Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kokemuksia todellisesta, ylisukupolvisesta köyhyydestä?
25.06.2024 |
Haluaisin vertaistukea ja kokemusta siitä, että oma perhe on todella köyhä eikä taloudellista tukiverkkoa ole missään. Kerro tarinasi?
Elän varmaan ihmeellisessä kuplassa, mutta lähipiirissäni on vain ihmisiä joilla menee taloudellisesti kohtalaisesti tai hyvin.
Tarkoitan tällä nyt sitä, että ihmisellä tai hänen perheellään on omaisuutta ja on tulossa joskus esim. perintöä. Lähipiirini ihmisillä on säästöjä, heidän vanhemmillaan on säästöjä tai sijoituksia, perheellä on omistusasunto tai mökki ja ok auto. Eli ei rikasta elämää, mutta suht keskiluokkaista ja sellaista, että esim. omaisuutta myymällä selviäisi jonkun aikaa hädän tullen.
Itselläni tilanne se, että olen 32v ja elimme koko lapsuuden ja nuoruuden kädestä suuhun. Äiti kävi joskus töissä mutta mitään ei jäänyt käteen. Ei säästöjä, ei omaisuutta, asuttiin vuokralla ja äiti sai häätöjä ja velkaantui. Mummo omisti suvun metsää mutta myi sitä ja auttoi meidän perhettä. Hänellä ei enää omaisuutta ole perittäväksi. Ruokaa ei joskus ollut. Mitään perintöä en ole saamassa mistään, vaan suku ns. täysköyhää.
Itse olen räpistellyt tästä irti, korkeakouluttautunut ja säästänyt aina kun voinut. Asun vuokralla enkä ainakaan vielä voi ostaa asuntoa, mutta yritän pikkuhiljaa kerryttää säästöjä ja jopa hankkia jotain pysyvää omaisuutta.
Tutut ikäiseni puhuvat miten heillä oli tai on tiukkaa rahasta ja varmasti olikin, mutta sitten selviää että on omaisuutta, tulossa iso perintö ja vanhemmat säästäneet lapsilleen esim 10 000e josta saa ottaa pahanpäivänvaralle tms. Joten: kertokaa että en ole ainoa!
Kommentit (8)
Minulla siis meneekin hyvin taloudellisesti tällä hetkellä. Toki opintovelkaa on paljon, mutta sen kulut on järkevät.
Ehkä viestini oli vähän epäselvä. Tarkoitin enemmänkin sitä että onko kokemuksia siitä, miten taloudellisia turvaverkkoja ei ole vaan joutuu täysin "nousemaan" yksin köyhyydestä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Fakta on, että Suomessa ei ole köyhiä. Media suoltaa pihalle roskaa oikeasti rikkaista ihmisistä, joiden elintasoa normaalit ihmiset eivät voi koskaan saavuttaa. "Köyhät" sitten vertaavat omaa elämäänsä näiden elämiin. Suomessa soskuttaja saa käteen noin 1000e vähemmän kuin normaali työssäkäyvä ihminen per kuukausi, matalapalkka-aloilla noin 500e, mutta soskuttaja ei tee töitä, soskuttaja ei maksa lääkärikäyntejä, soskuttaja ei maksa silmälasejaan, soskuttaja ei maksa kodinkoneitaan. Monelle tulee yllätyksenä, että normaalin työssäkäyvän ihmisen elämä on melkein samanlaista kitkuutusta kuin soskuttajankin, mutta siihen lisätään 40h työviikko ja auto-/joukkoliikennekulut, lääkärit ja muut. Tietysti jos haluaa jättää jotain lapsilleen, eli asunnon, niin työssäkäyminen on elinehto, mutta taitaa jo nyt monilla mennä kyseiset rahat hoitokotien maksuihin ja jatkossa aivan varmasti.
Omat vanhempani ovat alempaa keskiluokkaa. On oma 100k asunto, mutta juuri mitään muuta näytettävää ei koko elämän kestävistä työurista ole. Lapsuuden lomat vietettiin laivoilla halvoissa hyteissä. Kyseinen elämäntapa on täysin tavoitettavissa soskuttamalla, jos ei lasketa omaa asuntoa mukaan. Suomessa ei ole köyhiä, on vain ihmisiä, jotka käyttävät vähät rahansa väärin, tai kadehtivat median kuvaa normaaleista ihmisistä. Jos vielä ottaa huomioon, että suurinosa ihmisten mökeistä ja muista on perittyjä, alkaa kuva näyttämään vieläkin karummalta. Ulos tästä pääsee tietysti helposti: panostamalla vain ja ainoastaan menestymiseen. Ei korkeakoulutukseen ja työpaikkaan, vaan siihen, että rahaa tulee. Oma isäni oli varastotyöntekijä, minä olen ohjelmistoalan yrittäjä.
Taustani on melko samanlainen. Meitä oli monta lasta, vain toinen vanhempi kävi töissä ja mitään suvun omaisuutta ei ole. Vanhempani eivät saaneet perintöä ja sama on edessä itselläni. Olen itse korkeakouluttautunut ja melko hyvätuloinen mutta toki varsinaisen omaisuuden kartuttaminen ilman mitään alkupääomaa on hidasta.
Tietenkään Suomessa ei hyvinvointivaltiona ole sellaista absoluuttista köyhyyttä kuten vaikka globaalissa etelässä. Mutta suhteellista köyhyyttä on, sellaista joka vertaantuu juurikin ihmisiin joilla on vaikkpa myytävää omaisuutta tai edes kahden kuun palkka säästössä "puskurina" pahan päivän varalle.
Kiitos vastauksesta! Uskotko että onnistut karruttamaan vielä omaisuutta, ja miten hitaaksi tuon koet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet vielä aika nuori. Loppujen lopuksi harva kykenee ostamaan asunnon yksin, mutta puolison kanssa asuntolainan avulla siihen on mahdollisuus.
Oletko onnistunut saamaan koulutustasi vastaavaa työtä? En ole köyhästä perheestä, mutta akateemista taustaa ei perheessä ole, joten työn saaminen oli itselleni vaikeaa. Vähitellen iän myötä säästöjä on kertynyt. Jotakin perintöä on mahdollisesti tulossa, mutta eihän sen varaan mitään ole voinut rakentaa. Itse on puolison kanssa täytynyt kustantaa oma elämä. Siinä vaiheessa kun perintöä lopulta ehkä tulee, ollaan jo itsekin eläkeiän kynnyksellä.
Joten sinulle toivotan hyvää jatkoa elämässä. Kaikki vaikuttaa olevan hyvin. Nyt vain säästämään, kun tavoitekin (oma asunto) jo on.
Alue: Aihe vapaa
Sullahan menee aika hyvin.
Et suinkaan ole oda ylisukupolvista köyhyyttä.