Mitä tehdä kun pojan mielestä ei ole mitään järkeä menestyä elämässä?

Jos hänellä on kuitenkin jotain omia tavoitteita ja päämääriä omalle elämälleen, niin silloin tuo kuulostaa realistiselta ajattelulta. Tavoitteilla tarkoitan, että on käsitys että yhteiskunta odottaa että nyt vähintään tekisi jotain millä itsensä elättäisi eikä jää ajelehtimaan.

Jos miettii ajelehtimista ja on muuten ihan päämäärätön, niin tuollainen ajattelu on huolestuttavampaa.

Ja mitä hän lopulta tarkoittaa menestymisellä ja mikä taas ei ole sitä?

Aika moni ihan tavallisista ihmistä ei nyt lukeudun menestyviin, vaan elävät ihan perustyytyväistä elämää eivätkä vain ajelehdi.

Ensin olisi määriteltävä menestys? Näin vanhana ukkonakaan en osaa sanoa mitä se on?

Suurinta menestystä on elää oman näköistään elämää ja olla tyytyväinen siihen,  mitä on.

Kysy siltä haluaako olla osa ongelmaa (luuseri) vai ratkaisua (menestyjä).

Vierailija kirjoitti:

Millainen koulutus ja työura teillä vanhemmilla on, miten paljon olette itse arvostaneet menestystä ja tavoitelleet sitä?

Se on uskomatonta, miten vanhempuen arvomaailma periytyy lapselle näissä kysymyksissä. Olen itse ollut kunnianhimoinen suorittaja ja tietoisesti korostanuy lapselle, että sellainen menestys ei ole pääasia vaan se, että on onnellinen. No arvaatte varmaan, että lapsesta on tullut todella kunnianhimoinen suorittaja.

Mulla akateeminen koulutus, miehellä amis. Ollaan tehty töitä ja välillä oltu työttöminä, oma talo oli jo silloin kun tämä poika syntyi, rahan perässä emme kuitenkaan ole juosseet. Arvostamme omillaan toimeen tulemista, ja omalle itselle sopivaa elämää, mutta nämä arvot eivät ole periytyneet hänelle. Epäilen jonkinlaista elämänpelkoa, ei luota omiin kykyihinsä, kun on ollut koulukiusattu.

ei ap, mutta samassa tilanteessa.

Kerro sille että "menestys" ei tarkoita välttämättä mitään turhuutta vaan esim. sitä että on paremmat mahdollisuudet tehdä elämästään - ja myös läheistensä elämästä - sellaista kuin itse haluaa, eikä jatkuvasti olla olosuhteiden ja muiden pompoteltavana. Mutta työtä se vaatii ja sitä että alkaa tekemään ja ponnistelemaan, eikä sitä että keksii tekosyitä saamattomuudelle.

Vierailija kirjoitti:

Suurinta menestystä on elää oman näköistään elämää ja olla tyytyväinen siihen,  mitä on.

Toisaalta voisi sanoa että menestystä on se että käyttää elämänsä aikana edes osan potentiaalistaan eikä vain "tyydy siihen mitä on".

Palstamenestyjäksi pääsee jo sillä, ettei nyt pelkästään yhteiskunnan elätti ole.

Käytännössä jos pärjää tappelussa ja voittaa useimmat, niin ei sinällään muulla ole väliä. Näin on luonnossakin.

Kysy siltä miten haluaa asua aikuisena, haluaako ostaa kaupasta jotain, käydä jossakin, harrastaa?

Vierailija kirjoitti:

Suurinta menestystä on elää oman näköistään elämää ja olla tyytyväinen siihen,  mitä on.

Sanoo kultalusikka suussaan syntynyt,

Vierailija kirjoitti:

Kysy siltä haluaako olla osa ongelmaa (luuseri) vai ratkaisua (menestyjä).

Ehkä esim. joku uuden lääkkeen kehittäjä on osa ratkaisua, mutta iso osa menestyjistä on riistäjiä valitettavasti.

Vierailija kirjoitti:

Fiksultahan tuo kuulostaa. 

Miettikää nyt joskus hetki mikä ihme sirkus tämä nykyaika on. 

Mitä vanhemmaksi itse tulee, sitä hullummalta kaikki vaikuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysy siltä haluaako olla osa ongelmaa (luuseri) vai ratkaisua (menestyjä).

Ehkä esim. joku uuden lääkkeen kehittäjä on osa ratkaisua, mutta iso osa menestyjistä on riistäjiä valitettavasti.

Se on just näin. Tavoittelin pitkään tätä niin sanottua menestystä, kunnes tajusin tämän saman. En aio olla riistäjä.

Onko kyseessä sellainen kiltimpi poika? 🥺

Tuo voi olla masennusta, sarkasmia tai realismia. Mutta mitä se sitten onkaan, olisi hänen seuraava kehitystehtävänsä päästä siitä yli ja löytää mielekkyys elämäänsä. Ei tarvitse loikata oravanpyörään, mutta on myös helvetin tylsää elellä kuolemaa odotellen.

Sun poika on todennäköisesti sua paljon älykkäämpi yksilö.

Heleppoa!

Pitää elää niin, ettei sellainen pikku asia kuin kuolema pääse ryöstämään elämältä tarkoitusta.