Lue keskustelun säännöt.
Olenko nipo, jos en halua että isäpuoleni juopottelee kun lapseni ja tai minä olemme kylässä?
25.01.2007 |
Lapset ovat vielä tosi pieniä ja äitini mukaan eivät häiriinnyt jos isäpuoleni juo. hänen mielestään olen nipo ja omituinen kun minua häiritsee tämä käytös. En halua eikä miehenikään, että lapset näkevät humalaisia. Äitini sanoo minulle, että talon tavat tai talosta ulos....
Olen vielä äitini armoilla, sillä joudun hoitamaan asioita paljon ja lapset paljon hoidossa.
Asia häittaa mua tosi paljon, olen miljoona kertaa pahoittanut mieleni ja nyt en vain siedä tilannetta. Pitääkö katkaista välit kokonaa, sillä äitini puolustaa sairasta alkoholisoitunutta miestään hautaan asti.
Kommentit (7)
Mihin se perusturvallisuus häviää, jos seurueessa on 1 humalainen ja 2 tai kolme läheisintä (äiti, isä, mummo) ovat selviä ja samanlaisia turvallisia aikuisia kuin aina? Ei ne lapset lasista ole tehty kuitenkaan. Älkää heijastako omia pelkojanne ja ahdistuksianne turhaan lapsiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 24-vuotias isä, ja itseäni päissään oleva isä/äiti/sukulaiset eivät ole lapsuudessa haitanneet. En silti halua, että omat lapseni joutuvat katsomaan mummuaan, joka juo miltei joka päivä useita " oluita" . Minusta raittiiden ja terveellisten elämäntapojen näkeminen omassa suvussa on hyvä ja kannustava esimerkki terveeseen nuoruuteen ja aikuisuuteen. Enhän itsekään ole koskaan ollut päissään lasten nähden.
Ja mitäs luulette, miksi nuorisomme nykyään juo paljon ja näkyvästi?... Esimerkistä opittua?
Älä aikuinen ihminen jättäydy äitisi armoille... Kyllä sitä hoitoapua saa muualtakin jos on pakko. Äitisi huomaa sitten että olet tosissasi, ja ehkä tapoihin tulee muutos. Ryhdy siis sanoista tekoihin!
Itse päätät, mikä hinta ei vielä ole siitä liian kova. Minusta ei mikään hinta, lasten ei tarvitse nähdä juopottelua ja kokea siihen liittyvää perusturvan puutetta.
Isäni on alkoholisti ja olen ilmoittanut hänelle, että lapseni eivät näe häntä humalassa. Piste. Pallo siis hänellä. On ollut nyt raittiina 2 tai 3 vuotta. (Esikoiseni 5v). Minunkin äidilläni on vähän taipumus puolustella. Alkoholismi on sairaus jne. Ok. Kun sairaus on pahassa vaiheessa, pysyttelemme siis lasten kanssa poissa, jotta saa taas toivuttua kuntoon.
Jos minä tai joku muu äiti ei halua lastensa näkevän kännisiä, niin meillä on täysi oikeus päättää niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kävi niin, että katkaisin välit häneen n. vuodeksi. Joi vain entistä enemmän. Ja tietenkin sekin oli syytäni. Äitinikin vain syyttää minua. Nyt on vielä niin, että joudumme asumaan jonkin aikaa heillä pakon sanelemana. Olo on hirvittävä, sillä en halua tätä. Miten ihmeessä saan edes äitini tajuamaan tilanteen? Äitini mielestä siis esim. tänäänkään miehensä ei ollut yhtään humalassa vaikka juonut 3päivää putkeen ja kuulee ja näkee kauas että on humalassa. Sopertaa ja lirkuttaa lapsille ja pitää tavanomaista yksinshowtaan mitä olen kuullut koko elämäni. En halua sitä lapsilleni. Hintana on siis kokonaan välien katkaisu. Koska äitini syyttää tilanteesta minua, en usko että tähän on muuta ratkaisua. Onko mitään neuvoja, kokemuksia...?
Musta se on aikuisen miehen oma asia jos juo tai ei juo. Jos ukkipuoli ei ole väkivaltainen tai muuten uhkaava/käyttäydy huonosti humalassa (normaaleja sössötyksiä ei lasketa), niin miksi ihmeessä nipottaisit? Oppivatpahan lapsesikin näkemään vähän erilaisia ihmisiä ja tajuamaan, että sei se ole niin vaarallista jos joku vähän kaljaa juo. Suvaitsevaisuutta peliin.
Nyt mut varmaan täällä teilataan.;)