3.5 vuotias alkanut jäämään kerhoon murheellisena:(
Meidän yleensä niin reipas poika on nyt alkanut jostain syystä alkanut " vastustamaan" kerhoon jäämistä. On 2 kertaa viikossa kolmisen tuntia kerhossa. Kerhoilu aloitettu reilu pari vuotiaana ja on aina ennen tosi reippaasti ja mielellään jäänyt kerhoon. Nyt on jokunen kerta ihan selvästi tuntunut olevan jostain syystä tosi itkuinen ja murheen murtama kun hänet sinne jätän. Välillä on isä vienyt kerhoon, eikä hälle koskaan ole näin käyttäytynyt vaan pelkästään mulle. Onko syynä se, että kun minä vien kerhoon on mukana pikkuveli 1v ja isän viedessä ei ole pikkuveikka matkassa mukana?
Kerhotädeiltä olen kovasti kysellyt, että miten poika muuten kerhossa viihtyy jne ja ovat vakuuttaneet, että hyvin siellä pärjää ja leikkii muiden kanssa. Kavereitakin on. Poika on puhelias ja touhukas luonteeltaan, sepä tässä vähän kummastuttaakin, miksi yhtäkkiä on alkanut tulla tuollainen käytös kerhoon vietäessä. Kotona jo sanoo, että ei halua kerhoon. Sitten kun hänet noutaa kerhosta (monesti ikkunasta jo vähän salaa kurkin, että mitä muksu touhuaa) ja näyttää siellä ilomielin leikkivän ja touhuavan. Ja hyvällä tuulella on aina kun noutaa pois kerhosta.
Onko tää joku äitiä kohtaan suunnattu vastarinta vai mistä tällainen vois johtua? Syksyllä molemmat lapset menevät päiväkotiin, aloittaessani työt, joten jos tämä kerhoilu on tällaista nyt jatkossakin, hirvittää vaan, mitä se sitten on kun alkaa se säännöllinen päiväkotielämä:(
Vinkkejä?
Kommentit (2)
nyt joulun jälkeen. Poika on syksyllä selvästi mulle kertonut ettei halua mennä ilman minua ja veljensä kerhoihin. En nää mitään syytä miksi hänen pitäisi niihin mennä, kuopuskin ikävöi selvästi toista kerhoaamuina.
Ensi syksyllä menevät molemmat pojat hoitoon, joten saavat sitten aimo annoksen kerhoilua.
Ollaan siis kotona vielä, käydään perhekerhoissa ja avoimissa kerhoissa, jossa ollaan kaikki yhdessä taikka lapset leikkimässä toisessa huoneess ja aikuiset höpöttämässä toisessa huoneessa.
Näin meillä.
Minusta parasta toimia määrätietoisesti ja olla noteeraamatta koko asiaa. meillä hieman nuorempi poika, joka käy päiväkotia. Yleensä juoksee ovelta jo leikkimään, hyvä kun äidille jotenkin heilauttaa hyväksi. Tosi sosiaalinen ja menevä kaveri. Ehkä yhtenä kertana viidestäkymmenestä on ollut allapäin jäädessään. Mutta siihen jää, koska en tee asiasta numeroa. Päiväkodissa on hauskaa ja kavereita jne jne, minulla ei ole mitään epävarmuutta tästä. Lapsi aistii äidin epävarmuuden ja saa pontta omalle apeudelleen siitä. Kuitenkin jokainen äiti tuntee lapsensa ja tietää, mikä hänelle parasta. Sinun poikasi on selvästi viihtynyt kerhossa ja viihtyykin edelleen niin kuin itse ikkunasta näet ja tädit kertovat. Poika ehkä testailee jotain. Kun ei tee asiasta numeroa, asia unohtuu häneltäkin. Tämä olisi minun neuvoni.Painotat kerhon positiivisia puolia ja pidät menoa sinne itsestäänselvyytenä. Pahempi olisi musta ottaa sieltä pois. tekisi hallaa, kun edessä kuitenkin päiväkotiin meno. Huomaa vain, että protestoinnilla on valtaa ja voi pistää enempi kampoihin sitten myöhemmin aloitettaessa päiväkotiarkea.