Parikymppisen äitinä nämä juhlapyhät on aina sellaisia että joutuu jännittämään ettei vaan mitään satu

Lopeta huolehtiminen omillaan asuvasta lapsesta! Et voi enää vaikuttaa hänen tekemisiinsä. Luota häneen. Keskity omiin tekemisiisi äläkä roiku jälkikasvussa.

Ymmärrän toki sinua. Omat lapseni ovat samaa ikäluokkaa ja asuvat omillaan. Kun ollaan samassa paikassa, herää äiti-minä ja alan huolehtia. Kun lapsi on omassa kodissaan ja elää omaa elämäänsä, kytken pois huolehtimisen ja luotan siihen, että hän kyllä pärjää. Olen itsekin pärjännyt 19-vuotiaasta omillani ja tietyt riskien ototkin ovat olleet tärkeitä. 

Vierailija kirjoitti:

Lopeta huolehtiminen omillaan asuvasta lapsesta! Et voi enää vaikuttaa hänen tekemisiinsä. Luota häneen. Keskity omiin tekemisiisi äläkä roiku jälkikasvussa.

Ymmärrän toki sinua. Omat lapseni ovat samaa ikäluokkaa ja asuvat omillaan. Kun ollaan samassa paikassa, herää äiti-minä ja alan huolehtia. Kun lapsi on omassa kodissaan ja elää omaa elämäänsä, kytken pois huolehtimisen ja luotan siihen, että hän kyllä pärjää. Olen itsekin pärjännyt 19-vuotiaasta omillani ja tietyt riskien ototkin ovat olleet tärkeitä. 

Kun ei sitä vaan saa napista painamalla pois päältä. Juuri se stresssaa että joukossa tyhmyys tiivistyy, vaikka voisin olla varma omastani ja luottaa häneen, sitten onkin joku toinen vaikka autossa kuskina ja vetää ojaan tai juuri vaikka mökin takan lämmityksen mokaa jne. Kyllä niitä kauhukuvia tulee mieleen monia kun aamuyöstä herää tahtomattaan.

Kuule, olisit iloinen että nuorella on ystäviä. Minun 19-vuotiasta ei taaskaan kutsuttu mihinkään. Täällä se on vanhempien ja isovanhempien kanssa mökillä. Ei nuoruusajan tällaistakaan pitäisi olla. 

Olet ap itsekin ollut parikymppinen ja hermostunut kun äitisi oli sinusta huolissaan ja yritti rajoittaa elämääsi.

Vierailija kirjoitti:

Olet ap itsekin ollut parikymppinen ja hermostunut kun äitisi oli sinusta huolissaan ja yritti rajoittaa elämääsi.

En minä lapselle näitä kaikkia pelkoja paljastakaan mutta tuon kuittaamisasian on joutunut ottamaan käyttöön. Omassa nuoruudessani ei ollut edes kännyköitä...

Kerran kauan sitten kuunneltiin uutisista, miten oli ollut veneonnettomuus, jossa kuoli ihminen tai kaksi. Poika oli veneilemässä juuri siellä ja soitettiin (silloin oli ensimmäset matkapuhelimet) vuorotellen koko aamu, eikä vastannut. Oli krapulassa maannut hytissä.

Lapsistaan huolehtiminen ei lopu koskaan. Eri asia on, miten sen tekee.

Oisit käyttänyt ehkäisyä, niin ei olis tätä ongelmaa. 

Vierailija kirjoitti:

Kerran kauan sitten kuunneltiin uutisista, miten oli ollut veneonnettomuus, jossa kuoli ihminen tai kaksi. Poika oli veneilemässä juuri siellä ja soitettiin (silloin oli ensimmäset matkapuhelimet) vuorotellen koko aamu, eikä vastannut. Oli krapulassa maannut hytissä.

Niin kun nekin kuitenkin ovat jonkun lapsia joille sattuu. Nytkin oli ollut onnettomuus joka vaati 3 hengen. Joku hukkui Porin edustalla jo ennen juhannusta. Jonkun lapsia ja läheisiä nämäkin ovat olleet ja siellä ei olla helpottuneita kun tulee kuittaus "olen hengissä"

Tiedän tunteesi, Aikoinaan tuli tilanne, että hommattiin pojalle oma asunto. Odotukset eivät olleet sen suhteen kovat, mutta yllätti silti. Siinähän kävi niin, että jantterit olivat ottaneet kaljaa. Tuli mieleen tehdä se palomiestenkin tietämä  hälytystehtävä

"perunat & muussi" -keikka. Tyypit unohtivat ruoat levylle ja koko residenssi meinasi palaa.

Poika soitti, että saanko tulla kotiin, kun täällä haisee niin pahalta. Joo sai tulla kotiin, vaatteet pestiin ja kämppä siivottiin. Poika joutui itsekin siivoamaan.

Kevennys: Pojasta tuli hyvä työntekijä ja myös hyvä isä lapsilleen.

Vierailija kirjoitti:

Kuule, olisit iloinen että nuorella on ystäviä. Minun 19-vuotiasta ei taaskaan kutsuttu mihinkään. Täällä se on vanhempien ja isovanhempien kanssa mökillä. Ei nuoruusajan tällaistakaan pitäisi olla. 

