Lue keskustelun säännöt.
Olisiko noloa muuttaa kolmekymppisenä äidin luo? Jos ei vaan enää selviä.
02.05.2024 |
En halua kuollakaan vaikka välillä itsetuhoisia ajatuksia tulee raha-asioideni vuoksi.
Joudun kuitenkin pohtimaan, että joudun ehkä muuttamaan vielä jonain päivänä äidin luokse mikäli en vaan enää selviä taloudellisesti. Töitä tekisin ja äidille maksaisin asumisesta ja ruoasta mutta silti se hävettäisi valtavasti etten sitten onnistunutkaan tässä elämässä sillä tavalla kun olisi pitänyt.
Joskus mietin, että olisiko se liian häpeällistä mutta toisena vaihtoehtona olisi sitten kaikkea muuta yhtä häpeällistä, eli katu tai konkreettinen itsetuho.
Harmittaa, etten pärjännyt. Vielä ehkä selviän mutta jotenkin stressaan tässä jo mitä tulevaisuus tuo.
Kommentit (60)
Vierailija kirjoitti:
Ei ole..maailma on nyt paha oikeistolaisten käsissä ja jatkoa..
Maailmassa on vielä hyviäkin vasemmistolaisia valtioita - muunmuassa Venezuela, Pohjois-Korea, Kuuba ja Kiina.
Ei ole siis mitään huolta. Esimerkiksi Pohjois-Koreassa otetaan varmasti avosylin vastaan Suomalaiset pakolaiset, jotka pakenevat kapitalismin ikeestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Etsi kumppani.
Ei ei! On tultava ensin itsensä kanssa toimeen, ennenkuin kumppanin kanssa aloittaa elämää!
Ei ole noloa. Muutto äitisi luo saattaisi antaa sinulle hengähdystauon. Siitä sitten rakentamaan elämää eteenpäin.
Olen monen äiti, ja minusta olisi kauheaa jos lapseni tuossa tilainteessa epäilisi, eikä ehkä muuttaisi luokseni noloudesta, vaan päätyisi huonompiin ratkaisuihin. Tsemppiä!
Itse muuttaisin ja en pätkääkään välitä mitä muut ajattelee. Talous kuntoon kun asut äidin luona.
Muutenkin tämä yhteiskunta ohjaa tähän Italia malliin. Perhe on iso tuki sekä voimavara.
Ei tietenkään ole noloa. Miksi olisi?
Etelä-Euroopassa saattaa asua helposti 3 sukupolvea samassa asunnossa ja sitä pidetään ihan normaalina. Siellä taas ihmetellään jos kaikki asuvat omillaan.
Suomalaisessa kulttuurissa on joku kumma ihanne, että kaikkien pitäisi asu omissa asunnoissaan. Ja olla hirveän "itsenäisiä".
Ja kuinka kalliiksikin se tulee!
Ja sitten valitetaan vielä samaan aikaan, että ihmiset kärsivät yksinäisyydestä!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos molemmille sopii niin se on ihan paras ratkaisu!
Se on ihan eri asua aikuisena äitinsä kanssa kuin joskus nuorempana. Tottakai aina voi muuttaa, ei sellaista tässä iässä enää ihmetellä. Ei elämä ole mitään suorittamista vaan välillä tulee heikompia hetkiä itse kullekin. Ei siis todellakaan ole noloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole noloa, vaan oikein hyvä vaihtoehto. Ei tässä elämässä tarvitse pärjätä tai menestyä. Kelpaat ihan hyvin juuri sellaisena kuin olet. Äitikin saa seuraa. Ja vielä ehdit etsiä uutta suuntaakin. Olet nuori. T. 55-vuotias
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole noloa. Kyllä äidin luokse lapsi on aina tervetullut. Näin ainakin haluaisin ajatella ja itse näin omille lapsille tahdon viestittää.
