Miten te muut kestätte näitä karmaisevia uutisia?

Pahuus vain lisääntyy ja muuttuu yhä mielettömämmäksi, lopun aikoja kun elämme. Jumalan sana on se toivo jonka varassa elän. Kun pahuus vyöryy yli keskitän katseeni Kristukeen ja yritän jaksaa, päivä päivältä. Yritän myös rakentaa tässä maailmassa hyvää, hoitaa omat asiat hyvin, tukea rahallisesti medialähetystyötä, osallistua erilaisiin keräyksiin ja pyrin taistelemaan pahaa vastaan. Teen sen minkä voin.

jotenkin näin: niin pitkään kun maailmassa uutisoidaan enemmän karmeista asioista. niin pitkään ne eivät ole asioita jotka olisivat niin tavallisia, että niissä ei olisi mitäään uutisoitavaa.



Minusta se oli mainiosti vastattu.

jos lapsia kohdeltaisiin kaltoin ja kidutettaisiin, eikä kukaan puuttuisi siihen. Nyt tämäkin lapsi sentään otettiin huostaan sairailta vanhemmiltaan. Tosin maailma on niin paha, että 1 paljastunut tapaus vastaa aina kymmentä piiloon jäänyttä tapausta. Karmeinta onkin se pahuus, josta emme tiedäl

ap

Todennäköisesti lääkkeet turruttaa tämänkaltaiset tunteet et anteeksi vaan.

käsittämätöntä mutta pahemmalta tuntui se 1v. pahoinpitely kuin se vauvan murha. Varmaankin siksi että se pahoinpitely oli kuvailtu. Itsellä samanikäiset ja itku tuli aamulla kun luin lehdestä. Kaikille hulluille sitä lapsia siunaantuu :(.

Ei voi olla ajattelematta mitä kauhuja nämä lapset on saaneet kokea omilta vanhemmiltaan!

Voi, kun voisi auttaa jotenkin...

joka joutui omassa kodissaan kärsimään ja olla sadistisien vanhempiensa vankina.

Sairainta mitä voi olla,en olisi uskonut että suomessa moista tapahtuisi.

Toivottavasti vanhemmat saavat elinkautisen kidutuksesta,ja akka sinne mistä on tullutkin eikä ikinä enää asiaa suomeen.

Masennun ja ahdistun kun kuulen näitä uutisia,tuntuu et vaikuttaa jo omaankin elämään.

Miten se ilmenee, että menee sietokyvyn yli?



Kyllä näin äitinä täytyy myöntää, että uutiset pahoinpidellyistä pikkulapisista tai hukkuneista 2.5 -vuotiaista tuntuvat pahalta. Väkisinkin ajattelee sen oman lapsen siihen tilanteeseen. Surulliselta ne tuntuivat aikaisemminkin (ennen lapsia), mutta ei samalla tavalla omakohtaisilta.



Mutta ei nuo minun päivääni pilaa. Elämä on nyt ja turhien liika miettiminen ei kannata. Pitäisi vain olla kiitollinen, ettei oma perhe tai muut rakkaat ole noisa uutisissa.

En voi edes lukea noita juttuja. Otsikot luen ja se riittää, että tiedän noita hirveyksiä tapahtuvan. Tulee niin paha olo.

Jokaisen vastuu on, että jos tietää jonkun pahoinpitelevän lastaan, niin ilmottaa siitä sosiaalivirastoon.

ei päivää tai tuntia, ettei mielessä

En henkisesti enää jaksa/pysty vastaanottamaan näitä uutisia joita on tulvinut koko tämän viikon eri medioista. Parempi että jättää lukematta nuo, koska henkinen terveyteni ei enää kestä tätä maailman pahuutta. Kunpa voisikin auttaa. Tuollaiset " iloita sossuun" tyypit eivät edes ajattele asioita pintaa syvemmältä, hokevat vain samaa hokemaa. Mitenköhän näistäkin nyt tapahtuneista olisi voinut kukaan kellekään etukäteen raportoida? Asiat hoidetaan nyt viranomaisten puolesta, ja paha saa palkkansa.

Kun itsellä on pienet lapset, erityisesti siksi sitä on niin herkistyny just tällasille uutisille ja yritän hyppiä yli esim. lehdessä. Ja sen päätöksen olen tehnyt etten osta niitä lehtiä jotka revittelee tuonkaltaisten tapahtumien otsikoilla. Mutta kaikelta ei välty. Tulee niin suuri suru pienten viattomien ihmislasten puolesta.