Yksin matkalle??

Olen jo 20 vuotta reissannut yksin vähintään kerran vuodessa. Ihan parasta omaa aikaa. Ei aikatauluja ja nälkäkin saa olla just silloin kun se on. Euroopan etelässä pärjää aina. Muualle en ole hinkunut. 

Kyllä, ihan parasta.  Myös kaupunkireissut.

Ihanaa on.

Yksin saa tehdä mitä haluaa ilman jatkuvia neuvotteluja, moneltako herätään, minne mennään, mitäs tänään syötäisiin.

Toisaalta matkalla voi myös helposti tutustua uusiin ihmisiin jos haluaa seuraa.

Siinähän se. Voi mennä minne lystää, mutta kaikki pitää myös tehdä yksin.

Itse en ole matkoillani tutustunut keneenkään. Jonkun vieruskaverin kanssa tulee joskus juteltua, mutta that's it.

2x Kanarialla ja 1x Kreikassa yksin. Onhan siinä puolensa, ei tarvitse tehdä asioita toiseten mieliksi tai heidän aikatauluihinsa.

Mutta, missään en ole tuntenut itseäni niin yksinäiseksi, kun lomakohteissa jossa 90% muista no pariskunnittain, perheittäin tai kavereiden kanssa. On raastavaa nähdä rakastuneita pareja käsi kädessä kävelemässä kun itsellä on vain katkerat muistot ja jätetyksi tulleen haavat. Olen joka reissulla itkenyt hotellihuoneessa vähintään kertaalleen tätä rakkaudetonta ja yksinäistä elämääni, vaikka muuten kaikki on hyvin, paremmin kuin monilla muilla. Noiden reissujen jälkeen on ihana palata kotiin ja normi arkeen.

Minulle mahdotonta on mennä yksin syömään ravintolaan, tunnen ne säälivät katseet selässäni "onko toi oikeesti ihan yksin", lisäksi en pidä etelänmaalaisten miesten tavasta alkaa heti flirttaamaan tms kun näkee että nainen kulkee yksin. Saati sitten siitä että jossain uskontokuntien maissa ei edes palvella yksinkulkevia naisia, saatetaan jopa huudella perään. Joten joudun aina ottamaan take away ja syön hotellihuoneessa. Jopa kahvilassa käynti yksin on kiusallista. 

Joka kerta olen päättänyt etten lähde enää yksin reissuun. Enkä ole enää 5 vuoteen käynytkään. Menen nykyisin aina jollekin ryhmämatkalle, esim jooga tms hyvinvointimatkat jossa on edes vähän samanhenkistä seuraa.

Harrastan nykyään air bnb asumista reissuillani ja matkustan joko Suomessa tai Virossa yksin. Mieluiten lähtisin kyllä jollekin ryhmämatkalle jossa joku itselle sopiva teema. Niillä on aina seuraa koska muutkin sinkut lähtee ryhmämatkoille samoista syistä. On kurjaa olla viikko yksin puhumatta juuri kellekään.

Air bnb matkailussa on se hyvä puoli ettei tarvitse- istua hotelliaamiaisella yksin tai tunkea tuntemattomien pöytiin. Voi itse nauttia itselleen sopivan kokoisen aamiaisen siihen aikaan kun itselle sopii ja vaikka istuskella parvekkeella tunnin aamukahvia siemaillen.

Tosin minullakin yksinäisyys usein korostuu kun matkustan yksin. Yritä poissulkea sen ja ajatella mitä kaikkea ihanaa ja uutta näen ja että elämäni voisi olla huonomminkin.

Aivan ihanaa, ainoa mitä kadut on se, että et lähtisi. 

En ole matkustanut kuin kotimaassa yksin ja kyllä mä olen tuntenut tuota yksinäisyyttä vaikka kaikkialla. Esim. Porvoossa, Hämeenlinnassa, Forssassa. Eurassa joku tuntematon mies tuli juttelemaan bussiasemalla.

Mutta muualla on haikeaa, itkunsekaista syödä yksin eväitä, ottaa kuvia kohteista kun ei ole ketään kenen kanssa jakaa sama kokemus.

Olen matkustanut paljon yksin, ja kivaa on ollut, mutta juuri nyt en lähtisi viikoksi etelään.

Yhdessä on mukavampaa.

Olen käynyt kerran Turkin Istanbulissa yksin ja kerta sai olla viimeinen.

Matkan tarkoitus oli hiustensiirto-operaatio eli en ollut kuin 3 tai 4 päivää kohteessa mutta silti kaikki se yksin vietetty aika toi vain surullisen olon.

Ehkä olen turhan ujo ja arka nauttimaan matkailusta yksin, mutta mulle matkailussa pointti on enemmän se seurasta nauttiminen ja kokemusten jakaminen kuin pyöriä yksin kohteessa. Operaatio meni sentään hyvin ja tulin yllättävän sattuman seurauksena bisnessluokassa kotimatkan, joka oli hieno kokemus.

Tutustuu helpommin muihin, kun on yksin reissussa. Tapaa mukavia ihmisiä.