Miten lapsi voi selvitä vanhemman itsemurhasta?

Horjuttaa mutta lasta täytyy tukea jotta hän pääsee asiassa eteenpäin. Perusturvallisuus säilyy kyllä ja olo tasaantuu ajan kanssa. Voimia kaikille näidenkin asioiden kanssa. Ihmiset ovat luotuja selviytymään elämässä aina.

Horjuttaahan se. Enkä tiedä selviääkö siitä, mutta ajan kanssa sen kanssa oppii elämään. Eihän siinä ole vaihtoehtoja. 

Enpä tiedä olenko selvinnyt... kumpi oli edes kamalampi, se jatkuva pelko, että äiti onnistuu vai se, että hän onnistui. 

Vihainen olen, ja haluaisin päästä hänelle sen ilmaisemaan, mutta kun en voi. Anteeksi itsekkyyttään ei tule hän koskaan saamaan. 

Kyllä siitä selviää kun ei voi muutakaan, ajan kanssa. Riippuu paljon myös tilanteesta. Jos vanhemman itsemurhaa on edeltänyt vuosien henkinen väkivalta ja piina, niin aluksi se voi tuntua jopa helpotukselta (puhun tässä omasta kokemuksesta siis).

Sen kanssa saa elää loppu elämän 🥹

Riippuu tilanteesta. Itselleni asia on lähinnä neutraali. En voi sanoa että isäni olisinollut minulle läheinen.

En usko. Läheisen ystäväni äiti riisti itseltään hengen ystäväni ollessa nuori aikuinen. Taustalla monia ongelmia, myöskin ystävällä vaikea elämä ja monesti vaikeina hetkinä sanoi kuinka tarvitsisi äitinsä neuvoja. Välillä aivan päinvastaisesti sitten oli hyvin vihainen äidillensä, että kuinka hän itsekkäästi teki sen eikä välittänyt lapsestaan.  Monesti omassa itsetuhossaan kirjoitteli viestejä minullekin jossa kertoo haluavansa äitinsä luokse. Muutama vuosi sitten hän lähti oman kätensä kautta, aivan  täysin samalla tavalla kuin äitinsä. Nyt häneltä sitten jäi myös kaksi tytärtä ja muut kaipaamaan. 



Pahimmassa tapauksessa siis se voikin

siirtyä eteenpäin. 

Olen usein ja vuosia miettinyt kyseistä ratkaisua. Itselleni se olisi helpotus mutta en voi tehdä sitä 6-vuotiaalle lapselleni. Hänellä ei ole muita kuin minut. Kumminkin huomaan miettiväni olisi hänen elämä parempaa ilman minua.

Miksei vanhempi ota lasta mukaan kun itsemurhaan päättyy. Lapsi myös hautaan samalla. 

Vierailija kirjoitti:

Olen usein ja vuosia miettinyt kyseistä ratkaisua. Itselleni se olisi helpotus mutta en voi tehdä sitä 6-vuotiaalle lapselleni. Hänellä ei ole muita kuin minut. Kumminkin huomaan miettiväni olisi hänen elämä parempaa ilman minua.

Olet lapsellesi se kaikkien tärkein, äiti.

Hoida ja huolehdi itsestäsi ja hae apua.

Olet arvokas.

Saat olla. Se riittää. Sinä riität.

Riippuu lapsen iästä ja siitä, miten läheinen vanhempi on. Minun isäni tappoi itsensä, kun olin alle kouluikäinen enkä koe sen vaikuttaneen elämääni mitenkään.