Ai että, että olen pettynyt itseeni. Olen hukassa.
Olen joskus vuonna kirves ja kypärä ollut hyväkuntoinen, mutta olen päästänyt itseni rapistumaan. Ylipainoa on noin 11kg ja fyysinen kunto pakkasen puolella. Veriarvotkin huonot. Psyykkisessä kunnossakaan ei ole hurraamista.
Syitä huonoon kuntoon on monia. Nyt pitäisi kertaheitolla kääntää tämä valtamerilaiva ympäri. Olen niin pettynyt itseeni, suorastaan vihainen ettei ole tosikaan. Pyörittelen vain näitä asioita päässäni enkä tiedä mistä ja miten aloittaa. Olen hukassa. Olen tänään itkenyt tätä asiaa koko päivän. Tuntuu ettei olisi yhtään voimia tehdä tälle asialle mitään, mutta jostain ne voimat on vaan revittävä.
En tiedä miksi edes tämän tänne kirjoitin, ehkä purkaakseni tätä oloa johonkin kun ei ole muita jotka kuuntelisi ja hieman tukisi. Mieskin totesi vaan aha ja jatkoi puhelimen räpläämistä.
Kommentit (15)
Aloita pienesti.
Ei ole kiire, ei hätää. Päivä kerrallaan korjaat asioita.
Aloita pienin askelin..
Lisää marjoja aamupalaan, kävele töihin joskus jos mahdollista, pyydäystävä pyöräilemäänpieniäivoja juttuja. Pystyt siihen. Usko pois.
Aloita vaikka kävelyllä joka päivä. Pidennät lenkkiä joka kerta pikkumatkan. Mitä jaksat. Laita reppuun pulloja painoksi.
Joka päivä katso mitä syöt. Laita vaikka ylös. Tarkastele mistä tulee turhaa kaloria.
Kuntoile illalla pieni hetki. 5min riittää aluksi.
Pienin askelin pieniin tuloksiin ja siitä takas vanhoihin kuvioihin.
Tee parhaas, ole tosissas, sen kuka tahansa pystyy ja se on reilu odotus.
Ulkoilu auttaa henkiseen puoleen myös. Pääset kotoa pois ja saat happea. Paino harteilla vähenee. Metsässä olo esim laskee verenpainetta. Jos metsää on lähellä, kävele siellä ja kuuntele lintuja. Valo hoitaa ja virkistää.
Ensinnäkin, älä soimaa itseäsi. Olet pitkällä kun olet huomannut asiat, 11kg on vielä maltillinen ylipaino.
Onko sinulla fillaria? Se on helppo halpa tapa hankkia kestävyyskuntoa.
Armoa itsellesi. Todennäköisesti elämässä on ollut jotain stressitekijöitä ja muuta, jotka vieneet jaksamisen keskittyä niihin muihin juttuihin. Pikkuhiljaa vaan, niin kuin muut täällä ehdottaneet jo, totuttelet taas tekemään parempia valintoja. Ei ole mitenkään epätavallinen tilanne. Onneksi ihmisen keho muuttuu suuntaan ja toiseen omista valinnoista riippuen. Ja muista tehdä ne muutokset rakkauden eikä vihan kautta. Teet niitä, koska tykkäät itsestäsi ja haluat itsellesi parempaa.
Kertaheitolla, ei! Kehosi tarvitsee lempeyttä, ei hosumista. Tulet vain kipeäksi ja väsyt, jos aloitat liian reippaasti. Sinulla on loppuelämä aikaa! Esim uinti on lempeä aloituskeino jos keho on uinuvassa tilassa.
Kiitos vinkeistä.
Voisinpa kävellä työmatkat mutta se ei ole mahdollista kun matkaa noin 17km per suunta.
Taustalla mm pitkään jatkunutta stressiä, ahdistusta, huolta lapsesta, äidin sairastuminen ja kuolema, loppunpalaminen, työpaikkakiusaamista ja nyt on huoli iäkkäästä isästä. Tämä noin 17 vuoden aikana ollut jatkuuvaa huolta/stressiä jne. Aina ollut jotain.
Sain raahattua itseni pienelle pyörälenkille vajaa 20min ja purskahdin itkuun kun pääsin kotiin. Tuntui niin pahalta ja olin todella turhautunut kun tajusin miten rapakuntoinen olen.
Ap
Lähdet ovesta ulos ja lenkille. Jos et jaksa juosta, kävele välillä. Koskaan ei ole lenkin jälkeen v*tuttanut, lähteminen on haastavinta.
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäiseksi jätä se sika!
Kulunut huoon vitsi.
11 kiloa ylipainoa on ainakim paljon parempi lähtökohta kuin 20 tai 100, jos nyt alat korjaamaan.
Vierailija kirjoitti:
Lähdet ovesta ulos ja lenkille. Jos et jaksa juosta, kävele välillä. Koskaan ei ole lenkin jälkeen v*tuttanut, lähteminen on haastavinta.
Mikään pakko ole juosta. Itse olen laihduttanut ja saanut itseni hyvään kuntoon ihan vain reippailla kävelylenkeillä ja maantiepyöräilemällä. Aina on juoksu ollut silti tuskaista.
Purkaa se viha siihen tekemiseen.
Koskaan ei oo "hyvää" hetkeä alottaa esim treenaaminen, se pitää vaan tehä
Tsemii