^*^HAAVEILIJAT VIIKKO 4^*^

Hei kaikki!!

Anteeksi että olen ollut vaisu nyt viime aikoina.. On vähän paha juttu takana ja en oikein osaa nyt laittaa ajatuksiani oikein järjestykseen ja miettiä kovin järkevästi..

Mutta yritän taas palata aktiivisemmaksi seuraajaksi..

Minäkin kirjoitan nyt heti aamutuimaan:) Tämä onkin ensimmäinen kerta kun kirjoittelen tänne pinoon. Olen esittelyssä tuolla haaveilijoiden 18 pvän pinkassa, joten jos jotain kiinnostaa niin sieltä löytyy -mammasta vähän tietoja=)



Meillä esikoinen päätti herätä tänään taas klo 5, joten äitinkin oli heräiltävä, vaikkei kyllä millään olis huvittanut.. Seitsemältä aukee kaupat, joten ehkä me suuntaudutaan sinne sit kun aika on.



Haaveilu rintamalle ei kuulu mitään uutta; mies ei ole suostuvainen vieläkään ja minäkin välillä meitin että kyllä tämän yhden kanssakin on välillä ihan tarpeeksi puuhaa.. Ja välillä taas on niin kova halu saada vauva. No aika näyttää, tuleeko meille pikkukakkonen vai ei..



Miehen mielestä muuten lapsien ikäero pitäisi olla vähintään 3,5 vuotta? Suvussa on sillä ikäerolla lapsosia ja on kuulemma hyvä juttu se. Mitäs meiltä te muut haaveilijat olette? Olisko sellaisia joilla on tollainen ikäero lapsilla ( tai vieläkin isompi), minkälaista arki on?



Minäpä tästä rupean pukemaan itseäni päiväkuntoon..



Oikein mukavaa viikonalkua kaikille teille haaveilijoille!!!

Heipä hei!

Vauvakuume on jo pidemmän aikaa nostanut päätään (ilmeisesti univelat alkaa olla nukuttu esikoisen jäljiltä toistaiseksi pois...). Päätin siis lähteä pitkästä aikaa katselemaan tänne Vauva-lehden sivulle, josko täältä löytyisi samassa tilanteessa olevia.

Olen siis 27v. yhden lapsen äiti Varsinais-Suomesta. Esikoinen on poika, 1v10kk ja päässyt jo parhaaseen touhu-ikään. Naimisissa ollaan oltu reilut 1½ vuotta ja nyt on rakennusprojekti meneillään.

Vauvakuume on toistaiseksi ollut vähän yksipuolista. Mies ilmoitti taas viikonloppuna, että kyllä hänen mielestään yhdessäkin olisi ihan tarpeeksi, varsinkin kun esikko ei ole ihan niitä rauhallisimpia lapsia. Lähinnä on ollut nukkumisen kanssa ongelmia. Ekana vuonna ei nukuttu varmaan yhtään yli 2 tunnin jaksoa, joka kyllä sitten näkyi lievänä masennuksena (ihan itse diagnosoin), ja muutenkin oli vähän kireää tunnelmaa ajoittain :). No se on taakse jäänyttä, nyt poitsu nukkuu ihan hyvin sellaista 11 tunnin yöunia ja päikkärit päälle, eli univelat alkaa olla kuitattu ja iltaisin on jäänyt aikaa vähän muuhunkin kuin nukuttamiseen ;)

Mutta minä olen aina halunnut ainakin 2 lasta ja siksi rakennamme nyt taloakin, että olisi sitten tilaa toisellekin lapselle. Koitin miehelle sanoa, että miettisi, kuinka läheinen on ollut oman veljensä kanssa aina. No ei hän nyt ihan suoraan ole kieltäytynytkään, mutta pahalta tietty tuntuu, kun toinen on selvästi vähemmän innokas.

Molemmat ollaan kuitenkin sitä mieltä, että n. 3 vuotta olisi ihan sopiva ikäero. Eli tässä kevään mittaan pitäisi alkaa yrittämään, josko meille toinen vielä suotaisiin...

Onko täällä muita, joiden mies ei oikein tahdo innostua, tai jotka ovat saaneet puhuttua toisen ympäri? Vinkkejä otetaan vastaan...

Mukavaa alkanutta viikkoa vaan kaikille. Yritän käydä aktiivisesti täällä lueskelemassa, jos täältä saisi vähän vertaistukea.



