Lue keskustelun säännöt.
Koska olette menettäneet kiinnostuksen materiaan ja elämyksiin?
24.03.2024 |
Koitteko jonkin henkisen kasvun vaiheen, jolloin kaikki shoppailu, matkustelu ja muut asiat alkoivat tuntua turhilta? Millaisen elämänmuutoksen se aiheutti? Kaikkea tavaraa on jo tarpeeksi, ja matkustelukin tuntuu vaivalloiselta ja on kallistakin. Mikään, mistä nyt yleensä ihmiset saavat iloa, ei enää kiinnosta.
Kommentit (9)
Tässä 51v mennään ylimenokautta. Huomasin että en tarvitse uutta, kun sain eron jälkeen kodin kuntoon. Yritän välillä käydä jossain etten muumioidu. Tämä lienee väliaikainen mutta väistämätön vaihe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tieto siitä että on rahaa ostaa niin eipä sitten kiinnostakaan ostaa mitään. Kävin koeajamassa Porchen ja olisin voinut ostaa ihan heti käteisellä kotteron pois. En ostanut, riitti tieto että olisin voinut halutessani ostaa vaikka kaksin kappalein.
Kun korona alkoi lopetin matkailun. Siitä se sitten lähti, rupesin vähitellen karsimaan kulutustani. Kun huomasin että en oikeasti tarvitse sitä kaikkea, mistä jokapuolelle hehkutetaan rupesin löytämään uusia asioita elämääni. Huomasin että vähemmän on enemmän. Kun materia ei sido ajatuksia pystyy ajattelemaan laaja-alaisemmin ja aikaa jää siihen mitä oikeasti haluaa elämässä tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Tieto siitä että on rahaa ostaa niin eipä sitten kiinnostakaan ostaa mitään. Kävin koeajamassa Porchen ja olisin voinut ostaa ihan heti käteisellä kotteron pois. En ostanut, riitti tieto että olisin voinut halutessani ostaa vaikka kaksin kappalein.
Tässä on hyvä pointti siitä, miksi monet köyhät ja pienituloiset ostelevat kaikkea näennäisesti turhaa. Ostetaan sen takia, että siihen ei ehkä myöhemmin ole mahdollisuutta. Kulutusluotot jne. mahdollistaa asioita joihin ei oikeasti ole varaa ja ylivelkaannutaan, mutta joku ihme pakko kuitenkin on ostaa. Köyhät ne vaatteilla koreilee vai miten se meni...
10 vuotta sitten kun loppui työt ja myöskin rahantulo. Ei kiinnosta enää ostella elämyksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä 32v.
Tekee mieli asettua matkustelun jäljiltä. Ja shoppailu ei enää kiinnosta, kun on liian vanha pukeutumaan nuorten trendeihin.
Joskus haaveilin upeasta asunnosta ja kalliista autosta, mutta nyt alkanut arvostaa nukkumista ja liikuntaa ja stressittömyyttä. Ei työt paljon kiinnosta tai uralla eteneminen. Ihanaa olisi tehdä vapaaehtoistöitä!
Olen ostanut aina vain tarpeellista ja vielä en ole paljon matkustellut paitsi laivoilla elämäni aikana. n31
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt nelikymppisenä tuntuu aika pitkälti että överishoppailut on kyllä jo shoppailtu koko loppuelämäksi. Elämyksiä sen sijaan kaipaan kovasti. En usko että niihin ihan hirveän nopeasti tulee kyllästyttyä. Tietyllä tapaa etsin nykyään yksinkertaisempaa elämää, lähiluonto, ruoanlaitto ja kotitarveviljely kiinnostaa.
Olen myös uudelleen kiinnostunut ruuanlaitosta. Tämän ikäinen on jo helposti herkkuja taikova isoäiti. Tunnen saman luonnollisen vietin, vaikkei lapsenlapsia olekaan.
Voisin vaikka siirtyä ammatikseni takaisin keittiöön. Ehkä teenkin sen.
#2.
Nyt nelikymppisenä tuntuu aika pitkälti että överishoppailut on kyllä jo shoppailtu koko loppuelämäksi. Elämyksiä sen sijaan kaipaan kovasti. En usko että niihin ihan hirveän nopeasti tulee kyllästyttyä. Tietyllä tapaa etsin nykyään yksinkertaisempaa elämää, lähiluonto, ruoanlaitto ja kotitarveviljely kiinnostaa.