Oletko vitkutellut lääkäriajan varaamisessa kun on joku terveysongelma? Mikä auttoi?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. En oikein jaksa koko operaatiota, että ensin soitto ja takaisinsoitonodottelu ja perustelun miettiminen voidakseen päästä tapaamaan itse lääkäriä ja sitten lääkäriajan odottelu, tapaaminen ja vielä jälkikärsimys virheellisistä kantakirjoituksista.

No tämä. Kohtelukin saattaa kaiken päälle olla todella tylyä ja/tai lääkäri puhuu erittäin heikosti suomea. Yksityistä käytänkin nykyään, onneksi ollut viime vuosina hyvin harvoin tarvetta joten siihen on ollut varaa (olen työkyvyttömän työttömän statuksella sairauksien takia, eläkkeellehän tällaista kolmekymppistä ei todellakaan päästetä.)

Vierailija kirjoitti:

Välttelen lääkäreitä viimeiseen asti. Aina löytyy jokin uusi vika.

Tämä syy mullakin. Raskausaika oli yhtä helvettiä kun joka testi oli aina just alle sen jonkun hälytysarvon, mutta tarpeeksi lähellä että laitetaanpas sut varmuuden vuoksi jatkotutkimuksiin. Ja sit ne jatkotutkimuksen aina kuitattiin että kaikki ok, mutta varataan sulle kuitenkin lisäseuranta varmuuden vuoksi tänne ja tänne. Lämmöllä muistelen edelleen sitä yhtä lääkäriä joka sanoi että ei sulla mikään ole, mene kotiin ja koita ottaa rennosti ja nauttia raskaudesta. Ja ennen kuin kukaan pääsee sanomaan; kyllä, sehän on ihan mahtavaa kun seurataan ja huolehditaan mutta jos lääkärissä muuten käy kerran 20 vuodessa niin tuo oli oikeasti ihan järjettömän raskasta.

Mulla on ollut jalkapohja kipeä 8kk. Mahtaako lääkäri sille jotakin? Rahaa ei ole mihinkään pohjallisiin tms.

Kärsin monista ongelmista ja vaivoista, mutta olen päättänyt, että välttelen lääkäriä viimeiseen asti. Taustallani on erittäin traumaattisia kokemuksia ja diagnoosi, jonka piikkiin kaikki voivani ja ongelmani kuitenkin laitettaisiin, enkä varmaan edes saisi tarvitsemaani apua. Näin on käynyt usean muun asian kanssa. Olen siis kyllä yrittänyt hakea apua ongelmiini esim. sosiaalitoimesta, mutta en ole apua saanut. Huonot kokemukset kaikesta nostavat kynnystä edes yrittää apua entisestään kun todennäköisesti tarjolla on jälleen kerran vain huonoa kohtelua ja ilman apua jäämistä. Tarvitsisin itsekin tosiaan hammaslääkäriajankin, mutta kärsin hammaslääkäripelostakin ja edellisestä käynnistä on jo yli 20 vuotta. En vaan pysty menemään kun edellinen käynti oli niin traumaattinen ja kohtelu niin ala-arvoista. Toisaalta jos johonkin vaivaan saisinkin ihmeen kaupalla apua niin en kestäisi rajuja hoitoja millään tavalla. Olen miettinyt, että jos sairastuisin esim. syöpään parasta olisi, että kuolisin ennen kun saan diagnoosin ja tietämättömänä siitä, mikä vaivaa. Vaikka olen saanut parantumattoman diagnoosin, enkä tähän kuole on elämä tämän kanssa hyvin vaikeaa. Olen siis autismikirjolla. 

Täällä kans. Mulla sekä ns. oikeita oireita ja terveydentilassa tutkitusti häikkää, mutta myös somatisaatio-oireita ja sairauspelkoa. Myös lääkärit ja sairaalat paikkana ahdistaa. Kiva yhdistelmä. 

Ap tässä taas. Sain jo hoidettua hammasongelmani! Ei tarvinnut muuta kuin porata ja paikata, vaikka olin oireiden perusteella (purressa välillä tuntuva voimakas kipu) ajatellut että ongelma vaatii juurihoidon. Vitkuttelin paljolti juuri siksi että olin ihan varma että edessä pitkä ja vaiheikas ruljanssi kun siihen lähden.

No nyt on hammas hoidettu ja voin keskittyä muihin asioihin. 

ap

Mulla ei ole ollut mitään terveydellisiä ongelmia ollenkaan. Ainoastaan superidiootit luulevat että rikoksilla järjestetyt jutut  ja valheeton niitä vaikka eivät ole. 

Ihmisten tyhmyys on ihan uskomatonta Suomessa.