Ei se perheen kanssa mökillä oleminen ole missään nimessä huono vaihtoehto, jos nuori itse haluaa siellä olla. Ei kaikkia kiinnosta kaveriporukoiden känniörvellykset. Itsekin nuorena usein valitsin viettää juhannukset ja muut juhlat perheen kanssa mieluummin kuin jossain bileissä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuule, olisit iloinen että nuorella on ystäviä. Minun 19-vuotiasta ei taaskaan kutsuttu mihinkään. Täällä se on vanhempien ja isovanhempien kanssa mökillä. Ei nuoruusajan tällaistakaan pitäisi olla. 

Ei se perheen kanssa mökillä oleminen ole missään nimessä huono vaihtoehto, jos nuori itse haluaa siellä olla. Ei kaikkia kiinnosta kaveriporukoiden känniörvellykset. Itsekin nuorena usein valitsin viettää juhannukset ja muut juhlat perheen kanssa mieluummin kuin jossain bileissä. 

Tapasit ystäviä kuitenkin muissa merkeissä? Tällä meidän teinillä ei ole ketään ketä tavata. 

I feel you, 21 ja 18v minulla. Kuittausta pyydän minäkin aina.

Vanhan sanonnan mukaan juhannusyö on vuoden lyhyin mutta eniten paljastuu pyllyjä. Ja tästä eteenpäin onneksi olkoon noin maaliskuun 20. päivä syntyneet, olette juhannuslapsia.

Ymmärrän tunteesi, ap, mutta älä anna niiden viedä sinua mukanasi ja estää elämästä. Ts.älä takerru lapseen, opettele sietämään epävarmuutta ja -tietoisuutta.

Tiedän, ei ole helppoa. Olen samassa veneessä teinieni kanssa, joiden elämä maailmoineen laajentunut autoilun myötä, kun periferiassa asumme. On vain uskottava ja luotettava, että pärjää ja siivet kantavat. Koska - jos jotain sattuu, niin mitä voit tehdä? Et mitään. Huolehtimalla ja huolestumisella ei saa mitään muuta aikaiseksi kuin itsensä sairastumisen. Aina kun sattuu ja tapahtuu ihmisten kesken. Se riski on vain otettava ja hyväksyttävä.

Tsemppiä.

Itseäsihän sinä vain kiusaat tuolla jatkuvalla huoliajattelulla, kun et sinä sillä huolehtimisella voi mitään muuttaa. Teet vain itsellesi hallaa.

Kuvitellaanpa vaikka, että jonain päivänä lapsesi joutuu autokolariin. Olet ollut koko päivän huolissasi, muuttaako se tilannetta mitenkään? No ei. Olet ollut koko päivän hyvällä tuulella, muuttaako se tilannetta mitenkään? No ei. Kumpi siis kannattaisi valita?

Kaikilla vanhemmilla omat huolet. Meidän pojalla ei ole kavereita ollenkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuule, olisit iloinen että nuorella on ystäviä. Minun 19-vuotiasta ei taaskaan kutsuttu mihinkään. Täällä se on vanhempien ja isovanhempien kanssa mökillä. Ei nuoruusajan tällaistakaan pitäisi olla. 

Ei se perheen kanssa mökillä oleminen ole missään nimessä huono vaihtoehto, jos nuori itse haluaa siellä olla. Ei kaikkia kiinnosta kaveriporukoiden känniörvellykset. Itsekin nuorena usein valitsin viettää juhannukset ja muut juhlat perheen kanssa mieluummin kuin jossain bileissä. 

Jep. Ja älä nyt vaan ainakaan mitenkään osoita sitä nuorelle, että hänen olemisensa mökillä "vanhusten" kanssa olisi jotenkin väärin (ja noloa). Se on ihan hirveää kun aletaan taivastelemaan, että eikö sitä nuorella ihmisellä ole muuta / parempaa tekemistä näin juhannuksena (tai vappuna, uutena vuotena, ikinä) kuin olla tylsästi vaan "vanhusten" kanssa ja kyselemään missäs ne omat kaverit on tai eikös sitä ole heilaa löytynyt..

Nuo ördäysjussit ei tosiaan kaikkia kiinnosta ja arvelen, että iso osa on noissa mukanakin vain siksi, koska niin kuuluu olla ja todellisuudessa hekin viettäisi ihan toisenlaista juhannusta, mutta sitten ne vaihtoehdot on just joko omat vanhemmat ja isovanhemmat tai yksin olo kotona.

Itse en ihmettele yhtään, että noilla festareilla on suurin osa porukasta aivan tajuttomassa kännissä koska eihän tuollaisessa kännisessä ihmispaljouksessa yhtään selvempänä kestä olla. Silti sinne mennään eikä edes ajatella onko tämä oikeasti kivaa ja mun juttu, koska se jotenkin "kuuluu" nuoruusjuhannukseen vähän samalla tavalla kuin sitä vaan kuuluu tykätä juhlamokasta ja fasunsinisestä eikä näitä asioita saisi edes kyseenalaistaa.

Tsemppiä AP. Muista hyvin tuon ajan, kun omat lapseni olivat 2-kymppisiä.

Se on vähän kuin siinä Kaija Koon biisissä;sinun takiasi aina sydän vähän kallellaan.....Kai se on rakkauden hinta.Pitää hyväksyä että elämää ei voi hallita.