Ärsyttää tehdä normaaleista asioista jotain suuria saavutuksia

Jaha. Minusta taas ihmiset ovat turhan ankaria itseään kohtaan, ja tuo on yksi tapa osoittaa myös armollisuutta itselleen. Kyllä tämä elämä on muutenkin tarpeeksi ankeaa, että kannattaa kääntää iloksi ne asiat jotka vain pystyy.

Niin no se toinen ääripää on se joka kuvittelee, että normaalielämään kuuluu 24/7 hirveä touhottaminen paikasta toiseen, someen postaaminen kaikesta mitä tekee (tai mitä lapset tekee), se että on itsellä kymmenen eri harrastusta ja lapsia kuskataan joka ilta jonnekin, iltaa pitää tietenkin viettää kavereiden paljussa viikonloppuisin ja käydä jokaisessa konsertissa joka kaupunkiin tulee. Sitten ihmetellään burnoutia ja sydäriä viisikymppisenä.

Jeep. Vallankin miehet ovat tässä eksperttejä. Heille imurointi on urotyö ja se, että hoitaa oman lapsensa perustarpeet edes silloin tällöin on jo pyhimykseksi tekevä saavutus.

Vierailija kirjoitti:

Jaha. Minusta taas ihmiset ovat turhan ankaria itseään kohtaan, ja tuo on yksi tapa osoittaa myös armollisuutta itselleen. Kyllä tämä elämä on muutenkin tarpeeksi ankeaa, että kannattaa kääntää iloksi ne asiat jotka vain pystyy.

No tavallaan kyllä, mutta sen ei pitäisi olla joku elämää suurempi asia että hoitaa normaalin työnsä tai tekee perusasioita. Johtuuko tuo jostain alhaisesta itsetunnosta? Jos sitä pönkittää?

Niin kuka näistä asioista tekee "suuria saavutuksia" ja miten tämä ilmenee?

Jossain vaiheessa laitoin päivyriini aina kultaisen kimaltelevan tähden niille päiville, kun olin onnistunut käymään vaikka lenkille. Minulla oli asiat vähän huonosti, joten pienetkin asiat tuntuivat saavutuksilta, ja yritin kannustaa itseäni kaikin tavoin. Mutta en kyllä kenellekään muulle julistanut näiden olevan jotain suuria saavutuksia. Ne olivat saavutuksia vain ihan omalta henkilökohtaiselta kannaltani.

Vierailija kirjoitti:

Niin kuka näistä asioista tekee "suuria saavutuksia" ja miten tämä ilmenee?

Jossain vaiheessa laitoin päivyriini aina kultaisen kimaltelevan tähden niille päiville, kun olin onnistunut käymään vaikka lenkille. Minulla oli asiat vähän huonosti, joten pienetkin asiat tuntuivat saavutuksilta, ja yritin kannustaa itseäni kaikin tavoin. Mutta en kyllä kenellekään muulle julistanut näiden olevan jotain suuria saavutuksia. Ne olivat saavutuksia vain ihan omalta henkilökohtaiselta kannaltani.

Kyllä, silloin kun menee huonosti, on toipumassa tjtn. Mutta ei jatkuvasti :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin kuka näistä asioista tekee "suuria saavutuksia" ja miten tämä ilmenee?

Jossain vaiheessa laitoin päivyriini aina kultaisen kimaltelevan tähden niille päiville, kun olin onnistunut käymään vaikka lenkille. Minulla oli asiat vähän huonosti, joten pienetkin asiat tuntuivat saavutuksilta, ja yritin kannustaa itseäni kaikin tavoin. Mutta en kyllä kenellekään muulle julistanut näiden olevan jotain suuria saavutuksia. Ne olivat saavutuksia vain ihan omalta henkilökohtaiselta kannaltani.

Kyllä, silloin kun menee huonosti, on toipumassa tjtn. Mutta ei jatkuvasti :)

Mutta et edelleenkään kertonut, miten nämä "suuret saavutukset" ilmenevät?

