Kuka tuon on alunperin keksinyt elokuviin ja televisioon että ihmiseltä menee taju kankaalle kun kerran napauttaa takaraivoon?

lähde?

Vierailija kirjoitti:

lähde?

Mihin? Ai siihen että ennemmin kuolee kuin taju menee? En jaksa nyt etsiä, tuli vaan nyt mieleen tämä.

Ensimmäistä kertaa tuo juttu oli elokuvassa "tarzan of the apes" vuonna 1932.

Ohjaaja: W.S. Van Dyke

Käsikirjoittajat: Cyril Hume ja Ivor Novello (perustuen Edgar Rice Burroughsin romaaniin)

Nii ei toi takaraivo oo välttis paras paikka iskee jos haluaa uhrinsa vaan kanveesiin. Se voi johtaa kuolemaan aika helpostikkin. 

Ihmisessä on aika paljon sellasia "pisteitä" mihin iskemällä isompikin mies kaatuu, mut ne ei kyl oo takaraivossa.

Näin on, niin kuin pelätty viiden pisteen tappava rintakehäisku.

Vierailija kirjoitti:

Näin on, niin kuin pelätty viiden pisteen tappava rintakehäisku.

Tuosta en tiedäkään, tai en muista. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin on, niin kuin pelätty viiden pisteen tappava rintakehäisku.

Tuosta en tiedäkään, tai en muista. :D

Taisi olla Painajainen perheessä, huonoakin huonompi komedia.

Kaulan sivuun kun lyö sopivasti niin taju lähtee heti. Verenkierto aivoihin katkeaa. Se pitää tehdä tietyllä tavalla, niin että lyö suojaavat lihakset pois tieltä.

Takaraivoa ei pidä lähteä sorkkimaan, siinä tulee ruumííta. 

Tiedän yhden tutun yläasteelta joka joutui vankilaan kun vetäisi erästä turpaan, uhri sai aivovamman kun kaatui maahan. Elokuvissa jotenkin normaalia että noin vain lyödään toisia turpaan ja korkeintaan vähän huuli verellä.

On ihan looginen juttu ja keksintö. Uhria ei surmata vaan humaanisti tainnutetaan ja elokuva voi edetä. Keksinnön tausta on moraalinen. Takaraivoon lyöminen on kuitenkin jotenkin uskottava keino. Toki elokuvan teksteissä voisi olla maininta, että älkää kokeilko, on erittäin vaarallista.

Varmaan ihan käytännöllisistä syistä: kuvassa nähdään hahmon kasvot, kun häntä salaperäisesti lyödään takaa. Tajunnan menetys on usein juonellinen tarve päästä tilanteesta toiseen, yllättää katsoja ja niin edelleen. 

Onhan avaruuskypärissäkin sellainen valo, että hahmon kasvot näkyvät, vaikka todellisuudessa kypärä olisi pimeä ulkopuolelta.

Eniten ehkä itseäni ärsyttää elokuvissa lääketieteelliset virheet ja se, kun fantasiaa tai kuvitteellista scifia yritetään selittää tieteellisesti (tyyliin teleporttaaminen johtuu aivon välittäjäaineiden b-kromosomi muutoksesta)

Olen miettinyt samaa. Toinen erikoisuus on lyöminen nyrkillä kasvoihin niin, että kohde kömpii takaisin jaloilleen ja korkeintaan sylkee hampaan ulos suustaan. Ei murtuneita poskiluita tai poskella roikkuvia silmämunia.