Mulle tuli korvasärkyä ja kipu oli ällöttävä. Muistelin sitten, että korvaan pitääkin lykätä valkosipulia. Valkosipuli on luonnon antibiootti. Kolmen päivän päästä korvasärky menikin ohi. Nuhaan pätee sama, valkosipulia nenään. 

Olen vitkutellut, koska oikeaa toimi olisi ollut löytää taho,  joka on valmis tutkimaan  puolueettomasti terveydenhuoltoon liittyviä rikoksia,  selvittämään ja estämään ne. Koska itse terveydenhuolto Helsingissä ei tee tuota vaan päinvastoin järjestetään saastaiset rikolliset (kyllä, minusta henkilöä joka toimii asiattomasta työtehtävissään terveydenhuollossa voi kutsua tuoksi) sinne toimipisteisiin voi vähän arvella miksi ei niin mielellään mene kysymään:  " Voisitteko lopettaa ka selvittää nuo ällöt rikokset, mitkä tehty ihan sielläpäässä, ei täällä."

Tiedän että 100% olen oikeassa ja kaikkein idiooteimmat eivät osaa edes epäillä että ehkä oikeasti olen pikeassa väitteissäni. Ainoastaan siis älyllisesti vajaavaiset ja luvattomia tehneet kieltävät kaiken.

Lääkärit on luonnevikaisia, joten vältteien niitä viimeiseen saakka. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Välttelen lääkäreitä viimeiseen asti. Aina löytyy jokin uusi vika.

Tämä syy mullakin. Raskausaika oli yhtä helvettiä kun joka testi oli aina just alle sen jonkun hälytysarvon, mutta tarpeeksi lähellä että laitetaanpas sut varmuuden vuoksi jatkotutkimuksiin. Ja sit ne jatkotutkimuksen aina kuitattiin että kaikki ok, mutta varataan sulle kuitenkin lisäseuranta varmuuden vuoksi tänne ja tänne. Lämmöllä muistelen edelleen sitä yhtä lääkäriä joka sanoi että ei sulla mikään ole, mene kotiin ja koita ottaa rennosti ja nauttia raskaudesta. Ja ennen kuin kukaan pääsee sanomaan; kyllä, sehän on ihan mahtavaa kun seurataan ja huolehditaan mutta jos lääkärissä muuten käy kerran 20 vuodessa niin tuo oli oikeasti ihan järjettömän raskasta.

Mulla on yli puolet laajan verenkuvan arvoista pielessä, mutta ketään ei kiinnosta tutkia asiaa enempää.

Mä vitkuttelen viimeiseen asti kaikkien asoideni kanssa. Lääkäreissä ja labroissa pitäisi jatkuvasti juosta. En pystyjaksa. Tt- lääkäri on ainoa jolla pakosta käyn, sekin hopottaa labroihin ym. En jaksa sitä ruljanssia. Sama laskujen, siivouksen ym kaiken muun kanssa. 

Töissä sentään tulee käytyä.

Olen tuollainen vitkuttelija, enkä pelkästään terveysasioissa. Nytkin pitäisi varata aika autokorjaamoon, hammaskiven poistoon, kampaajalle. En vaan saa aikaiseksi. Muistan asian aina epäsopivana hetkenä ja sitten se jää.

Vierailija kirjoitti:

Mä vitkuttelen viimeiseen asti kaikkien asoideni kanssa. Lääkäreissä ja labroissa pitäisi jatkuvasti juosta. En pystyjaksa. Tt- lääkäri on ainoa jolla pakosta käyn, sekin hopottaa labroihin ym. En jaksa sitä ruljanssia. Sama laskujen, siivouksen ym kaiken muun kanssa. 

Töissä sentään tulee käytyä.

😂

Varmaan vain aika tulee auttamaan omalla kohdallani.

Sen jälkeen kun vuosien terapia ja siihen liittyvät lääkärikäynnit loppuivat, en ole käynyt. Mikään tekemällä tehty päätös se ei ollut. Joka kerta vaan kun olisi ollut jokin ongelma, että olisi pitänyt hakeutua lääkäriin, ajatus siitä, että pitäisi taas selittää yhtään mitään omista ongelmistani mitä ikinä ne ovatkin, nosti niskakarvat pystyyn. Nyt kun voi laittaa viestiä netin kautta, yritän toisinaan hoitaa asioita hoitajille viestittelemällä, mutta jos pitäisi mennä paikan päälle tai hoitaa puhelimessa, asia jää sikseen.

Vaikka terapia auttoi siihen, mihin piti, se oli lopulta monin tavoin liikaa minulle. En halunnut tehdä sitä, mutta en nähnyt muutakaan ulospääsyä kuin mennä terapiaan ja käsitellä asiat. Pääsin siihen tilanteeseen, ettei tiettyihin asioihin ole mitään tarvetta kajota mitenkään, mutta nyt on vaikeuksia sitten alkaa puhua mistään uudesta terveydenhuollossa.