Popin äiti

Tuli vielä mieleeni, etten onneksi ole ihan yksi vauvakuumeeni kanssa. Nimittäin esikoinen puhuu vauvoista vähän väliä, kun hän on jo " iso poika" omasta mielestään... Ja kun häneltä kysyy, olisiko hauskaa jos meille tulisi vauva, niin vastaus on aina reipas " joo" . Että tilanne on 2-1, mutta ukko nyt on vaan sellainen jääräpää.

Ja rehellisyyden nimissä on myönnettävä, että jos olisin yhtä väsynyt ekat 12 vkoa (+pahoinvoiva) kuin ekassa raskaudessa niin olisinpa todella reipas apulainen raksalla tai vaihtoehtoisesti kotona lapsen kanssa. Mutta ei näitä asioita parane järjellä miettiä vaan TUNTEELLA!! Ja nyt tuntuu vaan siltä...

Ihan ekaks Kiharapäälle jaksamista!!



Mamma ja Popinäiti: Tervetuloa mukaan minun puolestani! Itsekin olen vasta hiljattain liittynyt tähän Haaveilijat-porukkaan. Vauvakuumetta on ollut jo aika pitkään ja yrityksen pitikin alkaa jo syksynä. Sairastuminen kuitenkin siirsi suunnitelmia eteenpäin ja nyt varovasti toivon, että tässä kevään kuluessa alkaisimme yrittämään pikkukakkosta.



Tästä päästäänkin sopivasti aiheeseen Lasten Ikäero, josta mamma kyseli. Mun mielestä sopiva ikäero vois olla 2-3 vuotta. Mulla itselläni on 3 vuotta vanhempi veli. Lapsena leikittiin paljon yhdessä, mut sitten jossakin vaiheessa kummallakin oli omat kaverit ja juttunsa. Nykyään soitellaan ja pidetään yhteyttä, mutta mitenkään kovin läheiset välit meil ei ole. Itse ajattelen, et johtuu siitä, kun ollaan eri sukupuolta.



Kuinka monta lasta haluaisitte? Mä olen aina halunnut 3 lasta. Esikoista toivottiin 5 vuotta. Sinä aikana koettiin monta pettymystä. Nykyisin ajattelen, et jospa tytölle saisi sisaruksen.... kolmatta lasta en oikein " uskalla" enää ajatella/toivoa.



Jaahas, jospa nyt antaisin palstatilaa muillekin! Pirtsakkaa pakkaspäivän jatkoa kaikille!



T. Sanjuska

Kiva saada uusia jäseniä!



Näyttääpi, et tuolla ulkona ois aika raitis ilma..jesjesjes. :) Kiva ku on tollanen kuiva talvikeli, eikä sitä loskap*skaa koko helkkarin ajan. Meillä se lähtö lähenee, huomenna mies lähtee heti aamusta. Tulee sitten joskus maaliskuussa lomille. Voi pylly.



Minä tuossa löysin jonkun lokahaaveiden pinkan ja kattelin, et onko se " meidän" Milenna, joka siellä palstailee? Ihanaa, et sentäs joku on päässyt jo niinki konkreettisiin toimiin. :)



Meilläkin edistystä tapahtuu hitaasti, mutta suht varmasti. Mies on alkanut puhuun hassuja, johtunee tästä rauhanturvaajakeikasta ja siitä, et joutuu mun huolenpidosta eroon. Eiköhän tuo palaa taas omaksi iteppäiseksi itekseen kun tulee sitten lokakuussa takaisin kotia. ;)



Mitenkä Tansemin kouluhommat? Mulla alkaa armoton rypistys nyt. :O EI jaksa. ;)

KP, tsemppiä nyt sulle..päätä pystyyn! :)

Popin äiti, minä oon koittanut perustella ja perustella, et miksi nyt ois hyvä aika tai miksi vaikka parin vuoden sisään ois hyvä aika vauvalle. Mies kun ei oikein käsitä sitä, et miten hankalaa on luoda uraa ku oon kaupanalalla melkein 25-vuotias, joka on lapseton, mutta avoliitossa. Kilpailu on kovaa työpaikoista ja mä oon just siellä äitiysloma vaaravyöhykkeellä työnantajien mielestä. Aattelin itse, et jos se juniori saatais joskus alulle, niin jaksaisin sen jälkeen vielä opiskellaki ja luoda uraa.

