Olen alkanut miettimään että lapsessamme on jotain pahasti vialla
On pian 12-vuotias tyttö. Nauraa ihan hervottomasti hullua naurua sydämensä kyllyydestä silloin kun rikkoo jotain sääntöä, heittää siitä vitsiä vaikka itse olen haudan vakava eikä tule hymyn hiventäkään. Onko normaalia? Ei siis heijasta yhtään sitä tunnetta mitä toinen tuntee, ei tunne syyllisyyttä että aiheuttaa onhan olon toiselle tuollaisella halveksivalla naurulla.
Kommentit (18)
Laita se adoptioon, ja tehkää uus tilalle.
Lapsia saa aina lisää, niinku autoja.
Et itsekään heijasta yhtään sitä tunnetta, mitä lapsesi tuntee. Olet haudan vakava kun toista naurattaa.
Vierailija kirjoitti:
Et itsekään heijasta yhtään sitä tunnetta, mitä lapsesi tuntee. Olet haudan vakava kun toista naurattaa.
No miksi minun pitäisi nauraa jo hän rikkoo sääntöä? Ap
Millaisia sääntöjä teillä on?
Millaisille säännöille lapsi nauraa ja millaisille ei naura?
Vierailija kirjoitti:
Psykologin juttusille tyttö?
Äiti psygoloogilli helvata kiireellä.... Luulen että taas sen piru provoja.👿
Minunkin vanhempani olivat vakavia ja tuppisuita korventolloja. Onneksi ei periytynyt.
Vierailija kirjoitti:
Psykologin juttusille tyttö?
Ennemmin psykiatrille, saattaa tarvita lääkkeitä. Psykologilla saattaa mennä lässytykseksi, eikä hän pysty antamaan mitään lääketieteellistä selitystä saati lääkereseptiä.
Esiteini-iässä se voi olla ehkä tavallaan normaalia ja yksilöt erilaisia. Tuossa iässä se alkaa. Ehkä yrittää puolustautua nauramalla jos kokee että häneen on hyökätty, kaikilla ei itsetunto vielä hyvä. Positiivisuus olisi tärkeää, että hänet hyväksytään, ei takerruta pieniin asioihin. Mitä sääntöä rikkoo, onko liian tiukat säännöt. Ei mun nuoruudessa ollut erityisiä rikottavia sääntöjä, joskin osattiin käyttäytyä. Ja teininä kyllä oli murrosikä. Joskus 90-luvun alussa huomasin että mun vanhampi alkoi raivoamaan ja hyökkäämään heti kun olin 12v, ihan sairaalla tavalla (joskus), se oli surullista. Myös autossa istuessa matkalla. Kokevatko äidit tytön uhaksi jotenkin.
Vierailija kirjoitti:
Millaisia sääntöjä teillä on?
Millaisille säännöille lapsi nauraa ja millaisille ei naura?
No esimerkiksi omien jälkien siivoaminen. Sotkee minkä kerkee ja vähättelee kun siitä huomautan. Ei se nyt mikään kuolemaan johtava juttu ole!! No ei kai mutta en jaksa aina olla toisen sotkuja siivoamassa. Ap
Taitaa olla ikään liittyvää uhmaa ja kapinaa, ei mitään pahasti vialla jos ei esimerkiksi kiusaa muita tai rääkkää eläimiä.
Tai jos vaikka nauttii toisen kärsimyksestä ja nauraa (jostain muusta syystä kuin hermostuksesta) kun joku itkee sirua 5ai kipua, ehkä silloin on jotain vialla. Mutta äidin vakavuudelle naureskelu sääntöjä rikottua ei ole merkki mistään psykopatiasta.
Mä nauraisin takas, kun sillä menee joku asia mönkään.
Sen ikäinen ei ole enää pikkulapsi, että voi koko ajan komennella tai sanoa, pienistä jutuista. Eli pitää ottaa vähän rennommin? Nuoret ovat fiksuja jo siinä iässä, osaavat miettiä itsekin asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et itsekään heijasta yhtään sitä tunnetta, mitä lapsesi tuntee. Olet haudan vakava kun toista naurattaa.
No miksi minun pitäisi nauraa jo hän rikkoo sääntöä? Ap
Onko sulla muuta kuin se tonninseteli-ilme?
Jos ei ole, niin voisit puhua ja selventää asioita.
Sellainen toteemi-kasvatus on kyllä kylmää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaisia sääntöjä teillä on?
Millaisille säännöille lapsi nauraa ja millaisille ei naura?
No esimerkiksi omien jälkien siivoaminen. Sotkee minkä kerkee ja vähättelee kun siitä huomautan. Ei se nyt mikään kuolemaan johtava juttu ole!! No ei kai mutta en jaksa aina olla toisen sotkuja siivoamassa. Ap
Sitä sanotaan teini-iäksi. Se oireilee tuolla tavoin.
Jos lapsesi kärsii siitä, nikn vie psykiatrille, että
pääsisi eteenpäin. Jos teillä ei tunteita ilmaista, niin vaikeaa on. Tuo aikahan on tunteiden myllerrystä. Apua hakisin.
onhan= pahan. Ap