Ei kai se nyt herrajumala keneltäkään ole pois, jos joku laittaa vaikka loppuikänsä söpöjä tarroja omaan kalenteriin merkiksi arkielämän "saavutuksista".

Tietysti on vähän hölmöä jossain somessa julistaa olevansa jokin arkielämän sankari, kun on saanut pyykit pestyä.

Aloittajan kanssa sillä tavoin samaa mieltä, että normaali kohteliaisuus ja normaalin ihmisen käytös eivät ole sellaisia asioita, joista pitäisi miestä palkita karvakukkarolla saati parisuhteella.

Mutta aikuisen ihmisen pitää löytää itsestään motiivi tehdä itselle ja muille hyviä asioita. Koiria ehdollistetaan namupalkkiolla, mutta aikuista ihmistä ei tarvitse niin alkeellisesti kouluttaa. Itsensä kiittäminen hyvästä teosta on normaalia ja oikein. Kiitoksen odottaminen muilta, etenkin seksuaalisen palvelun muodossa, on sairasta.

Ap se taas elelee muiden elämää somen kautta, kun ei saa persettään irti sohvasta

Vierailija kirjoitti:

Niin kuka näistä asioista tekee "suuria saavutuksia" ja miten tämä ilmenee?

Jossain vaiheessa laitoin päivyriini aina kultaisen kimaltelevan tähden niille päiville, kun olin onnistunut käymään vaikka lenkille. Minulla oli asiat vähän huonosti, joten pienetkin asiat tuntuivat saavutuksilta, ja yritin kannustaa itseäni kaikin tavoin. Mutta en kyllä kenellekään muulle julistanut näiden olevan jotain suuria saavutuksia. Ne olivat saavutuksia vain ihan omalta henkilökohtaiselta kannaltani.

Eihän tässä ole muuta eroa kuin se, että nykyään pitää tuutata jokainen voileivän voitelu ja varpaankynnen leikkuu someen muidenkin tiedoksi. 

En ole tämän syytä keksinyt, mutta mitäpä se minulle kuuluukaan.

Terv. Mummo maalta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin kuka näistä asioista tekee "suuria saavutuksia" ja miten tämä ilmenee?

Jossain vaiheessa laitoin päivyriini aina kultaisen kimaltelevan tähden niille päiville, kun olin onnistunut käymään vaikka lenkille. Minulla oli asiat vähän huonosti, joten pienetkin asiat tuntuivat saavutuksilta, ja yritin kannustaa itseäni kaikin tavoin. Mutta en kyllä kenellekään muulle julistanut näiden olevan jotain suuria saavutuksia. Ne olivat saavutuksia vain ihan omalta henkilökohtaiselta kannaltani.

Kyllä, silloin kun menee huonosti, on toipumassa tjtn. Mutta ei jatkuvasti :)

Mutta et edelleenkään kertonut, miten nämä "suuret saavutukset" ilmenevät?

Ei kai se nyt herrajumala keneltäkään ole pois, jos joku laittaa vaikka loppuikänsä söpöjä tarroja omaan kalenteriin merkiksi arkielämän "saavutuk

Olen päätynyt siihen, että Mikään ei ole liian hölmöä somessa julkaistavaksi. Ihan sisällön perusteella päättelin tämän.  Kaikki käy! 🐓🥳

Vierailija kirjoitti:

Niin kuka näistä asioista tekee "suuria saavutuksia" ja miten tämä ilmenee?

Jossain vaiheessa laitoin päivyriini aina kultaisen kimaltelevan tähden niille päiville, kun olin onnistunut käymään vaikka lenkille. Minulla oli asiat vähän huonosti, joten pienetkin asiat tuntuivat saavutuksilta, ja yritin kannustaa itseäni kaikin tavoin. Mutta en kyllä kenellekään muulle julistanut näiden olevan jotain suuria saavutuksia. Ne olivat saavutuksia vain ihan omalta henkilökohtaiselta kannaltani.

