Maladaptiivinen päiväunelmointi dissosiaatiota?

Moi! Onkohan ketään psykologia lukemassa palstaa. Mietin, onkohan maladaptiivinen päiväunelmointi dissosiaation muoto? Englanniksi Maladaptive daydreaming MDD. 

Mulle kehittyi ihan varhaislapsuudessa tuollainen maladaptiivinen fantasiamaailma, jossa vietin aikaa. Siellä mulla seurasin tasapainoisen ja kivan perheen elämää, jossa oli kolme lasta ja mukavat turvalliset äiti ja isä. Nyt aikuisena olen alkanut käsitellä koko mun elämän historiaani ja mietin, onko tuo dissosiaatiota?

Jos näin aikuisenakin elämässä kohtaan hankalia tunteita, lipsahda ja valun helposti tuonne fantasiamaailmaan hetkeksi. Fantasiamaailma on kulkenut mukanani koko elämäni vähitellen muuttuen. Hahmot siellä ovat lisääntyneet ja muuttuneet aikuisiksi ja seuraan ikäisteni elämää. Töissä tämä on välillä hiukan ärsyttävää.

Kun lipsahda tuonne, se on sellaista nopeaa mielen väreilyä todellisuuden ja mielikuvituksen välillä. Saan tarvittaessa pysäytettyä tilanteen, mutta joudun tosissani keskittymään ja rauhoittumaan. Lapsena vietin siellä pitkiä aikoja. Saatoin vaikka lukea kirjaa, mutta oikeasti en lukenut, vaan olin maladaptiivisessa maailmassa.