Miksi Suomessa ei voisi olla samanlainen kaksipuolue järjestelmä kuin Amerikassa?

Pitäsi olla ammattijohtajat, jotka virkamiehet valitsevat pätevyyden perusteella määräajaksi johtamaan maata, tulospalkkauksella. Olisi paljon parempi vaihtoehto, kuin länsimainen demokratia, joka on oikeasti vain naamioitua plutokratiaa.

Amerikassa on enemmän kuin kaksi puoluetta. 

Koska se on teatteria täällä ja siellä. Oikeasti maailmanhallitus on tasan 1. Ellei muutamaa päätöstä säädetä täällä. Siksi ei köyhän raha nouse senttiäkään.

22. Mutta vain niillä kahdella puolueella on oikeasti mitään merkitystä siellä.

Vierailija kirjoitti:

Samantapainen kahtiajako on tietysti havaittavissa täälläkin.Äsken oli vasemmisto vallassa, nyt oikeisto. Ei kaukana olla siis USA:sta.

Kyllä me olemme vielä aikas kaukana USA:n mallsita. Onneksi. - Jopa Suomessa oikeistopuolueiden ajama politiikka on osaksi niin vasemmistolaista, että sen kuuleminen saattaisi Yhdysvaltain republikaaninen puolueen  tai ns. Teekutsu liikkeen edustajan -yksinkertaen- USA:n oikeistopolitikot höristämään korvia ja syyttämään ja pitämään  esitettyä kommunismista.

Esimerkkinä vaikka viime eduskuntavaaleissa Kokoomusehdokkaienkin suusta kuultu iskulause: Seuraavan hallituksen tärkein tehtävä on hyvinvointiyhteiskunnan pelastaminen

Sinkkumies

No, onneksi ei ainakaan vielä ole.

Vi träffade två atleter från det forna DDR (hon och han) i en trevlig liten hamnstad i norra Europa. Kvällen löpte fint men man blev väldigt förvånad då de längtade tillbaka till det gamla, till sina oförtjänta privilegier och framförallt, lättheten i att välja. Fanns det flera alternativ en ett, fanns det två. Prima, tyckte de forna DDR invånarna från eliten.

Nuförtiden är det för krångligt. Undrar hur de skulle gilla livet i USA? Skulle presidentvalet likna en match mellan Honecker och Brezjnev i deras ögon? 

Onneksi Suomessa asiat ovat vielä suhteellisen hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vi träffade två atleter från det forna DDR (hon och han) i en trevlig liten hamnstad i norra Europa. Kvällen löpte fint men man blev väldigt förvånad då de längtade tillbaka till det gamla, till sina oförtjänta privilegier och framförallt, lättheten i att välja. Fanns det flera alternativ en ett, fanns det två. Prima, tyckte de forna DDR invånarna från eliten.

Nuförtiden är det för krångligt. Undrar hur de skulle gilla livet i USA? Skulle presidentvalet likna en match mellan Honecker och Brezjnev i deras ögon? 

Niinpä - se homma oli "hajota ja hallitse".

Miksi kukaan kaipaisi poliittista järjestelmää, joka on niin rikki kuin USA:n täysin polarisoitunut kaksipuoluekenttä? Suomen demokratian vahvuus on nimenomaan siinä, että meillä ei tarvitse olla puolen kansan puolesta toista puolta vastaan, ja jos vanhat puoleet korruptoituvat liikaa, voi perustaa uuden ja saada sille ajan mukana merkittävääkin kannatusta (esim. vihreät ja SMP->persut).

Voiko aloitus olla muuta kuin troolailua?

Vierailija kirjoitti:

Venäjällä on yksipuolue ja henkilö, muuta sinne.

Pohjois-Koreaa suosittelen myös, mutta jos euroopan maisemat kiinnostelee, niin Valko-Venäjä, Unkari ja Turkki on myös ihan jees.

Yksinkertainen ja kansan jakava puoluejärjestelmä sopii yksinkertaiselle kansalle. Eurooppalaiset sivistysvaltion pohjaavat monimuotoiseen ja keskustelevaan poliittiseen järjestelmään.

Ei Yhdysvalloissa ole mikään kaksipuoluejärjestelmä vaan samanlainen monipuoluejärjestelmä kuin meilläkin. 