Joidenkin on nyt vaan vaikea ymmärtää, että me kaikki ei olla menneisyytemme ja nykyisyytemme kanssa samalla viivalla ja itselle tavallinen asia saattaa olla toiselle oikeasti suuri saavutus josta on vilpittömän iloinen.

Täälläkin kun luen ammattikoulun suorittaneita nuoria haukkuvia (aikuisten ihmisten) kommentteja, tulee mieleeni pari vuotta sitten lukemani haastattelu nuoresta naisesta, joka oli onnistunut valmistumaan ajallaan ammattikoulusta, vaikka häntä oli palloteltu koko lapsuus sijaishuoltopaikkojen ja väkivaltaisen päihdekodin välillä, hänet oli r aiskattu 13-vuotiaana ja hän oli ajautunut tilapäisesti huumemaailmaan, mutta päässyt siitä irti. Ainoa tytön valmistujaisiin tullut vieras oli oma sosiaalityöntekijä. 

Taustoja tietämättä, toisen saavutus on helppo mitätöidä.

Ihana idea, tuo tarra <3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin kuka näistä asioista tekee "suuria saavutuksia" ja miten tämä ilmenee?

Jossain vaiheessa laitoin päivyriini aina kultaisen kimaltelevan tähden niille päiville, kun olin onnistunut käymään vaikka lenkille. Minulla oli asiat vähän huonosti, joten pienetkin asiat tuntuivat saavutuksilta, ja yritin kannustaa itseäni kaikin tavoin. Mutta en kyllä kenellekään muulle julistanut näiden olevan jotain suuria saavutuksia. Ne olivat saavutuksia vain ihan omalta henkilökohtaiselta kannaltani.

Kyllä, silloin kun menee huonosti, on toipumassa tjtn. Mutta ei jatkuvasti :)

Mutta et edelleenkään kertonut, miten nämä "suuret saavutukset" ilmenevät?

Ei kai se nyt herrajumala keneltäkään ole pois, jos joku laittaa vaikka loppuikänsä söpöjä tarroja omaan kalenteriin merkiksi arkielämän "saavutuk

No ei mutta semmonen kehuminen kun jaksaa lenkille, tai kaikki perheessä kyselee että oliko rankkaa ja kuinka jaksat jos on vaikka 3h töissä.

Sellasta se on kun ajautuu tilanteeseen että ihan perustoiminnot tuntuu suurilta saavutuksilta eikä niitä normaalisti meinaa saada aikaiseksi millään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin kuka näistä asioista tekee "suuria saavutuksia" ja miten tämä ilmenee?

Jossain vaiheessa laitoin päivyriini aina kultaisen kimaltelevan tähden niille päiville, kun olin onnistunut käymään vaikka lenkille. Minulla oli asiat vähän huonosti, joten pienetkin asiat tuntuivat saavutuksilta, ja yritin kannustaa itseäni kaikin tavoin. Mutta en kyllä kenellekään muulle julistanut näiden olevan jotain suuria saavutuksia. Ne olivat saavutuksia vain ihan omalta henkilökohtaiselta kannaltani.

Kyllä, silloin kun menee huonosti, on toipumassa tjtn. Mutta ei jatkuvasti :)

Mutta et edelleenkään kertonut, miten nämä "suuret saavutukset" ilmenevät?

Ei kai se nyt herrajumala keneltäkään ole pois, jos joku laittaa vaikka loppuikänsä söpöjä tarro

No ei mutta semmonen kehuminen kun jaksaa lenkille, tai kaikki perheessä kyselee että oliko rankkaa ja kuinka jaksat jos on vaikka 3h töissä.

No ihan sitten tuollaisen ääripään esimerkit keksit. 

