Kokemuksia erosta lapsen itsenäistyttyä?

Nythän teillä on parasta aikaa, yhteinen harrastus tai useampi, tehkää remonttia kotiin yhdessä, matkustelkaa, kutsukaa ystäviä kylään..

Minä en pidä enää yhteyttä kumpaankaan vanhempaani. Erosivat kun olin 19. Molemmista tuli eron jälkeen onnettomia ja katkeria. En ole heistä kiinnostunut. Näen heidät molempia ehkä kerran vuodessa. 

Vierailija kirjoitti:

Nythän teillä on parasta aikaa, yhteinen harrastus tai useampi, tehkää remonttia kotiin yhdessä, matkustelkaa, kutsukaa ystäviä kylään..

Ei vaan ole enää yhteisiä intressejä. Matkoja on tehty sen verran paljon, ettei nappaa enää. 

Välitän kyllä miehestäni, mutta rakkaus on haipunut pois. 

Vierailija kirjoitti:

Minä en pidä enää yhteyttä kumpaankaan vanhempaani. Erosivat kun olin 19. Molemmista tuli eron jälkeen onnettomia ja katkeria. En ole heistä kiinnostunut. Näen heidät molempia ehkä kerran vuodessa. 

Tyypillinen tapaus. Erosta seuraa joskus pahoinvointia.

Vierailija kirjoitti:

Minä en pidä enää yhteyttä kumpaankaan vanhempaani. Erosivat kun olin 19. Molemmista tuli eron jälkeen onnettomia ja katkeria. En ole heistä kiinnostunut. Näen heidät molempia ehkä kerran vuodessa. 

Näin varmaan käy aika monelle. En vaan jaksa roikkua suhteessa pelkästään jo itsenäistyneen lapsen takia. Jos hän päättää katkaista yhteyden, se on sitten hänen päätöksensä.

En itsekään pitänyt aikoinani yhteyttä vanhempiin, eri syistä tosin. 

-ap

Jos rakkautta ei ruoki niin tottakai se hiipuu. Siis ihan jokaisessa suhteessa.

Mitä teitte silloin kun ensimmäistä kertaa tutustuitte? Alkakaa tehdä samoja juttuja. Treffailkaa, käykää ulkona, keskustelkaa kuin ette enää tuntisi toisianne. Sillä tavalla te rakastuittekin.

Vierailija kirjoitti: Jos rakkautta ei ruoki niin tottakai se hiipuu. Siis ihan jokaisessa suhteessa. Mitä teitte silloin kun ensimmäistä kertaa tutustuitte? Alkakaa tehdä samoja juttuja. Treffailkaa, käykää ulkona, keskustelkaa kuin ette enää tuntisi toisianne. Sillä tavalla te rakastuittekin.

Totta tuokin. Suhdettamme on rasittanut valtavasti se, että menetin tyttäreni ensimmäisestä liitosta muutama vuosi sitten.

Suruni on luonut minun ja mieheni välille etäisyyttä. Nyt se jotenkin konkretisoituu, kun toinen lapsi itsenäistyy. 

-ap

Omilleen muuttaneen vuoksi ei kyllä kannata jäädä suhteeseen, joka ei toimi. 

Olet hoitanut hommasi vanhempana. Ota nyt elämä omiin käsiisi - puolison kanssa tai ilman.

Meillä oli sama tilanne lähes kymmenen vuotta sitten. Molemmat lapset lensivät pesästä vuoden sisään, ja huomasimme, että olimme miehen kanssa olleet jo pitemmän aikaa vain kämppiksiä.

Eron jälkeen asiat ovat rullanneet ihan hyvin. Lapset käyvät, kun ehtivät, meidän molempien luona. 

Tsemppiä! Asioilla on taipumus järjestyä aina jotenkin. 

Olen tuo, joka kirjoitti ettei pidä yhteyttä vanhempiinsa. Heidän erostaan johtuen syntyi myös eräänlainen juurettomuus- ei ole yhteisiä juhlia; jouluja, pääsiäisiä tai mitään. Ei ole enää lapsuudenkotia, sillä tietenkin se myytiin. Olen nyt aikuinen mutta omia elämiään elävät vanhemmat eivät jollain tavalla ole enää myöskään minusta kiinnostuneita, hehän jo 'hoitivat oman osuutensa', kasvattivat minut siis. Mutta todella, rakkautta ei ollut, niin en sitten ole osannut siihen kasvaakaan. Takana on epäonnistuneita ihmissuhteita, vanhempiin tulehtuneet välit ja välinpitämättömyyttä. Tuolla joku kirjoitti, että voisi yrittää herätellä niitä tunteita, miksi alunperin rakastui toiseen. Minusta se on hyvä idea. Voihan myös olla, että teidän lapsenne suhtautuminen eroon on erilainen, ehkä parempi kuin miten tuo vanhempien liiton purkautuminen on minuun vaikuttanut. 