Hae vaan vauhtia äidin luota. Ihmisillä erilaisia tilanteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapseni muutti takaisin kotiin. On vasta 20 mutta elämäntilanne sellainen että muutto takaisin oli järkevää.
Tottakai tervetuloa, mutta ei tämä helppoa ole ollut. Hienosti itsenäisesti asunut taantui teiniksi taas. Riidat lisääntyivät kotitöistä, auton lainasta ja erilaisista vuorokausirytmeistä (nuori pääsee töistä joskus klo 01 yöllä ja on pirteä kuin peipponen. Valvoo ja puuhailee.Herään ääniin joskus).
Koti täyttyi tavaroista. Saunaa ei voi käyttää kun pojan omaisuus pakattu lauteille odottamaan seuraavaa siirtoa.
Rahaa otan ihan periaatteesta 300 euroa sis asumisen, ruoan, bensan-aika vähän siis. Mutta käyttörahaa jää hänelle silti runsaasti eikä säästäminen ole ollut niin aktiivista kuin aluksi suunniteltiin.
Tyttöystävän vierailut ovat myös yksi rasite 80-neliön kämpässä. Oma seurusteluni oli vapaampaa kun koti oli yksin käytössäni.
En tarvitse seuraa enkä todellakaan omaishoitajaa näimme 52-vuotiaana. Lapsi on rakkain maailmassa mutta sydämen pohjasta sanon että toivottavasti muuttaa pian omaan kotiin taas.
Toivottavasti teillä sujuu seesteisemmin. Tämä oli tämmöinen ikävien puolien listaus.
Ja hei, ei ole noloa todellakaan. Tsemppiä ap.
Muista ettei elämästä anneta arvosanaa !!
Ei ole noloa. Keräät hänen luona voimia jatkaa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisipa ihanaa saada oma lapsi kotiin <3 Ei todellakaan huono vaihtoehto!
Itse toivottaisin sydämellisesti tervetulleeksi rakkaan tyttäreni.
Minä olen samanikäinen ja asun äitini kanssa. Opiskelen ja luultavasti valmistun keväällä. Tosin omassa tapauksessa vaan amis nyt kyseessä. Aiemmin olen lukion käynyt. Siinä välillä hieman toisen alan opiskelua yms. Nyt syksyllä katson sitten jatkoa ja mietin mitä teen ja muutanko muualle. En ala tänne elämääni kirjoittamaan, mutta ei minunkaan elämä mennyt nuorempana kovin hyvin. Meillä oli mahdollisuus muuttaa äitini kanssa ja hänkin lähti työpaikan vuoksi muualle. Minä sitten hänen mukaansa. Monia vuosia meni melko huonosti elämässäni. En toisaalta ole ollut ikävä ihminen tai juonut yms, mutta muuten tarvin aikaa esim kiusaamisesta toipumiseen. Ja minulla ei ollut mitään paikkaa minne mennä. En tiennyt mitä opiskelisin ja meilläkin rahat vähissä. Näin oli halvempaa asua yhdessä. Tämä aika nyt vaan venyi vähän liian pitkäksi. Olen itse maksanut kulujani ja teen esim ruoan aina meille. Itse kyllä välillä häpeän itseäni, että minä olen liian vanha asumaan näin. Tuntuu sillä tavalla vaikealta edes puhua tästä. Moni kuitenkin on asunut jo pitkään yksin. En itsekään usko etten pärjäisi. Silti olen vaan aina miettinyt sitä, ettei nyt ole hyvä hetki muuttaa yms. En ole halunnut, että vanhempien tarvitsee miettiä esim minun asioitani tai, että minun eteeni tarvisi tehdä mitään. On vaikeaa selittää tätä, mutta ehkä joku ymmärtää. Toisessa tilanteessa kaikki olisi varmasti mennyt eri tavalla. Välillä tämä on surullinen asiakin.
