Itsen löytäminen nelikymppisenä
Mistä johtuu, että niin moni vaihtaa alaa nelikymppisenä? Itsekin harkitsen tätä, kun tuntuu että olen vihdoin keksinyt mitä haluan tässä elämässä tehdä. Tässä on vain sellainen pieni mutta että ala on aika eri kuin se, mihin olen kouluttautunut ja urautunut. Minulla on kyllä muuten tuolla toisella alalla hankittua osaamista, mutta tulee silti olemaan varmaan hieman haasteellista "vaihtaa ammattia". Se suorastaan ihmetyttää että miten olen vasta nyt ymmärtänyt kuka olen, vai onko tämä jokin esivaihdevuosiin liittyvä ilmiö, olenko vain jotenkin hormonisyistä sekaisin?
Kommentit (7)
Vierailija kirjoitti:
Koska 40 v alkaa olla viimeinen mahdollisuus vaihtaa alaa onnistuneesti, jos sen jättää myöhemmäksi ei välttämättä saa enää töitä uudelta alalta.
Mutta miksi niin moni juuri 40v keksii mitä on aina halunnut tehdä? :)
ihmettelee Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska 40 v alkaa olla viimeinen mahdollisuus vaihtaa alaa onnistuneesti, jos sen jättää myöhemmäksi ei välttämättä saa enää töitä uudelta alalta.
Mutta miksi niin moni juuri 40v keksii mitä on aina halunnut tehdä? :)
ihmettelee Ap
Koska useimmille on siihen ikään mennessä kertynyt riittävä määrä sekä itsetuntemusta että -luottamusta. Omia valintoja ei enää hyväksytetä ulkopuolisilla ja käsitys itsestä on kokonaisvaltaisempi kuin nuorempana. Neljäkymppiä on monille myös rajapyykki, jolloin ymmärtää sen, ettei vuosia ole jäljellä loputtomiin. Sekin toimii motivaattorina elämänmuutoksille.
Voit tehdä sen helposti. Voit esimerkiksi vaihtaa nykyistä alaasi eläkeläiseksi.
Uskon tuon johtuvan enemmän elämäntilanteesta kuin iästä. Harva ruuhkavuosissa lapsia hoitaessaan ja asuntolainaa maksaessaan miettii uutta uraa. Vaan kun on vähän enemmän aikaa ja rahaa, sitä alkaa pohtimaan, mitä isona tekisi.
Minäkin vaihdoin työnantajaa ja melko erilaisiin töihin 44-vuotiaana. Tämä ei tosin johtunut "itseni löytämisestä" vaan siitä, että olin jatko-opiskellut työn ohessa ja edellistä työpaikkaani oltiin lakkauttamassa.
Se liittyy siihen miten ihminen noin keskimäärin kasvaa elämänsä aikana. Kehityspsykologia ja elämänkaaripsykologia ainakin tarkastelee näitä asioita.
Se on tyypillistä, että nelikymppisenä löydetään itsensä. Sitten viiskymppisenä havahdutaan siihen, että elämää on edessä vähemmän kuin takana. Silloin ruvetaan usein löysäämään pipoa ja tekemään asioita joita ennen ei tohtinut.
Koska 40 v alkaa olla viimeinen mahdollisuus vaihtaa alaa onnistuneesti, jos sen jättää myöhemmäksi ei välttämättä saa enää töitä uudelta alalta.