Vierailija kirjoitti:

Olen tuo, joka kirjoitti ettei pidä yhteyttä vanhempiinsa. Heidän erostaan johtuen syntyi myös eräänlainen juurettomuus- ei ole yhteisiä juhlia; jouluja, pääsiäisiä tai mitään. Ei ole enää lapsuudenkotia, sillä tietenkin se myytiin. Olen nyt aikuinen mutta omia elämiään elävät vanhemmat eivät jollain tavalla ole enää myöskään minusta kiinnostuneita, hehän jo 'hoitivat oman osuutensa', kasvattivat minut siis. Mutta todella, rakkautta ei ollut, niin en sitten ole osannut siihen kasvaakaan. Takana on epäonnistuneita ihmissuhteita, vanhempiin tulehtuneet välit ja välinpitämättömyyttä. Tuolla joku kirjoitti, että voisi yrittää herätellä niitä tunteita, miksi alunperin rakastui toiseen. Minusta se on hyvä idea. Voihan myös olla, että teidän lapsenne suhtautuminen eroon on erilainen, ehkä parempi kuin miten tuo vanhempien liiton purkautuminen on minuun vaikuttanut. 

Surullista, että koet rakkaudettomuutta! En tietenkään pääse oman lapseni nahan sisään, mutta luulen ja tietenkin toivon, että hän tuntee olevansa rakastettu. 

Meillä tilanne eron jälkeen tulisi olemaan se, että minä jään lapsuudenkotiin ja mies muuttaisi pois. Taloudellinen tilanteemme on hyvä. 

-ap

Me kokeiltiin miehen kanssa puolen vuoden erillään asumista. 

Tultiin sitten molemmat johtopäätökseen, että yhdessä on parempi. Ollaan nyt 66 ja 68 v.

Odotatko nyt liikoja? Mulla on melkein 40 vuotta vanha avioliitto, ja onhan se ihan päivänselvää, että siinä ajassa asiat väljähtyvät. Jutut ei jaksa enää kiinnostaa niinkuin parikymppisenä. Niin se vaan menee.

Laita paperille plussat ja miinukset. Kummat voittaa?

Jos olet puhunut miehesi kanssa, niin kuin vaikuttaa, ettekä löydä ratkaisua tilanteeseen, ero ei aina ole huono juttu. 

Minun vanhempani olivat eron partaalla ollessani teini-ikäinen. Muutettuani pois kotoa he yllättäen rakastuivatkin toisiinsa uudelleen ja alkoivat toteuttaa vanhoja unelmia. Ikävä kyllä melko pian alkoi tulla sairauksia, mutta he olivat luja tiimi, kunnes kuolema erotti.

Nykyään toinen vanhempi on ollut kuollut jo pitkään, ja minäkin olen jo tukevassa keski-iässä. Mutta kun mietin sitä, mitä olen vanhemmiltani rakkaudesta ja parisuhteesta oppinut, tärkeimmät asiat opin sen jälkeen kun olin muuttanut jo pois kotoa. Jotenkin minusta tuntuu, että heidän onnensa edelleen säteilee jonkinlaisena optimismina minussa ja omassa liitossani, jota on kestänyt pian 20 vuotta.

Mun mies alkoi juoda, kun lapset lähti. Oli sitten helppo minunkin lähteä. Suhteet lapsiin on minulla kunnossa, ukosta en tiedä.

Vierailija kirjoitti:

Nythän teillä on parasta aikaa, yhteinen harrastus tai useampi, tehkää remonttia kotiin yhdessä, matkustelkaa, kutsukaa ystäviä kylään..

PItääkö väkisin keksiä jotakin, kun kerta erolla pääsee eroon. 

Vierailija kirjoitti: Jos rakkautta ei ruoki niin tottakai se hiipuu. Siis ihan jokaisessa suhteessa. Mitä teitte silloin kun ensimmäistä kertaa tutustuitte? Alkakaa tehdä samoja juttuja. Treffailkaa, käykää ulkona, keskustelkaa kuin ette enää tuntisi toisianne. Sillä tavalla te rakastuittekin.

Hyi Halvattu. 

Kiitos kommenteista. :)

Meidän suhde taitaa olla siinä jamassa, että ero on paras ratkaisu. Eiköhän tämä tästä. 

-ap