Maassa on useita puolueita, joista ylivoimaisesti suurimmat ovat Republikaani ja Demokraattipuolueet. Muita puolueita ovat mm The Green Party, Libertarians, Constitution Party ja Natural Law Party. 

Käytännössä kaksi suurinta puoluetta kuitenkin dominoivat hallintoa, mikä osittain johtuu siitä, että vaalijärjestelmässä kunkin osavaltion tai muun vaalipiirin edustajaksi valitaan eniten ääniä saanut. Toisaalta esim senaatissakin on tällä hetkellä joitakin sitoutumattomia senaattoreita jotka eivät edusta mitään puoluetta. 

USA:n vaalijärjestelmä jossa valitaan eniten ääniä saanut ainoaksi edustajaksi suosii suuria puolueita joilla on laajaa kannatusta, ja tekee hyvin vaikeaksi sen että pienen puolueen edustaja pääsisi eteenpäin. Suomen suhteellisessa vaalijärjestelmässä hallinnon ylimmillekin tasoille (esim eduskuntaan) voi loppujen lopuksi päästä melko pienelläkin kannatuksella koska suhteellisen vaalitavan johdosta äänet leviävät hyvin laajalle.

Yksi esimerkki on entinen pääministeri Marin, joka tuli valituksi pääministeriksi vaikka hänen omassakin vaalipiirissään 94% äänestäjistä oli äänestänyt jotain muuta (6% äänisaalis Pirkanmaalla) ja noin 80% kansasta oli valtakunnan tasolla äänestänyt jotain muuta puoluetta (SDP:n kannatus oli silloin noin 20%). 

Ja tietysti saman laskutoimituksen voi tehdä myös nykyisen hallituksen kannatuksesta. Kokoomuksen uutisointiin voittaneen viime vaalit äänivyöryllä, vaikka melkein 8 ihmistä kymmenestä näki jonkun muun puolueen agendan ja ehdokkaan paremmaksi.

Suomen järjestelmän hyvä puoli kuitenkin on, että se mahdollistaa moniäänisemmän ja edustuksellisemman hallinnon, mutta haittapuolena on, että suomalaisten puolueiden ei tarvitse juuri miettiä sitä miten vetoaisivat kansaan laajasti. Riittää että sinulla on sellainen agenda että 20% suomalaisista äänestää sinua niin olet suurimpien puolueiden joukossa. 

Toisaalta sitten kun suomalainen suuripuolue ns voittaa vaalit 20% kannatuksella, niin he joutuvat kuitenkin liittoutumaan toisten puolueiden kanssa saadakseen kasaan hallituksen muodostamiseen tarvittavan enemmistön. Tässä vaiheessa sitten käännetään takkia ja syödään sanoja. Samoin tässä vaiheessa usein otetaan kannatukseltaan mitättömiä pikkupuolueita apupuolueiksi hallitukseen (RKP, Kristilliset, vihreät) jolloin nämä saavat epäreilusti kannatustaan suurempaa valtaa. 

USA:n järjestelmä taas pakottaa puolueet miettimään jo vaalikampanjan aikana sitä, miten saisivat laajaa kannatusta koska käytännössä pitäisi saada yli puolet äänistä. Eli kompromisseja tehdään jo ennen vaalipäivää (jolloin äänestäjä tietää mitä saa) kun taas Suomessa kompromissit tehdään vastaa vaalien jälkeen hallitusneuvottelujen kabineteissa.

Tavallaan USA:n järjestelmän voi siis ajatella olevan avoimempi ja rehellisempi kuin lehmänkauppoihin perustuvan Suomalaisen järjestelmän. Lisäksi USA:n järjestelmä takaa sen, että hallinnolla on aina äänestäjien vahva ja suora mandaatti. Haittapuolena kuitenkin on vallan keskittyminen kahteen suurimpaan puolueeseen, moniäänisyys väheneminen sekä se, että pienten puolueiden on käytännössä mahdoton saada ääntään kuuluviin. 

En minä ainakaan osaa sanoa kumpi järjestelmä on parempi. Molemmissa on hyviä ja huonoja puolia  

Vierailija kirjoitti:

Minusta ei pitäisi olla mitään puolueita, poliitikkoja ja päättäjiä. Ihmiset päättäköön omista asioistaan ja tehkööt yhteistyötä samanmielisten kanssa.

Valta tuottaa parasiitteja, kauan eläköön anarkia!

Tykkään kuitenkin katuvaloista. Ja niistä kaduista.