Eläkkeellä olevat vanhempani eivät osaa pitää itsestään huolta

Eivät kiinnitä huomiota ulkonäköön. Ovst katkeran oloisia.

Monelle vanhalle parille on ylpeyden aihe se, että ollaan 50v tai 60v tai ylikin yhdessä. Ei erota vaikka mitään yhteistä ei enää ole. Surullista. 

Keskity sä elämään sitä omaa elämääsi ja anna vanhempiesi elää niin kuin haluavat.

Vierailija kirjoitti:

Monelle vanhalle parille on ylpeyden aihe se, että ollaan 50v tai 60v tai ylikin yhdessä. Ei erota vaikka mitään yhteistä ei enää ole. Surullista. 

Parempi se on, että pysyvät yhdessä niin saavat toisistaan apua, turvaa ja seuraa.

Ovat tottuneet. Anna heidän elää.

Jokaisella on oma elämäntyyli, anna heille rauha elää valitsemallansa tavalla. Elä sinä omalla tavallasi vain.

Jos on kyse viimeisistä vuosista, niin auttaa sen minkä pystyy ja luovuttaa muuten. Läheisistään pitää osata laskea irti. 

Kukin kykyjensä mukaan.

Anna heidän olla. Tuossa iässä kukaan ei enää opi ilmaisemaan tunteitaan yms, ja kommunikointityylit pariskunnassa on aika lukkoon lyöty jo vuosikymmenien aikana. Lisäksi hyvin todennäköisesti vaihtoehto, jos eroaisi, olisi yksinäisyys, monelle paljon pahempi kuin se parisuhde missä ollaan nyt, vaikkei se täydellinen olisikaan.

Nuo terveelliset syömiset on vähän semmoisia, että ei niitä viitsi ja jaksa kovin moni nuorempikaan. EIkä sellaisesta nyt pidä omia vanhempiaan moittia. Syövät miten syövät. Se myös, ettei ulkonäköön viitsi niin kovin kiinnittää huomiota on eläkkeellä tavallista. Miksi sinusta pitäisi? 

Katkeruus on tavallista vanhoille ihmisille, mutta ei he välttämättä koko ajan katkeria ole, siitä on vaan osalle tullut semmoinen juttu mistä puhutaan tiettyjen ihmisten kanssa. Esim. omilla vanhemmillani se, miten ei koskaan saaneet mitään yhteiskunnan tukia ja miten helppoa nykynuorilla on. Olen toki eri mieltä nykynuorten helposta elämästä, mutta enpä ala kasikymppisten kanssa turhista riitelemään. 

Vierailija kirjoitti:

Monelle vanhalle parille on ylpeyden aihe se, että ollaan 50v tai 60v tai ylikin yhdessä. Ei erota vaikka mitään yhteistä ei enää ole. Surullista. 

Tekisikö se ero heidät onnellisiksi? Yksinäisiksi ainakin. Luultavasti heillä on paljonkin yhteistä, usein lapset, lastenlapset, koti, tietyt tutut rutiinit, turvaa toisistaan, varsinkin jos kumpikaan ei ole dementoitunut. Yhdessä pärjää kotona paljon pidempään huonokuntoisenakin kuin yksin.