Miten päästä yli siitä, että on joutunut lapsena kärsimään erityisluokasta

Vaikka vapauduin sieltä kesken toisen luokan mikä oli erittäin suuri helpotus, se tuska ei ikinä häviä. Kuin olisi joutunut vankilaan rikoksesta mitä ei ole ikinä tehnyt. Kaikista pahinta on kuitenkin rikkoutuneen oven episodi josta minä sain kaikki haukut niskaani, vaikka minä olin siinä tilanteessa se uhri

Tilanteen tapahtuma

Kun mentiin yhteen vuokramökkiin syksyllä 2008 pariksi yöksi, opettajan irvikuva sanoi, että makuuhuoneisiin tunkeutuminen on pojilta ehdottomasti kielletty. Tämä antoi minulle turvallisuuden tunnetta, koska luokan sisäisen väkivaltaisuuden takia tämä tarkoitti sitä, että mulla on edes yksi turvapaikka, mutta paskanmarjat; eräs nimeltä mainitsematon Matti ei kunnioittanut sitä vaan se TUNKEUTUI minun ja minun huonetoverin huoneeseen. Koska poikia koskeva huoneisiintunkeutumiskielto ei estänyt tätä Mattia tunkeutumista meidän huoneeseen, ei mennyt kuin muutama sekunti, kun Mattia seurannut raivo-Juuso yritti tunkeutua huoneeseemme. Koska huonetoveri yritti vetää ovea kiinni "älä tule tänne" samanaikaisesti, kun Mattia seurannut raivo-Juuso yritti tunkeutua väkisin motiivina Matin hakkaaminen, meni tämän oven auki-kiinni-auki-kiinni repimisen seurauksena ovi rikki. Vaikka se rikkoutunut ovi sai tämän raivo-Juuson lauhtumaan heti, pahinta tässä on se, että kaikki paska siitä kaatui MUN NISKAAN. Sain kaiken paskan niskaan, koska tilanteesta vihaisena ainut asia mitä minä olisin halunnut oli se, että minut olisi jätetty rauhaan. Koska minun toivetta ei kunnioitettu, sain opettajan irvikuvalta erittäin aggressiiviset haukut "kiusaamisesta" mikä oli erittäin nurinkurista, koska minä olin siinä tilanteessa se kaksinkertainen uhri. Kaksinkertainen uhri, koska se kyseinen mökki ei todellakaan ollut mikään random mökki vaan erään yhdistyksen kerhotila jonka vastuuhenkilönä toimii MINUN ISÄ! Koska mun isä on tosiaan sen kyseisen kiinteistön vastuuhenkilö (ja on edelleen) oli enemmän kuin itsestään selvää, että jos jotain menee rikki, vastuu siitä kaatuu mulle. 

Kun se oli ohi ja olin palannut kotiin, itsestään selvyys toteutui ja sain (yllätys) isältäni samanlaiset aggressiiviset haukut. Valitettavasti ainut lause mitä minä niistä haukuista muistan on, että "siellä ei riehuta". Valitettavasti tuo on ainut lause minkä minä niistä haukuista muistan, mutta siinä kiteytyi erittäin vahvasti se, että ketä se siitä tapahtuneesta syytti haukkuen minut samalla paskasakiksi. Yritin kyllä kertoa mitä siellä tapahtui, mutta ei kiinnostanut, koska ketä nyt oman lapsensa turvallisuus kiinnostaisi; onhan materia sentään niin paljon tärkeämpää kuin oman lapsensa turvallisuus.

Vaikka tästä on tosiaan jo noin 15 ja puoli vuotta, tämä vaivaa edelleen, koska vaikka sen raivo-Juuson motivaatio oli tosiaan se Matin hakkaaminen ja näin ollen minulla itselläni ei ollut fyysistä vaaraa, oli se tilanne silti helvetillinen. Puhumattakaan siitä nurinkurisuudesta, että kaikki vastuu kaatui uhrin niskaan ihan kuin minä olisin mukamas ollut vaatii henkilönä. No en ollut vastuu henkilö ja enkä minä pystyn vaikuttamaan siihen miten ne muut siellä käyttäytyy. Eli tässä tapauksessa ne makuuhuoneisiin tunkeutumis kieltoa rikkoneet pojat missä ilmenee myös se vahva yhteiskunnallinen epäkohta jonka mukaan me tytöt/naiset olisimme mukamas vastuussa siitä, kun pojat/miehet perseilee/tekee rikoksia

EI mulla muuta. Tiedän kyllä, että en ole universumin ainoa joka saa haukut ilman hyvää syytä, mutta silti. Tämä vaivaa edelleen ja saatanasti