Elämä jäi täysin elämättä, kaduttaa

Kyllä oot hauska.

Nuoruus meni suhteessa itsekkään ja loisivan mulkvistimiehen kanssa, maisterintutkintoni valmiiksi 28-vuotiaana ja ajokortin hankin nelikymppisenä.

Olen nyt elänyt vapaata elämää (ilman samassa taloudessa asuvaa miestä) viitisentoista vuotta eli elänyt elämäni ylivoimaisesti parasta aikaa.

Sä olet 27 nimimerkkisi mukaan. Sinä voit kuule elää vielä paljon hyvää elämää, jos nyt vaan alat toimia valittamisen sijasta.

Itsellä vähän pahempi tilanne, ikää 50 ja elämä jäänyt elämättä. Mutta en minäkään näe tilannetta noin toivottomana kuin sinä. Paljon ehdin vielä elääkin, jos Jumala suo ja terveyttä riittää, vaikka kaikkea en voi enää toteutttaa esim. lasten saamista. Mutta ammatin aion vaihtaa, matkustella, hankkia haaveilemani omakotitalon yms.

Sullahan on vasta elämä edessä päin! Kannattaa ihan konkreettisesti listata asioita, joita haluat elämässäsi tehdä ja sitten ruksit niitä pois sitä mukaa kun ehdit! 

Ajokortin voi hankkia vanhempanakin ja opiskellakin, kokemusta on.

Homoilu vähemmälle ja hommiin.

Vielä ehtii hyvin tekemään.

Olet vielä sen verran nuori että ehdit tekemään noita kaikkia.

Tunnetko oikeasti itsesi ikälopuksi. Se on väärä ajatus. Olet nuori. Nyt käyt miettimään, mitä haluat, teet suunnitelmia tavoitteiden saavuttamiseksi ja sitten eteenpäin. Ja muista, että mieltä voi välillä myös muuttaa, ei tarvitse jatkaa  jotain sellaista, mikä ei vaikuta omalta tai muuten kannattavalta.