Uskominen Jumalaan on aina hyvä asia, ihan siltäkin kannalta, että on joku tarkoitus omassa elämässä
Joku kultainen viiva minkä mukaan kulkee. Tää ei siis oo mikään uskovaisen viesti, mä en todellakaan ole uskovainen, vaikka uskonkin johonkin korkeampaan voimaan ja tarkoitukseen.
Se pointti on se että sulla on joku asia mihin sä uskot, voi se olla joku muukin. Se on mielenterveyden kannalta myös hyvä. Joku polku mitä pitkin kulkea.
Miettikää nyt entisajan kulttuureita, niillä on kaikilla ollu nää asiat ihan päivänselviä
Jotkut Viikingitkin eli pelkästään sen mukaan, että ne haluaa lähteä täältä pois reilun taistelun kautta ja miekan kautta. Se oli niille elintärkeetä, koska ne usko, että ne palkitaan jos ne on oikeasti kuollut arvokkaasti. Jokainen voi itse tehdä omat johtopäätelmät, mutta pointti on aina ollut, että ihmisen olisi hyvä uskoa JOHONKIN
Kunniallinen elämä ja joku tarkoitus
Kommentit (18)
Entäpä kaikki kamalat teot, joita tehdään uskon vuoksi? Sarjamurhaajat, kulttijohtajat, terroristit?
En ole itse uskovainen, mutta luulen että tämä asia on kyllä näin. Aika moni ihminen tarvitsee kuitenkin tarkoituksen tunnetta elämäänsä, jotta kokee sen mielekkäästi - jos joku kokee saavansa tällaisen uskonnosta niin hyvä hänelle.
Mihin se tarkoitus ateistilla katoaa? Heillä voi ihan hyvin olla tarkoituksenaan vaikka vain iloita ja nauttia ajastaan täällä. Sehän se on tärkein juttu joka tapauksessa. Ateistit elää elämää varten, kristitty elää kuolemaa varten.
Ja sivuhuomautus, itse en ole kumpaakaan.
No muotoilisin niin että "on hyvä että on elämänkatsomus".
Vierailija kirjoitti:
Entäpä kaikki kamalat teot, joita tehdään uskon vuoksi? Sarjamurhaajat, kulttijohtajat, terroristit?
Kauheaa. Hirveitä lieveilmiöitä. Mutta uskominen Jumalaan tuottaa laajassa mittakaavassa enemmän hyvää kuin huonoa. Toivoa, elämänhalua, lähimmäisenrakkautta . Uskominen Jeesuksen sovitustyöhön antaa sen tärkeimmän eli ikuisen elämän taivaassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entäpä kaikki kamalat teot, joita tehdään uskon vuoksi? Sarjamurhaajat, kulttijohtajat, terroristit?
Kauheaa. Hirveitä lieveilmiöitä. Mutta uskominen Jumalaan tuottaa laajassa mittakaavassa enemmän hyvää kuin huonoa. Toivoa, elämänhalua, lähimmäisenrakkautta . Uskominen Jeesuksen sovitustyöhön antaa sen tärkeimmän eli ikuisen elämän taivaassa.
Näin on.
R.skari muuuhaa,ja tulee vankilassa uskoon.
Pääseekö taivaaseen?
Onko se k.u.ollut r.a.iskattu 15v nyt h.e.lvetissä?
Ei se varmaan ollut uskossa.
Kuolleet ei saa kääntyä, se pitää tehdä elossa.
Vierailija kirjoitti:
R.skari muuuhaa,ja tulee vankilassa uskoon.
Pääseekö taivaaseen?
Kunniaton elämä ja joku tarkoitus..kyllä pääsee!!!
Aika surkeaa on elämä jos muuta tarkoitusta ei keksi kuin satuhahmon palvaaminen.
Vierailija kirjoitti:
Onko se k.u.ollut r.a.iskattu 15v nyt h.e.lvetissä?
Ei se varmaan ollut uskossa.
Kuolleet ei saa kääntyä, se pitää tehdä elossa.
Uskominen Jumalaan tuottaa laajassa mittakaavassa enemmän hyvää kuin huonoa. Toivoa, elämänhalua, lähimmäisenrakkautta
. Uskominen Jeesuksen sovitustyöhön antaa sen tärkeimmän eli ikuisen elämän taivaassa.
Jeesus otti m.ur .haja rais.kaaja n taivaaseen!!!!!!
No mut niiku katos vaan. Joku herännyt on herännyt iltapäiväunilta ja postailee laadukasta henkisyyttä.
Minkä takia elämällä pitää olla tarkoitus? Mikä mielisairaus estää nauttimasta elämästä ilman sitä
Asiat joihin perustuen ihmiset uhraavat omaa etuaan ja tuntevat olonsa "pyhäksi" ovat historiassa olleet ryhmän säilymiselle eduksi. Ei hyvinä aikoina, mutta sodissa ja katastrofeissa. Sillä ei ole väliä, mihin uskoo. Kaikki uskonnot toimii. Kristillisyys on ehkä yksi heikoimpia siksi, että se vaatii niin vähän henkilökohtaisia uhrauksia. Jos vaikka verrataan vaikka Budhismiin, jossa pitää luopua jopa halujen tuntemisesta. Ja kaikki muistaa Kamikaze lentäjät toisesta maailmansodasta...
Muuten usko on kuin terapia. Se joka tarvitsee sitä, hyötyy siitä. Se joka ei tarvitse sitä, kärsii siitä. Siksi esimerkiksi kriisiapua ei nykyään anneta (=pakoteta) kaikille, vaan sitä vain tarjotaan kaikille. Siksi usko ei henkilökohtaisella tasolla ole automaattisesti hyvä tai huono.
Vierailija kirjoitti:
Asiat joihin perustuen ihmiset uhraavat omaa etuaan ja tuntevat olonsa "pyhäksi" ovat historiassa olleet ryhmän säilymiselle eduksi. Ei hyvinä aikoina, mutta sodissa ja katastrofeissa. Sillä ei ole väliä, mihin uskoo. Kaikki uskonnot toimii. Kristillisyys on ehkä yksi heikoimpia siksi, että se vaatii niin vähän henkilökohtaisia uhrauksia. Jos vaikka verrataan vaikka Budhismiin, jossa pitää luopua jopa halujen tuntemisesta. Ja kaikki muistaa Kamikaze lentäjät toisesta maailmansodasta...
Muuten usko on kuin terapia. Se joka tarvitsee sitä, hyötyy siitä. Se joka ei tarvitse sitä, kärsii siitä. Siksi esimerkiksi kriisiapua ei nykyään anneta (=pakoteta) kaikille, vaan sitä vain tarjotaan kaikille. Siksi usko ei henkilökohtaisella tasolla ole automaattisesti hyvä tai huono.
Eli olisi luonnostaan ateisteille parempi, jos uskovaiset menettäisivät uskon, masentuisivat joukolla ja lopettaisivat lisääntymisen. Päästäisiin eroon tästä ryhmästä.
Tämän päivän ihmiselle mammona on jumala.