Onnellinen

Tässä hetkessä tänään olen onnellinen. 

Elämässäni olen onnellinen.

Mua on hakattu lapsuudessa, siis lähes hengiltä hakattu. Petetty ja jätetty avioliitossa. Vastaan yksin isosta lainasta, omakotitalosta ja lapsista. Tiedän, että tämä nykyinen tilanne voi milloin hyvänsä kaataa mun kaikki yritykset pitää talous pystyssä ja koti alla, mutta siitä huolimatta - mä olen onnellinen.

Mä en ole voinut mitään sille, että mua hakattiin. Että mun puoliso petti ja jätti. Oli keskenmenoja ja lapsi menehtyi. Oli sitä sun tätä murhetta ja on toki edelleen, kuten vakava sairaus.

Onnellinen mä voin kuitenkin olla. Mä olen tässä. Mulla on ihan hyvä olla. Mulla on ihanat lapset. Meillä on kiva koti ja jos meillä ei kohta ole tätä, niin sitten on jotain muuta. 

En ole ollut koskaan minkään tukien varassa. Olen oman itseni varassa. Tähän asti ollaan pärjätty, kun olen venynyt ja vanunut, tehnyt perusduunin lisäksi sivuduuneja. Kohta ei ole välttämättä enää perusduunia ja sivuduunit ei riitä tän pyörittämiseen, mutta se on sen ajan juttu - se ei ole sen ajan murhe. Tukia en ole missään vaiheessa edes ajatellut hakea. Itseäni en ala myymään. Neuvotella voi kaikesta, mutta kun neuvotteluvaraa ei ole, niin minkäs teet.

Materia on materiaa. Elämä on elämää. Niin kauan kuin on elämää, on vaihtoehtona elää sitä onnellisena. Tämän tiedän konkreettisesti, sillä läheinen sukulaiseni päätti toisin eli elämänsä. 

Vaikka jokainen päivä on "pieni" selviytymistaistelu laskujen ja muiden arjen haasteiden kanssa, niin onhan tämä kuitenkin nyt ihan kivaa, eikö?