Tervetuloa uusille, Popin_äiti ja -mamma! Lisäsin teidät tuonne meidän esittelypinoon ja päivitän sen tuohon näkyville tämän viestin jälkeen :) Mukavaa todellakin, että on tullut paljon uusia mukaan kun välillä tuntuu keskustelua olevan niin vähän kun ei ole paljoa porukkaa ollut mukana, mutta jospa tämä meidänkin pino nyt aktivoituis.



Kinttunen:

Koulussa on tällä hetkellä helpompi vaihe menossa, ei ole kuin pari tuntia päivässä koulua ja seuraavaan tenttiinkin on pari viikkoa. Mutta en ole vielä aloittanut sitä kandin työtä ja taitaa jäädä se ens syksyyn, kun en oo vielä ees aihetta miettinyt. Kovasti nyt vaan tsemppiä sulle, niin saat kunnialla koulun loppuun.



KP:

Toivottavasti asiat on selvinnyt ja olet jo paremmalla mielellä :)



Mulla ei kyllä ole antaa mitään vinkkejä miten miehen sais suostuvaiseksi, kun itsekin sitä pohdiskelen. En kyllä ole edes yrittänyt miestä puhua ympäri, koska vaikka saisin miehen suostumaan en välttämättä usko että se kuitenkaan ois vielä valmis siihen vastuuseen mitä lapsen kanssa eläminen vaatii. Tämän oon ihan vaan päätellyt miehen tavasta mennä minne/milloin haluaa kavereiden kanssa baariin yms. Mun mielestä sen meno vaan ei vaikuta hirveen aikuismaiselta, ja meillä onkin ollut paljon tästä asiasta riitoja niin en edes oo halunnut rueta vauvasta sille puhumaan.

Odottelen miehen aikuistumista ja että se itse tajuis haluta perheen yms. niin sitten ois varmaan helpompi saada se ymmärtämään ettei se voi mennä ihan miten haluaa ilman mitään vastuuta mistään.



Saa nyt nähdä miten kauan saan odotella ja muuttuuko oma mieli sen suhteen, että alankin puhua miestä ympäri tässä asiassa. Mies on nimittäin aina ollut tosi hidas tämmöisten asioitten suhteen esim. yhteen muuttaminenkin oli sille tosi vaikeeta ja miestä piti tosi pitkään suostutella ja puhua ympäri jopa uhkailla :/ mutta nyt kuitenkin on onnellinen siitä ja pitää hyvänä, että muutettiin yhteen. Ehkä se johtuu vaan siitä, että ollaan niin nuoria ja miehet tuntuu aikuistuvan paljon naisia hitaammin, jos ollenkaan. Mun mies siis on mua vuoden nuorempi, nyt vasta 22-vuotias. En siis pidä mitään kiirettä tän asian kanssa, vaikka itseäni kova vauvakuume vaivaakin, ja on vaivannut jo monta vuotta.



Nyt pitää mennä vähän noita koulujuttuja lueskelemaan.

Veikkaan ettei tämä mun olo kamalasti tästä parane vielä muutamaan viikkoon, ennenkuin saan pariin asiaan varmistuksen.. tai siis tarkoitan, ettei nämä synkät ajatukset lähde kokonaan ennen..



Mutta muuten ihan ok.. Olen nyt vain todella väsynyt..



KP

Kinttunen; Kyllähän se oon minä,joka tuolla Lokakuisten pinossa on..Syyskuista vauvaa ei tullu, joten nyt yritetään lokakuuks vaavia saada:) Loppukuustahan sen taas näkee, oireita on jos jonkinlaista mut kattellaan..



Tsemppiä vaan kaikille tänne pinoon! Oon käynyt välillä lueskelemassa kuulumisianne, ja taitaa siel jo joidenkin miehillä olla lämpenemistä ilmassa:) Koitan lähetellä miehillenne vauvakuumesäteitä:)

Mies ei päässytkään vielä tänään lähteen, lennot oli siirretty perjantaille!! Eili tuli tällainen parin päivän jatkoaika. :)



