Onko tämä normaalia vanhemmuutta?

Isä syyttää lasta tapahtumista mihin lapsi ei edes voisi olla syyllinen, esimerkiksi siitä että joku laite ei toimi. Syyttäessään isä myös pitää mykkäkoulua lapselle, ei siis puhuu tälle mitään ja mielenosoituksellisesti paiskoo ovia tämän nähden. Muille ihmisille hän toistelee lapsen syyllisyyttä ja kertoo miten lapsi on sellainen tai tuollainen joka aina rikkoo kaiken.

Isä sanoo lasta itsekeskeiseksi ja leuhkivaksi jos lapsi saa hyvän arvosanan kokeesta ja on iloinen siitä, esimerkiksi kertoo asiasta vanhemmille.

Isä myös vähättelee lapsen taitoja ja esimerkiksi jos lapsi on harmissaan huonosta arvosanasta isä alkaa ääneen kertoa miten siinä oli lapsen koulunkäynnit, ei lapsesta ole mihinkään. Kun isä pyytää lapselta apua jossain sellaisessa asiassa mitä lapsi ei ikänsä puolesta voi osata, Isä alkaa lapsen kuullen hokea itsekseen, että eihän meillä mitään osata, eihän siinä ole mitään hyötyä.