Opettajilla ei ole työpuhelimia tai hätänappeja. Apua on haettava juosten.
Suurin osa opetuksen järjestäjistä on pitänyt työntekijöiden työpuhelimia ja hätäkutsunappeja turhina, eikä näitä ole kouluihin hankittu. Jos luokassa tulee kriisitilanne on opettajan lähdettävä fyysisesti hakemaan apua naapuriluokasta tai kauempaa. Pieniä oppilaita ei voi laittaa apua hakemaan, yläkoululaiselta voidi ehkä onnistua.
Kommentit (10)
Vierailija kirjoitti:
Opeille Glockit vyötärölle??
Työpuhelin hätäpainikkeella olisi kiva.
Miksi ne ei voi käyttää omaa puhelintaan jos tulee hätä?
Ei minulla ole oma puhelin luokassa mukana. Jos työnantaja haluaa minun käyttävän puhelinta, sellainen hankitaan minulle.
Hätänapit tarkoittaa sitä, että koululla pitää olla maksullinen sopimus jonkun vartiointiyrityksen kanssa, josta tulee vartijat, kun hätänappia painaa.
Ja niitä sopimuksis ei kouluilla ole, koska ne ovat kalliita. Ja tarpeettomia.
Harvoin tapahtuu kouluapumisia. Ja lisäksi tilanne on jo ohi, ennenkuij vartijat ehtii paikalle.
Isompi ongelma puhelimiin liittyen on se, että velvoitetaan ja oletetaan yhteydenpitoa koteihin ja kuitenkaan ei anneta työpuhelinta. En todellakaan soita omaan laskuun kenellekään työasioissa tai anna numeroani vanhemmille. Meillä on 4 luokalle yksi yhteinen kännykkä. On täysin mahdotonta koittaa soitella, vanhempi ei vastaa ja soittaa kohta takaisin, mutta puhelin on jo seuraavalla. En tajua miksi kouluissa olosuhteet on niin retuperällä. Kirjojakaan ei ole, ei liimaa enää tässä vaiheessa vuotta, ei piirustuspaperiakaan.
Olen ajat sitten päättänyt, että jos ampuminen tms. tulee, en todellakaan ryhdy uhrautumaan kenenkään puolesta. Niin kauan kun luokat on ties millä väliverhoilla rajattuja tiloja, käytäväikkunallisia akvaariokoppeja, ei ole kännyköitä opettajilla, aggressiiviset mt-oppilaat tuupataan kaikki opettajien kontolle päivähoitoon jne., en uhraa minäkään kallisarvoista terveyttäni tai henkeäni. Suojaan ensisijassa itseni ja jos turvallisesti mahdollista niin vasta sitten muita, sori siitä.
Minulla ei ainakaan ole työpuhelinta tai mitään hätänappia.
Vierailija kirjoitti:
Olen ajat sitten päättänyt, että jos ampuminen tms. tulee, en todellakaan ryhdy uhrautumaan kenenkään puolesta. Niin kauan kun luokat on ties millä väliverhoilla rajattuja tiloja, käytäväikkunallisia akvaariokoppeja, ei ole kännyköitä opettajilla, aggressiiviset mt-oppilaat tuupataan kaikki opettajien kontolle päivähoitoon jne., en uhraa minäkään kallisarvoista terveyttäni tai henkeäni. Suojaan ensisijassa itseni ja jos turvallisesti mahdollista niin vasta sitten muita, sori siitä.
Minä pakenen ikkunasta pihalle.
Meillä on kyllä puhelimet, mutta ei sitä kautta apua saa kuin ehkä häkestä. Rehtoreilla on liian kiire palaveerata milloin minkäkin turhuuden kimpussa ja muut opettajat ymmärrettävästi keskittyvät tuntien aikana opetukseen.
Nopeampaa on avata luokkien välinen ovi ja huikata sitä kautta apua.