Olisiko noloa muuttaa kolmekymppisenä äidin luo? Jos ei vaan enää selviä.
En halua kuollakaan vaikka välillä itsetuhoisia ajatuksia tulee raha-asioideni vuoksi.
Joudun kuitenkin pohtimaan, että joudun ehkä muuttamaan vielä jonain päivänä äidin luokse mikäli en vaan enää selviä taloudellisesti. Töitä tekisin ja äidille maksaisin asumisesta ja ruoasta mutta silti se hävettäisi valtavasti etten sitten onnistunutkaan tässä elämässä sillä tavalla kun olisi pitänyt.
Joskus mietin, että olisiko se liian häpeällistä mutta toisena vaihtoehtona olisi sitten kaikkea muuta yhtä häpeällistä, eli katu tai konkreettinen itsetuho.
Harmittaa, etten pärjännyt. Vielä ehkä selviän mutta jotenkin stressaan tässä jo mitä tulevaisuus tuo.
Kommentit (60)
Ei ole noloa. Keräät siellä sisua ja voimaa ja sitten ponnistat omillesi uudelleen tai jäät äitisi omaishoitajaksi.
Ei nykyaikoina ole yhtään noloa.
Ajat on kovat.
Mikset pysty maksamaan ruokia ja asumisesta itsenäisesti, vaikka pystyisit maksamaan äidille?
Ei ole noloa. Se voisi olla molemmille osapuolille hyvä ratkaisu. Itse muutin työttömyyden ja avioeron jälkeen iäkkäiden vanhempieni luo 40-vuotiaana.
Siskoni asuu kolmatta vuotta isän luona, tai siis vanhempien toisessa asunnossa, kun perheen oma asunto on remontissa.
Oletko ottanut pikavippejä? Soosoo ap. Äitisi tehtävä ei ole maksaa sinun velkojasi.
Eikö se äitisi ollut epävakaa alkoholisti.
Jos se sopii teille molemmille niin eihän tuossa mitään ongelmaa pitäisi olla. Minä näen tuossa ideassa hyvän mahdollisuuden teille molemmille, kuten jo kerroitkin, voisit olla äidillesi apuna ja häneltä saisit henkistä tukea.
Vierailija kirjoitti:
Mikset pysty maksamaan ruokia ja asumisesta itsenäisesti, vaikka pystyisit maksamaan äidille?
Villi veikkaus mutta varmaan siksi että silloin kun ap asuu äitinsä kanssa hän tietysti joutuu maksamaan vähemmän koska maksaa äitinsä kanssa vuokraa puoliksi(oletan) joten hänen rahansa riittävät
Jos äidille sopii, niin mikäs siinä. Suomessa muutetaan muuhun Eurooppaan nähden nuorina vanhempien luota pois. Jos oikein muistan keskiarvo EU:ssa joku 26 vuotta ja Suomessa muutetaan pois vanhempien luota keskimäärin 21 vuoden iässä. Italiassa ja Kroatissa on ihan normaalia asua vielä kolmekymppisenä kotona.
Hyvin moni stressaa tänä päivänä samoista asioista kuin sinäkin.
Ei ole noloa.
Itse ottaisin lapseni avosylin vastaan. Muitten mielipiteistä ei tarvitse välittää.
Itsellä myös samaa ongelmaa.
Isäntä on tossun alla ja äitipuoli on narsistinen sadisti, hän pitää siitä huolen, että minkäänlainen apu ei tule missään nimessä kyseeseen.
Millon muutit omillesi? Nykyään olen kuullut että on tavallista olla esim 27 vuotiaaksi asti kotona. Monissa muissa maissa kuin Suomessa se on ennemmin sääntö kuin poikkeus. Suomessa on niin hyvät tukijärjestelmät ollu että nuori voi lähteä vaikka 16 vuotiaana omaan kämppään. Mutta ihan normaalia on että ensin kotoa käsin hankkii koulutuksen ja työkokemusta, ehkä säästää vähän rahaakin jotta pääsee ponnistamaan. Tänä päivänä Suomessa kun palkat on niin surkeat ja asunnot kalliit niin tekee monella tiukkaa selvitä rahallisesti.
Jos äidillesi sopii, suosittelen tuota ratkaisua mitä pohdit.
Voihan se olla että äiti tarvitsee apua. Jos ei heti, niin 10 - 15 v kuluttua ja silloin nyt tehty ratkaisu saattaa osoittautua hyväksi. Kukaan ei tosin tiedä kuinka tulevaisuudessa käy. Miehenä olen joskus haaveillut tapailevani vanhempiensa luona asuvaa naista. Voisi olla isänsä kanssa hyvät jutut.
Ei ole noloa. Olet vielä hyvin nuori
Ihanaa, että sulla on äiti jonka luo olet tervetullut. Sinne vaan ja otat uudestaan vauhtia elämääsi
ei ole noloa, kunahn se vaan sopii äidillekin