IMETYS VIE HERMOT::MITÄ TEEN????
Kaipaisin nyt neuvoja kun en jaksa enää imettää.
Poika 9kk syö öisin tunnin välein ja tätä menoa äiti on kohta aivan räjähtämispisteessä.
Unikoulua en jaksa pitää..sen verran on jo hermot kireällä.
Esikoinen kärsii...eikä ole muita auttamassa/hoitamassa.
Mutta mitä teen kun pioka ei ole koskaan juonut pullosta ja nyt on tehnyt lakon jo nokkamukiinkin(joi aiemmin vettä siitä)
Korvikkeen maku pitäisi olla tuttu koska olen tehnyt puuroja siitä ja välillä yrittänyt nokkamukista ja pullosta sitä tarjota.
Lopetanko imetyksen kertaheitolla?
Yritin viimeviikolla etten anna öisin tissiä kun pari kertaa mutta poika sai sellasia raivareita että meni 3tuntia ennenkuin nukahti.
Ei rauhoittunut tuttiin, ei syliin, rimpuili ja karjui vain.
Neuvokaa..kannattaako imetys lopettaa...??
Kommentit (3)
Meillä oli viikonloppuna unikoulu 8kk pojalle. Kun miehellä oli viikonloppu vapaata niin hän hoiti ensimmäiset yöt. Ja hyvä niin, poika ei odotakaan saavansa isältä tissiä ;) Mies tuli hakemaan minua syöttämään aamuyöllä kerran.
Nyt syö kaksi kertaa yössä, huomattava parannus.
Ja jos haluat niin voit koittaa siinä samalla lopettaa imetyksen kokonaan. Meillä on sama tilanne, ei huoli pulloa lainkaan. Aioitaan ensi viikonloppuna kokeilla niin että mies syöttäisi pullosta yhden yösyötön jos vaikka väsyneenä huolisi.
Tule kertomaan kuinka ratkaisitte tilanteen, jos vaikka saisin itsekin vinkkiä :)
Meilläkin esikoinen söi usein öiseen aikaan ja mielessä vilahteli unikoulut sun muut mutta en jaksanut ja pähkäilin, että vauvoja on aina ollut eikä ennen ollut mitään unikouluja joten päätin sooloilla.
Olin koko ajan vauvan kanssa ja koska täysimetin (eli ei korviketta, tuttipulloa esikoisemme ei edes muuta kun kokeili kerran) ei ollut vaihtoehtoa. En kuitenkaan nyt jälkeenpäin pidä sitä urhauksena vaikka väsynyt olin jatkuvasti. Juuri ehkä n. 9 kk iässä lähdin mieheni kanssa illalla konserttiin ja tuskailin mitenkäs pärjätään kun iltamaito tulee aikaisemmin kun yleensä enkä ole paikalla. Mummo ja vaari tulivat hoitamaan ja upeasti meni tajusi että mummolta ei maitoa tipu ja heräili pari kertaa mutta tyytyi halauksiin ja nukkumaan mummon vieressä. Kun sitten kotiuduimma heräsi katseli minua ja jatkoi unia heräten sitten vasta monen tunnin päästä. silloin koin itse kuten olin ajatellutkin, että tapa se vain on ja siitä lähtien tiukemmin annoin vettä vaikkakin alussa se oli ihan toivotonta kun nokkamukikaan ei tuntunut kiinnostavan. Tiesin palaavani töihn kun pikkuinen 11 kk ja se oli hyvä asia imetyksen suhteen. Monta kuukautta ennen tätä systemaattisesti pienensin antamiani maitomääriä päivällä ja keskityin muuhun ruokaan enemmän ja kas kummaa pikku hiljaa päivällä rutiini muuttui ja maitomäräätä pienenivät. Iltamaitoa pidin erittäin tärkeänä ja siihen me keskityimme jatkoihan sitä vielä vaikka poika oli tarhassa siihen asti kunnes täytti 1 v. Ja kun kaiken tämän sivutuotteena myös yöt rauhoittuivat itsestään en koskaan kieltänyt maidon antamista öisin mutta samalla tavalla kun kävi päivisin kerrat vain vähenivät ihan huomaamatta (no joo silloin ei tuntunut siltä luulin olevani kävelevä lehmä lopun ikääni). Ja aikaisempaa tarkemmin yritin aina kun heräsi tyynnytellä silittämällä tai tutilla ja joskus se onnistui josku ei mutta kyse ei ollut nälästä vaan ihan muusta. Ja nyt en edes muista milloin kaikki loppui mutta niin se vain käy yhtäkkiä se pikku käärö kävelee ja opettelee ekoja sanoja ja juo maitoa hienosti itse nokkamukista eikä meillä koskaan ollut mitään vieroitusoireita. Mutta varasin kaikkeen kunnolla aikaa ja koskaan en antanut vauvan ymmärtää että äiti tässä suunnittelee pikku juonia pääsi menoksi.
En tiedä saitko yhtään ideaa ja kannustusta jaksaaksesi eteenpäin mutta kaiken lopettaminen kun seinään ei minusta tuntunut hyvältä vaan pienin askelin eteenpäin. Ja välilä on kyllä ihan hyväksi että äiti ei olekaan paikalla kun vauva jo isompi ja pärjäilee kyllä. vauvat kun ovat ovelia tietävätä mistä sitä maitoa tulee ja mistä ei, joten jos saat miehesi avuksi tai mummot vaarit ketkä vain niin ehkä pieni hienovarainen vieroitus silloin tällöin tekisi hyvää ja äitinä tiedät kyllä milloin nälkä täytyy olla todellista ja milloin se on jotain ihan muuta.
Kyllä tuo yötissittely raskaalta kuulostaa, ei ihme, ettet jaksa. Mitä vauvasi juo ruokailun yhteydessä? Juoko hän korviketta ruualla ja annatko sitten rintaa päälle, vai miten? Nukkuuko hän vieressäsi? Saatko keneltäkään apua yörumbaan? Saatko esim. esikoisen jonnekin yöhoitoon ja voisit sinä aikana kokeilla yövieroitusta?
Meillä ei ihan tunnin välein syöty yöllä, mutta yritin siitä huolimatta yövieroitusta muutamaan otteeseen. Pidin rajan sitä n. kolmea yötä, minkä jaksoin yrittää. Jos ei tässä ajassa loppunut, luovutin. N. vuoden ikäisenä kaikki oli ohi kahdessa yössä, mutta lopetin samalla imettämisen kokonaan.
Ehkä jos ei mitään muuta ratkaisua pulmaasi löydy, lopettaisin imetyksen ehkä kokonaan. Jos siis sitä itse haluat. Vaikka olen sitä, mitä täällä kutsutaan imetysfanaatikoksi, niin ei sen imettämisen vuoksi tarvitse omaa mielenterveyttään tuhota, sinulla kun on vielä toinenkin lapsi jaksamista vaatimassa. Koita jaksaa!!