Miksi jotkut eivät valitse ystävikseen työttömiä? Mikä niissä voi pelottaa?

Ystäviä nyt ei ehkä varsinaisesti "valita" muutenkaan, mutta.

Koulu- ja opiskeluaikoina ei oltu työttömiä vaan koululaisia ja opiskelijoita. Työpaikoilta saadut ystävät ovat olleet työllisiä, sattuneesta syystä. Harrastuksista olen saanut tuttavia enkä ystäviä, en edes tiedä heidän työelämästatustaan, ja sama homma naapureiden kanssa.

Yhdestä vähän kalliimman harrastuksen parista on tullut ystävä, ja hän käy töissä. Luulen että useimmiten "normaali työtön" ei varmaan laittaisi niin paljon rahaa harrastukseen. Eli en olisi välttämättä ollenkaan kohdannut tätä ystävää, jos hän olisi työtön.

Vierailija kirjoitti:

Se voi tarttua... Luuserius...

Jos ystävä on luuseri ja itse myös heittäydyt luuseriksi niin ystävä kaikkoaa pian, koska ajatteli, että sinä teet kaiken ja ystävä vaan slurvailee.

Vierailija kirjoitti:

Työttömyys ei saisi kestää niin kauan, että siitä tulee identiteetti.

Suomenkielentaitoinen pääsee viikossa töihin, jos ottaa mitä tahansa työtä vastaan, eikä piiloudu koulutuksensa taakse.

Ooh, palstaviisautta!

Enpä päässyt luuydinsyöpähoitojeni jälkeen, kun olin yli 50-vuotias ja hyvin heikossa kunnossa. 

 

Työttömyys voi tulla yllättäen kelle vaan. Elämässä ei mikään ole varmaa (paitsi verot ja kuolema). 

🤣🤣🤣🤣 voihan Espoo.  Miten on noin vaikeaa käsittää että jotkut liikkuvat eri piireissä? Ja tosiaan mun piirit on vähän laajemmalla kuin Espoossa, eiku ootas, mun Serkku asuu Espoossa vielä, ovat sinne rakennuttaneet omakotitaloja niin taivavat vielä asua viimeisimmässä. Itselläni on kaupunki asunto ihan Helsingin ydinkeskustassa. Meillä on laaja suku mutta ei ole kyllä kukaan koskaan ollut työtön, en tunne ketään työtöntä, mikä ihmeen rikos se on, luulen että kaikki työmatkat ja vapaa-ajan vietot ovat vain täysin eri paikoissa kuin missä työttömät hengaa. 

Vierailija kirjoitti:

Työttömyys ei saisi kestää niin kauan, että siitä tulee identiteetti.

Suomenkielentaitoinen pääsee viikossa töihin, jos ottaa mitä tahansa työtä vastaan, eikä piiloudu koulutuksensa taakse.

Elokuvateatterin lippujen myyjäksikin vaaditaan nykyisin monipolvisen rekrytointiprosessin läpäiseminen. Harvalta onnistuu työllistyminen muutamassa päivässä, vaikka olisikin valmis tekemään mitä tahansa. Vaaditaan koulutusta, kokemusta ja usein myös se rekrytointiprosessin läpikäyminen.