Lue keskustelun säännöt.
Ihmisten moikkaamattomuus ärsyttää
07.06.2024 |
Miten tähän pitäisi suhtautua?
Ensin tapaan jonkun ihmisen tyyliin ompeli-kurssilla. Puhutaan niitä näitä.
Seuraavana päivänä näen ihmisen kaupassa. Tervehdin mutta hän kääntää katseensa pikaisesti muualle ja on kuin ei huomaisi.
Noh, eihän ihmisiä pakko ole tervehtiä enkä minäkään halua turhia moikkailututtuja, mutta eikö olisi luontevaa moikata jos juuri ollaan nähty ja juteltu? Vai miten tähän pitäisi suhtautua? Jotenkin loukkaavaa.
Kommentit (36)
Minuakin ärsyttää kaupan myyjänä, kun työnantajan käskyllä kaikki asiakkaat pitää pystyä tervehtimään. Riippumatta siitä, olenko lattian rajassa toinen käsi alimman hyllyn perällä, minun pitää olla skarppina ja huudella moikat jopa sieltä lattialta. Hyvin suuri osa ihmisistä on juuri niitä ahdistujia, jotka joko katsovat poispäin, tai menevät ohi naama vinossa. Tekisi mieli joskus karjaista heipat niin täysillä, että ei olisi mitään mahdollisuutta olla muka huomaamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla voi mennä muutama sekunti siihen, että havahdun ajatuksistani ja mietin, kuka minua tervehti. Siinä vaiheessa toinen on usein jo kävellyt ohitseni, enkä enää viitsi kääntyä ja moikata perään.
Vierailija kirjoitti:
Minuakin ärsyttää kaupan myyjänä, kun työnantajan käskyllä kaikki asiakkaat pitää pystyä tervehtimään. Riippumatta siitä, olenko lattian rajassa toinen käsi alimman hyllyn perällä, minun pitää olla skarppina ja huudella moikat jopa sieltä lattialta. Hyvin suuri osa ihmisistä on juuri niitä ahdistujia, jotka joko katsovat poispäin, tai menevät ohi naama vinossa. Tekisi mieli joskus karjaista heipat niin täysillä, että ei olisi mitään mahdollisuutta olla muka huomaamatta.
Mitäs ahdistumista tuossa on? Ei työnantaja käske sinua saamaan heitä tervehtimään takaisin. Riittää että tervehdit itse. Ihan sama onko asiakas kuuro, mykkä vai tyhmä.
Tää on jotenkin hyvin kaupunkilainen keskustelu.
Täällä maalla jos kaupassa jätän vastaamatta harrastusryhmässä tavatun tervehdykseen, olen leimattu totaalimäntiksi aina ja ikuisesti. Niin ei vain voi toimia. Tervehdykseen vastataan. Aina.
Täällä tervehditään tuntematonta koiralenkillä ja uimahallin pukkarissa. Muu olisi omituista.
Näin erilaisia meidän kulttuurit on ihan Suomessakin.
Jasso moikkailuhullu taas vauhdissa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä moikkaamisen tarkoitusta? Ei minusta esim ole hyvätapaista keskeyttää pihalla näkemänsä satunnaisen naapurin ajatuksen juoksua häntä moikkaamalla, jos mitään lisättävää asiaa ei moikkaamiseen ole. Moikkauksella kiinnitetään henkilön huomio, ja on ikäänkuin huonotapaista moikata ilman mitään asiaa koska henkilön huomiokykyä kiinnitetään turhaan.
Oliko ostoskorissa jotain noloa, jota halusi piilotella? Maanantaiaamun kaljat, punalaputettuja xtra-eineksiä, karkkivasu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse ainakin moikkaan kaikkia hyvännäköisiä seksimisuja kaupassa vaikken tunnekaan niitä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä sain kautta rantain palautetta, kun en kuulemma moikkaa bussissa lapsen kaverin äitiä.
En ole ikinä huomannut kyseistä ihmistä bussissa enkä ihan oikeasti varmaan tunnistaisi häntä.
Minulla ei ole hyvää kasvomuistia. En kerta kaikkiaan tajua, jos jossain tulee vastaan ihminen, jonka kanssa olen ollut samassa vanhempainillassa.
Moikkailen, jos siltä tuntuu. En kuitenkaan henkilöille, joita en halua seuraani, se ei ole pakollista. Jotkut voivat olla todella tunkeilevia. Joiltakin kursseilta en vain muista kuin muutamia henkilöitä, joiden kanssa ollaan oltu enemmän tekemisissä. Keskityn oppimaan, siksi olen sinne mennyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asun omakotitaloalueella ja vastapäisen talon naapurin nainen ei tervehdi takaisin. Huomaa kyllä, mutta mulkaisee ja kävelee ohi. Kaksi kertaa yritin tervehtiä, mutta en yritä enää. Outo ihminen, joskus jää oikein tuijottamaan pihaamme ohikulkiessaan, eikä ilmeisesti ymmärrä että toljotus näkyy sisälle. Creep.
Aika suomalaista junttimeininkiä, ei kannata ottaa itseensä. Suurin osa meistä on täysin metsäläisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitenhän kannattaisi toimia tästä eteenpäin? Törmään kyseiseen ihmiseen kuitenkin satunnaisesti. Olenko kuin en tuntisikaan? Luulen että silloinkin sama ärsytys nousee pintaan kun muistan kyseisen ihmisen ja miten tyly hän minulle on ollut. Olisi kiva voida olla neutraalisti. ap
Vierailija kirjoitti:
Outoja riittää. Normaalit ihmiset tervehtivät.
Työpaikassani on n. 350 henkilöä töissä. Muutamia on jotka eivät tervehdi koskaan.
Olen usein niin omissa ajatuksissa, etten välttämättä edes huomaa ohi ajavia autoja, jos niistä heilautetaan kättä. Heilautan takaisin jos vain suinkin huomaan.