miksi kukaan ei tiedä enää mitä tehdä löytötavaroille??
Esimerkkejä:
henkilö löytää kirjastokortin maasta, kirjaston edestä. sen sijaan että veisi sen kirjastoon, hän vie sen kotiinsa viereiseen kaupunginosaan ja postaa paikalliseen faceryhmään luvaten treffata omistajan joku päivä lähiostarilla. Kortti kuuluu 8 vuotialle lapselle kenen koko nimi on nyt jaettu julkiseen ryhmään ja joka nyt ei voi mennä kirjastoon ennen kuin aikuiset ovat saaneet sovittua treffit tämän kiireisen hyväntekijän kanssa.
Henkilö löytää pehmolelun puistonpenkiltä. sen sijaan että jättäisi lelun penkille hän antaa lapsensa viedä lelun läheiseen leikkipuistoon missä lelu piilotetaan johonkin aidarankoon "turvaan" ja löytäjä laittaa vihjekuvan paikalliseen faceryhmään.
Henkilö löytää pankkikortin Alepan edestä. Taas kortti otetaan haltuun ja postataan faceen "tunteeko kukaan tätä kaveria". Miksei voinut viedä sitä Alepan kassalle?
raivostuttavaa.
Kommentit (15)
Joo, tai löydetään lompakko / puhelin / reppu / bussikortti bussista eikä viedä sitä kuljettajalle.
siis jos löytää jotain tosi arvokasta niin ymmärrän että tavara otetaan haltuun ja viedään poliisille tai löytötavaratoimistoon, mutta se että "hei löysin bussipysäkiltä Gigantin muovipussin, jos tiedät mitä siinä on niin saat sen multa" alkaa olee jo anastamisen luokkaa. Miksei sit vaikka odota sen löydön kanssa siellä bussipysäkillä hetken jos omistaja oliskin heti tajunnut unohduksen ja tullut takaisin.
Näin tehtiin ennen vanhaan jos löydettiin jotain arvokasta. Valvottiin sen tavaran vieressä ettei kukaan pölli ja jos ei kukaan tullut hakee vietiin se johonkin virallisempaan paikkaan.
Ja jokainen joka on kadottanut jotain niin ensimmäikseksi menee takaisin sinne minne luulee jättäneensä sen tavaran (vaikka sinne bussipysäkille), eikä faceen. Ei kaikki edes ole Facessa, eikä edes siinä paikallisryhmässä, tai Helsingin tapauksessa 3-4 erilaisessa kaupunginosaryhmässä josta puolet ovat suljettuja.
No nyt asiaa kerrankin. Samaa mieltä, ei pidä ottaa luvatta toisen omaisuutta ja kiikuttaa sitä kotiinsa ja sanella ehdot tavaran omistajalle, että milloin ja miten tavara toimitetaan takaisin sille kelle se kuuluu. Suomessa toimii erikseen yleinen löytötavaratoimisto, mutta myös esim. ostareilla on omansa ja esim. kadonneen kirjastokortin voi toimittaa lähimpään kirjastoon. Myös toisen ihmisen henkilötietoja on erittäin kyseenalaista julkaista netissä ilman asianomaisen lupaa.
Jos mun pankkikortti tippuis maahan ni kyllä arvostaisin sitä joka nostais sen ja sit huutelis facessa. Mielummin noin kuin et joku nilkki ottais sen ja lähimaksulla vetäis tilini tyhjäks.
mä kun löysin lompakon kadulta, soitin numeropalveluun ja sain annettu sen kymmenessä minuutissa omistajalle. helpompaa kun lähteä etsimään ketään facesta. Myös oma lompakkoni on samalla lailla palautettu mulle.
Vierailija kirjoitti:
Jos mun pankkikortti tippuis maahan ni kyllä arvostaisin sitä joka nostais sen ja sit huutelis facessa. Mielummin noin kuin et joku nilkki ottais sen ja lähimaksulla vetäis tilini tyhjäks.
totta mooses se kannattaa nostaa, mutta nostamisen jälkeen voi viedä lähimpään liikkeeseen. faceen voi sit postata "Minna Mäkeläinen löysin pankkikorttisi Kahvikadulta ja vein sen viereiselle Ärrälle".
Vierailija kirjoitti:
Jos mun pankkikortti tippuis maahan ni kyllä arvostaisin sitä joka nostais sen ja sit huutelis facessa. Mielummin noin kuin et joku nilkki ottais sen ja lähimaksulla vetäis tilini tyhjäks.