Mä kyllä kehun itseäni tosi paljon. Vihaan kaikkia kotitöitä, joten joka kerta kun mä saan esim. pyykit narulta suoraan viikattua kaappiin (enkä siis vaan kasaa niitä jonnekin puhtaan pyykin koriin vuoreksi) mä kehun itseäni, että jes, nyt on tosi hyvä, olit reipas :) en mä tajua, että keneltä tää ois pois. Samoin jos töiden jälkeen väsyttää eikä huvittaisi lähteä salille, niin kyllä mä kehun ja kannustan itteeni, jos saan salille lähdettyä. Olen ite oman elämäni cheerleader, koska ei mua kukaan muukaan kehu ja tsemppaa, enkä mä nyt koe että mun elämä ois mitenkään vääristynyttä. 

Joo sori nyt ap että mt-ongelmaisen yritän pysyä elämän syrjässä kiinni. Mulla ei tule ikinä olemaan mitään suuria saavutuksia.

Ei häitä, lapsia, valmistumisia yliopistoista, itse rakennettuja taloja, ulkomailla asumisia. Minulle on saavutus jos saan tukkani pestyä 2 kertaa viikossa. Yleensä en saa.

Jos tapaisimme jossain, et ikimaailmassa arvaisi terveyteni tilaa. Koska en lähde mihinkään, jos en kykene laittautumaan. Ja todellakin poistaan someen joka kerta kun onnistun johonkin lähtemään. Siinähän halveksu. Sä olet voittanut elämässä, mutta me huonommatkin ihmiset silti eletään täällä samassa maailmassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin kuka näistä asioista tekee "suuria saavutuksia" ja miten tämä ilmenee?

Jossain vaiheessa laitoin päivyriini aina kultaisen kimaltelevan tähden niille päiville, kun olin onnistunut käymään vaikka lenkille. Minulla oli asiat vähän huonosti, joten pienetkin asiat tuntuivat saavutuksilta, ja yritin kannustaa itseäni kaikin tavoin. Mutta en kyllä kenellekään muulle julistanut näiden olevan jotain suuria saavutuksia. Ne olivat saavutuksia vain ihan omalta henkilökohtaiselta kannaltani.

 

Eihän tässä ole muuta eroa kuin se, että nykyään pitää tuutata jokainen voileivän voitelu ja varpaankynnen leikkuu someen muidenkin tiedoksi. 

En ole tämän syytä keksinyt, mutta mitäpä se minulle kuuluukaan.

Terv. Mummo maalta

Mummo on nyt jäänyt 2010-luvulle. Aniharva päivittää mitään henkilökohtaista enää, paitsi ehkä TikTokkiin. Sielläkin algoritmi jättää pian  näyttämättä ne, jotka eivät kiinnosta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin kuka näistä asioista tekee "suuria saavutuksia" ja miten tämä ilmenee?

Jossain vaiheessa laitoin päivyriini aina kultaisen kimaltelevan tähden niille päiville, kun olin onnistunut käymään vaikka lenkille. Minulla oli asiat vähän huonosti, joten pienetkin asiat tuntuivat saavutuksilta, ja yritin kannustaa itseäni kaikin tavoin. Mutta en kyllä kenellekään muulle julistanut näiden olevan jotain suuria saavutuksia. Ne olivat saavutuksia vain ihan omalta henkilökohtaiselta kannaltani.

Kyllä, silloin kun menee huonosti, on toipumassa tjtn. Mutta ei jatkuvasti :)

Miksi ei jatkuvasti? Minulla ei mene huonosti, mutta silti pidän sähköisesti itselleni kirjaa niistä päivistä kun olen käynyt lenkillä tai muuten urheillut. Ihan vain siksi että se motivoisi minua lähtemään liikkeelle kun paljon helpommin huomaan jos on tullut pari päivää taukoa. 

Minulla alkanut tökkimään kaupassa käynti suuresti viime aikoina. Ei vaan millään jaksa tai halua mennä ja kituutan aivan viimeisiin asti että jäljellä on ehkä vain leipää ja vettä hanasta.