Samalla mietin monesti sitä, että jos olisi ystäviä tai jopa edes jotain parisuhteen alkua tms niin tämä olisi hyvin vaikeaa selittää. Kun ei ole sellaisia niin ei tarvitse niin selitellä mitä nyt joku suvusta on ihmetellyt. Toisaalta, kun katson tukien leikkausta yms niin eihän minulle sen varjossa tulisi ikinä hyvää hetkeä lähteä. Ymmärrän sen. Tämä on varmaan monille vaikea asia ja en minäkään halua edes puhua asiasta. Tulee sellainen ikävä olo. Mietin, että olen epäonnistunut. Nainen olen itse. Päätin nyt kirjoittaa, kun mietin mitenhän joku näkee minut jos aloittajan kotiinpaluukin on vaikea ajatus. Pelkään, että monet pitävät ikävänä juttuna tätä.
Ei yhtään noloa. Ei mitään syytä kokea epäonnistumista. Se on viisasta. Ole iloinen mahdollisuudesta. Perheen on ihan luonnollista pitää yhtä. Muuta ja anna ajan kulua. Ajat muuttuvat taas.
Vierailija kirjoitti:
Voihan se olla että äiti tarvitsee apua. Jos ei heti, niin 10 - 15 v kuluttua ja silloin nyt tehty ratkaisu saattaa osoittautua hyväksi. Kukaan ei tosin tiedä kuinka tulevaisuudessa käy. Miehenä olen joskus haaveillut tapailevani vanhempiensa luona asuvaa naista. Voisi olla isänsä kanssa hyvät jutut.
No et ole haaveillut :D Jotain uskottavuutta juttuihin.
Sovitappa tätä päällesi, AP: Minä en koskaan edes muuttanut pois. Koin noin 20 vuotta sitten vakavan mielenterveydellisen kriisin, joka lamaannutti toimintakykyni täysin ja vei lopulta sairaseläkkeelle. Olen asunut vanhempieni kanssa aina. Nuo edellä mainitut häpeän tunteet on tietty tullut koettua, onhan tämä ollut sosiaalisen elämän kannalta tuhoisaa. Mutta taloudellisesti toisaalta lyömätön järjestely. Kaikille kolmelle juoksee nyt eläkkeet vanhempienkin päästyä työeläkkeille, eikä työvoimatoimiston pahuutta tai kokoomuslaisten työnantajien mielivaltaa tarvitse enää murehtia. Tämä on näinä vaikeina aikoina mahdollistanut jopa ihan keskiluokkaisen elintason.
Vanhemmat ovat myös oppineet arvostamaan sitä, että läsnä on aina joku joka selviää painavista kantamuksista ja hallitsee tietokoneet, jolloin vanhuksetkin saattoivat siirtyä nettipankin aikaan tutun henkilön opastamana. Lisäksi, ilmaiset tietokonehuollot. Palvelu josta moni muu vanhus joutuu maksamaan pitkät pennit ja voi vaikka tulla vedätetyksi.
Suomalaisen kulttuurin asennemaailma on sairas. Varhainen itsenäistyminen on nostettu johonkin hel, ve, ti, n jalustalle joksikin yhdeksi ainoaksi totuudeksi jota ei ole lupa kyseenalaistaa. Yleensähän lopulta on vain kyse siitä, että itsekkäät vanhemmat haluavat vain "riippakivestä" eroon päästäkseen itse takaisin radalle. Asian pitkän aikavälin hyötyjä ei tyhmä junttikansa osaa tarkastella eikä arvostaa. Hirttäydytään vain itsepäisesti siihen ajatusmalliin, että "kyllä sunkin pitää kun kerran munkin piti sillon Kekkosen aikaan".
Jos AP joutuu palaamaan kotiin, siinä ei ole mitään väärää. Koska sitähän sanotaan kodiksi tietääkseni ihan syystä. Miksi hankkia lapsi jota ei ole valmis rakastamaan?
Työt auttaisi tähänkin vaivaan