Surullista jos tililläsi on niin vähän rahaa että sen saa ostettua tyhjäksi ennen kuin kysyy pinniä.
Huonoja neuvoja täällä. Ärrät ja Alepat eivät ole mitään löytötavaratoimistoja. Niiden ei ole mikään pakko ottaa vastaan kadulta löydettyjä tavaroita. Ja jos ne ottavat, niiden täytyy toimittaa tavarat välittömästi löytötavaratoimistoon, jotka ovat ulkoistuksen myötä ainakin Helsingissä muuttuneet luvallisiksi kiristys- ja rahastustoimistoiksi. Kadonnutta esinettä voi alkaa tiedustelemaan 3-5 vrk käsittelyajan jälkeen, ja pelkkä tiedustelu maksaa, vaikka tavaraa ei edes löytyisi. Takaisin lunastuksesta kärsii 20-50€.
Olisin tosi mielissäni, jos saisin takaisin unohtuneen veskan, puhelimen tai kortin suoraan löytäjältä, ilman löytötavaratoimiston viivyttelyä ja rahastusta. Mediasta viis. Nimiä ja asiakirjojen kuvia ei tietysti saa postata someen, tässä asiassa ihmiset ovat usein tosi ajattelemattomia.
Mä vien kirjastokortin siihen kirjastoon, jonka nimi on kortissa. Sieltä osaavat ilmoittaa ko. henkilölle. Pankki- tai luottokortit vien siihen pankkiin, mikä kortissa lukee. Jos avaimet ovat hukassa ja ne kuuluvat johonkin avainpalveluu lähetän sinne, jos ei ole merkintöjä vien poliisille. Jos löydän jonkun pudonneen tavaran kaupasta vien kassalle tai infoon. Jos joku hanska tai päähine on lenkkipolulla, saatan nostaa sen puun oksalle, jotta näkyy paremmin.
Oon tullu siihen tulokseen, että nää ketkä toimii kuvailemallasi tavalla haluaa vaan gloriaa ja suitsutusta somessa "hyväsydämisyydestä" ja "vaivannäöstä". Ei heitä kiinnosta saako omistaja omaisuutensa takaisin.
no ei ne Alepan kassatyöntekijät lähde sieltä kassalta välittömästi juoksemaan löytötavaratoimistoon. Löytyneet tavarat otetaan talteen ja kauppias toimittaa ne sitten joskus eteenpäin, ei välttämättä edes samana viikkona. se on sekä kauppiaan että asiakkaan etu että löytötavaroista huolehditaan hetken mistä omistaja voi sitten niitä tiedustella. itsekin olen soitellut kauppoihin kadonneiden tavaroiden perään.
En ole, en ole koskaan ollut ja tuskin tulen olemaankaan facessa. En tietäisi moisista huuteluista mitään.
Pitäisi nyt edes lompakon kanssa osata toimia asiallisesti.
Vierailija kirjoitti:
no ei ne Alepan kassatyöntekijät lähde sieltä kassalta välittömästi juoksemaan löytötavaratoimistoon. Löytyneet tavarat otetaan talteen ja kauppias toimittaa ne sitten joskus eteenpäin, ei välttämättä edes samana viikkona. se on sekä kauppiaan että asiakkaan etu että löytötavaroista huolehditaan hetken mistä omistaja voi sitten niitä tiedustella. itsekin olen soitellut kauppoihin kadonneiden tavaroiden perään.
Kuka puhui että kaupan kassa kipaisisi löytötavaratoimistoon? Sieltä kassaltahan se on tarkoitus käydä kysymässä niiden perään.
Muistan kun kerran 80-luvulla lapsena löysin abloy avaimen sorapintaiselta kevyenliikenteen väylältä, avain oli sellaisessa kunnossa että oli varmasti jo jonkinaikaa siinä lojunut niin vein sen sitten poliisilaitokselle, kerroin sijainnin mistä sen löysin. Jospa se on päätynyt oikealle omistajalleen sitä kautta, vaikka siinä ei ollut mitään merkintöjä tai tunnistetietoja mukana.
Minäkin ihmettelen näitä tavaran säilöjiä. Eikös tuo ole varkaus kun pitää luvatta toisen omaisuutta hallussaan? Helpommalla pääsisi kun veisi vaikka lähikaupan kassalle ja jos haluaa ilmoituksen tehdä niin sanoo vaan mistä löytää.