Tansem, meilläki oli just tollasia onkelmia miehen kans. Kesällähän meni pariin otteeseen aika heikosti ja ihan tosissani mietin, et mihin tässä ollaan menossa kun tuntuu, et mies on jossain ihan muussa elämässä ku minä ja tuli niin ulkopuolinen olo. Ja tää sankari on kuitenki melkein 26 vee. :/ Mut siitäpä tuo taas parantui. :) Nyt viimeset kaksi viikkoa on ollut aivan super mahtavaa, mua on pämpperöity (lue hellytelty) oikein urakalla, viety syömään jne. :)



KP, jaksuja. Paskasta ei voi muuta ku nousta. :) Aina ku mulla on menny ihan päin helevettiä niin tuo motto on pistäny hymyn takas huulille. :)

Täällä iloinen ja melkein onnellinen kihis.. kaksi päivää tuli oltua hesassa.. Ja sain hoitaa mun kuukauden ikäistä kummityttöä..

Mutta katsotaan kuinka kauan.. Työryhmä, jonka tutustumisseminaarissa olimme, oli todella mukava.. Meillä oli todella kivaa.. Ja oikein odotan innolla seuraavaa kertaa..

Joten nyt ainakin hyvillä mielin.. Mun kummityttö oli niiin kiltti ettei olla ja voi..

Mutta nyt alan miettimään mihin aikaan aamulla pitäisi nousta..



KP

Kyllä mä oon sekasin, olin avaamassa meille uutta pinkkaa ku aattelin, et nyt on maanantai! ;)



KP, sinähän olit hoitoalalla? Osaisikko neuvoa, et miten mä saan tän kiristyksen pois mun alaselästä? Kipu on mun vasemman lonkan yläpuolella ja varsinki kumarrellessa siihen tulee sellanen pistävä kipu ja usein jäänkin sit kumaraan ku selkä ei anna periksi oikasta.



Omaa napaa nyt sen verran, et mies joutu lähteen jo eilen kun lento oli siirretty niin aikaiseksi täksi aamuksi, ettei ois täältä pohjoisesta kerenny millään aamulennolla. :( Tuli eilen aika yllättäen tieto, vasta joskus puolen päivän jälkeen. Olipas kiva, meillä oli vielä suunnitelmia illaksi ja oltiin aateltu, et saadaan rauhassa siinä köllötellä ja jutella, mut eeeii. :( Kauhia ikävä jo nytte.

Kinttunen: kuulostaa samalta oireelta kuin mulla alkuaikoina mun selän kanssa.. Mulla on lannerangan skolioosi..

ja samanlaisia oireita alkuun.. sanoisin et mene tutkituttamaan.. Mulla todettiin ettei voi tehdä muuta kuin vahvistaa..

Eli selän vahvistaminen ja venyttäminen.. liikkuvuuden parantaminen..



KP

Taas on miehen kaa riitaa, ja tuntuu etten enää jaksa sitä! Tuntuu toivottomalta uskoo että joskus päästäis siihen vaiheeseen, että miehestä ois vastuuntuntoiseksi isäksi ja perheen perustajaksi. En tiiä mitä pitäs tehä.



Viime yönä näin vielä ihanaa untakin, olin siinä raskaana ja yritin kovasti päästä nettiin laskemaan millä viikoilla oon menossa, mutta se ei millään onnistunut ;) Päässä sain laskettua että varmaan jo yli 10 viikolla enkä meinannut uskoa etten ollut saanut keskenmenoa (oon siis oikeesti saanu kerran km:n siksi nään siitä usein unia) ja olin tosi onnellinen ja toiveikas, etten enää saakaan km:a. Harmi, et oli vaan unta, huoh :(



Kinttunen:

Harmi, ettette saaneet viettää viimeistä iltaa ennen miehen lähtöä suunnitelmien mukaan :( Toivottavasti pian totut miehen poissa oloon, ettei ikävä paina koko ajan mielessä! Ja toivottavasti saat selkän kuntoon, ikäviä nuo selkä ongelmat :/



Milenna:

Toivottavasti pian tärppää ja saat plussan testiin :) Ois kiva saaha tähänkin pinoon plussia! Käy vaan kertomassa kuulumisiasi vaikka oletkin jo päässyt yrittämään. Sen verran kauan on täällä yhdessä haaveiltu, että ois kiva kuulla mitä sulle jatkossakin kuuluu :)



KP:

Varmasti tuommoinen pikkuinen kummilapsi saa mielen kohoamaan. Vauvat on niin söpöjä!



Nyt pitää mennä muihin hommiin.