa :(

Jotkut antavat pahojen tapojensa rehottaa. Ja jotkut ovat lähes aina pahalla tuulella. Tai jos mitta on jo ns. valmiiksi täynnä, niin eihän siinä silloin ole muuta vaihtoehtoa kuin se, että loiskahtaa yli, jos joku vähän jotain huomauttaa.

Mutta sen äksynhän asialle ja itselleen jotain pitäisi alkaa tehdä, ettei se ärsytyskynnys olisi niin matala. Ei ole varmaan kaan kyky rentoutua ja nollata asioita ihan hallinnassa sellaisella ihmisellä.

Ehkä vaimo voisi kokeilla käänteispsykologiaa ja aloittaa miehelle puhumisen sanomalla alkuun, että "tiedän, että varmaankin ärsyynnyt tästä, että sanon näin, mutta..." Ainakin tällainen tapa voi lieventää ärsyyntymistä, kun ottaa heti alkuun sen miehen mahdollisen reaktion heti alkajaisiksi huomioon.

Nämä taitaa olla niitä tyytymissuhteiden haasteita. Siinä on jo parinvalinnassa tai itseasiassa valitsemattomuudessa joustettu jo niin monessa asiassa ja niin perustavanlaatuisella tavalla, ettei sitä joustoa ja sietokykyä sitten enää riitäkään siihen normaaliin arkeen vaan toisen pitäisi olla ihan täydellinen ja sopiva. Mieluiten huomaamaton.

Ja sitähän ei tietenkään ole kukaan, mutta vielä vähemmän sellainen johon tyytyi kunhan on nyt joku ja välttää kai se tämäkin. Se itselle vääränlainen ihminen saman katon alla osaa nopeasti ärsyttää pelkällä olemassaolollaan aivan käsittämättömällä tavalla vaikka se ei edes yrittäisi.

Nämä on just niitä parisuhteita joissa tarvitaan poliisia ja käräjiä. Usein myös hautausurakoitsijoita.

Vierailija kirjoitti:

Tunnen erään jolla on hermot kipeenä aina jos kakkosen kanssa jotain ryppyjä.

Hyvinkin mahdollista tai ainakin mies tahtoisi olla jonkun toisen kanssa tai vaikka ihan vain sinkku. Miehet vaan usein haluaa ulkoistaa sen eroprosessin aloittamisen naisen harteille.

Kestokiukkuinen mies on yleensä pettänyt ja yrittää nyt luistaa suhteesta ulos ilman että hänen tarvitsisi tehdä sitä itse.

Exäkin oli loppuaikoina kuin ahteriin ammuttu karhu ja sai riidan aikaiseksi aivan joka asiasta. Vaikka olisin todennut ikkunasta katsottuani, että "onpa siellä kaunis ilma", niin senkin hän tulkitsi kritiikiksi itseään kohtaan ja alkoi raivota jostain aivan naurettavasta: "Ai väitätkö etten ole ajanut nurmikkoa tarpeeksi usein, no aja itse sitten??!!!"

Kun vihdoin kyllästyin jatkuvaan kiukkuamiseen ja pistin suhteen poikki, tyyppi luikki salamannopeasti uuden hoitonsa luo ja kalasteli sitten sympatiapisteitä mm. äidiltään sillä, että "aivan täysin puskista naisystävä vaan lopetti ihan hyvän suhteen". Jätti kivasti kertomatta, että oli pettänyt minua kuukausikaupalla, eikä ollut miestä edes siihen, että olisi ottanut tekemisistään vastuun ja lopettanu suhteen rehdisti.

Että pistää vihaksi tällaiset selkärangattomat pellet. Onneksi pääsin siitä eroon ja nykyinen mies on tasapainoinen aikuinen.