Miten uskallan kertoa miehelle

Muutat ensin pois ja kerrot sitten.

Kyllä se on ero miehen mielestä. Varaudu siihen.

Mutta jos oikeasti koet päivittäistä ahdistusta niin yksin olo on parempi kuin jatkuva stressi asiasta. Ja voihan se olla että myöhemmin haluatkin kokeilla uutta suhdetta.

Haluat siis että miehesi on liikuva maskotti joka on sun tiellä mutta käytettävissä kun sinä itse haluat?

Minä olen kokenut tuon saman, siis että nainen halusi muuttaa eri asuntoihin mutta samalla myös halusi jatkaa suhdetta. Se sopi minulle (asuntomme oli oikeasti pieni mutta halpa, ja olimme molemmat työttömiä siihen aikaan). Sovimme, että minä jään sen hetkiseen asuntoon asumaan.

Kului noin viikko kun sain SERKKUNI KAUTTA kuulla, että nainen oli kertoillut joillekin, että me olemme eronneet. Se tuli minulle aivan täytenä yllätyksenä. Tosin jälkikäteen ajateltuna selviä merkkejä oli ilmassa. Muutaman viikon ajan hän oli ollut etäinen ja hän tiuski minulle normaalia enemmän. Lisäksi hänellä oli "omia menoja" enemmän kuin ennen. Räikein ja ehkä törkein asia oli kuitenkin se, että hän etsi itselleen asunnon kertomatta siitä minulle. Kun hän löysi uuden niin vasta siinä vaiheessa hän ehdotti erilleen muuttoa. Ihmettelinkin tuolloin miten hänen muuttonsa tapahtui niin nopeasti. Olin kuitenkin niin v*tun ihastunut häneen etten tajunnut mitään. Olin suorastaan sokea ja kuuro.

Muutin sitten itsekin nopeasti pois. Muutaman kuukauden kuluttua nainen alkoikin haikailemaan takaisin ja ehdotteli josko voisimme kokeilla uudestaan. En suostunut vaikka en vieläkään ollut päässyt hänestä yli (tyhmyyteni siis jatkui jossain määrin). Se ei häntä lannistanut vaan tasaisin väliajoin hän kyseli olinko muuttanut mieleni. En ollut. Nyt olen saanut olla häneltä rauhassa jo pari vuotta.

Se nainen oli ja on narsisti pahimmasta päästä.

Tahdoin jatkaa opintojani. Olin siihen asti rahoittanut yli puolet asumisesta ja ruoasta meille molemmille, kun kävin töissä ja miehellä olit työttömyysjaksoja ja myös ongelmia käyttää rahaa järkevästi, silloin kun jotain ansaitsi. Kun mies kuuli, että tahdon opiskella, hän sanoi, että ei maksa opintojani. Siinä mietin, että opiskelijana minulla ei ole varaa maksaa yhtä paljon asumisesta ja ruoasta ja riskinä tulisi olemaan luottotietojeni menetys, kun mies jättäisi minut tapansa mukaan joskus maksamaan yksin. Oli turvallisinta etsiä edullinen opiskelija-asunto ja muuttaa erilleen.

Onko kellään oikeasti toiminut tuollainen, että ollaan oltu kimpassa, muutettu yhteen, ja sitten toinen haluaakin jatkaa erilleen mutta jatkaa yhdessä? 

Mun mielestä se on oikeastaan jo ero kun erilleen muutetaan. Jos ei mahdu saman katon alle asumaan niin ei kyllä ole tarkoitettu olemaan oikeat toisillenne. 

Marianne pimppaan. Eiks se oo täällä yleensä se vastaus?

Kyllä se on sitten moro ja näkemiin?

Öööö.... Et ole varma suhteesta ja haluat muuttaa erilleen, mutta kuitenkin ehkä haluat jatkaa suhteessa. Melko törkeää käytöstä kumppania kohtaan. On toki hyvä puhua tunteista avoimesti ja sitten yhdessä pohtia miten toimitaan. Mutta kuulostat itsekkäältä. Kirjoituksesi nimittäin kuulostaa siltä, että haluat aloittaa uuden elämän itseksesi, mutta samalla pitää miehen varalla, jos vaikka huomaisitkin tehneesi väärän päätöksen. Kenenkään roikottaminen löysässä hirressä ei ole ok.

Kannattaa ihan kokonaan erota. Älä turhaan jää kituuttamaan epätyydyttävää suhteeseen. Liian monta vuotta olet jo hassannut tuossa. 

Vierailija kirjoitti:

Onko kellään oikeasti toiminut tuollainen, että ollaan oltu kimpassa, muutettu yhteen, ja sitten toinen haluaakin jatkaa erilleen mutta jatkaa yhdessä? 

Mun mielestä se on oikeastaan jo ero kun erilleen muutetaan. Jos ei mahdu saman katon alle asumaan niin ei kyllä ole tarkoitettu olemaan oikeat toisillenne. 

Sun mielestä ehkä, mutta ei mun eikä monen muunkaan.  Hyvin toimii eri osoitteissa ja suosittelen.  Vuorotyö esimerkiksi syynä.