Kissat ja vauvaperhe, miten sujuu?

meillä meni alkuun huonosti (kissa protestoi pissimällä vauvan tavaroihin) mutta kesti joitain kuukausia. kisu rauhoittui feliway-suihkeella. stressaantui aina kun lapsi oppi uuden radikaalin taidon (konttaus, seisominen, kävely, juoksu), koska silloin oli kissa tulilinjalla ;) kissa on nyt opetellut pysymään sopvan matkan päässä lapsesta, joka puolestaan tykkää kissasta kovasti ja olisi liikaakin hellimässä.



kissa ei ole kertaakaan raapaissut ym, vaikka lapsi konttasi päälle. mutta ei raavi muutenkaan tuo meidän otus.

Meillä oli 2 kissaa kun esikoinen syntyi. Narttu 6v oli todella kamala. Yritti raapia minkä kerkes yms. Leikattu poikakissa n.3v oli mitä parhain kaveri esikoiselle. Vuoden verran yritettiin totuttaa narttua lapsiin, mutta ei onnistunut. Kun toinen lapsi syntyi kävimme nartun kanssa eläinlääkärillä ja hän suositteli lopettamista. Syitä kuulemma saattoi olla kasvain tms ja koska kissa oli " vanha" olisi sen hankala enää muuttua.



Lapset nyt 4v ja 3v ja poikakissa on edelleen kaverina heillä.

Koskaan ei ole raapinut vaikka " silittely" onkin välillä aika rajua :)

Kaksi kissaa ja kaksi lasta, ei ongelmia.

Kissat ovat oppineet välttelemään lapsia ja pysyttelevät päivisin aika näkymättömissä.

Poikakissamme siis hakeutuu lasten seuraan. Ei välttele heitä. Nauttii huomiosta ja silittelyistä :)

Meillä kolme kissaa. Alussa yksi kyllä protestoi ja pissi ympäri taloa.. Yksi kissoista on vauvan " varaäiti" . Koko ajan pitää saada olla vauvan lähellä. Hyvin lempeä kissa, eikä vielä ainakaan ole yrittänyt raapia tai muuta, vaikka poika välillä karvoista vetelee..

meillä toinen kissoista hakeutuu vanhemman tytön syliin ja on tosi hellyydenkipee kun toinen on hyvin lasten kanssa toimeen tuleva mutta ei viihdy sylissä ja nytten kun uusi tulokas tuli niin käyvät haistelee mutta eivät mee makkariin jos vauva nukkuu ym

Alkuun ehkä vähän hämmästelivät vauvaa, että mikäs toi on, mutta ei mitään protesteja. Toinen kissa pakenee lasten hellittelyjä, toinen alistuu ja antaa laittaa itsensä vaikka solmuun.

Vauva on aina ollut tosi iloinen kissan nähtyään, kissa taas on pelännyt. Kai se on arvannut, että vauva tukistaa turkista. Nyt olen pari kuukautta opettanut kädestä pitäen silittämään oikein, ja alkaakin jo omatoimisesti sujua. Siksi kai kollikin laskee jo hetkeksi lähelle.



Kissani tuntien olisin luullut että ekalla tukistus kerralla puree tai kynsäisee, mutta näin ei käynyt. Olen silti aina vieressä kun ovat lähekkäin.

Yksi kissoista etenkin otti vauvan omakseen ja näkyy kaikissa vauvakuvissakin aina jossain taka-alalla vahtimassa.

suojanneet pinnasängyn jollain suojalla/verkolla vai ovatko kissat pysyneet poissa sieltä? Meillä esikoinen syntyy mikä hetki hyvänsä ja kissat ovat mielettömän kiinnostuneita pinniksestä, siellä pitäisi saada nukkua ja leikkiä koko ajan. Olen miettinyt muuttuuko tilanne sitten kun siellä on oikeasti asukas, osaavatko varoa vauvaa? Ostettiin kankainen verkko, mutta se ainakin joustaa sen verran etten uskalla ihan sen varaan jättää.

niin silloin maukuu kovaa mikä on taaperosta vaan kivaa ja innostuu oitis itse hokemaan moi moi luulee että kissa sanoo moi ja haluu että leikitään

ja hyvin meni lapsen kanssa kaksi vuotta. Kissa välteli lasta. Mutta sitten kissalla meni yli ja alkoi vaania kaksivuotiasta poikaa... kun poika käveli ohi niin kissa hyökkäsi kimppuun. Poika oppi äkkiä varomaan kissaa ja sääliksi kävi kun toinen syyttä käy kimppuun. Oli pakko antaa kissa pois.



Johtui varmaan kissan korkeasta iästä ettei tottunut lapseen. Hyvin oppi kuitenkin uuteen kotiin ja menee aina piiloon kun menemme käymään ;)

Meillä ei ollut kehdossa tai pinnasängyssä minkäänlaista suojaa ja luulenpa, että jos sellainen olisi ollut, se olisi kissoja vielä enemmän puoleensa vetänyt. Kissoja kiinnosti pinnasänky kyllä ja yksi kissoista siellä silloin tällöin unia ottikin. Vauvan kanssa yhtä aikaa sängyssä ei kukaan viihtynyt ainakaan kovin kauan, eikä siis mitään ongelmia asian suhteen ollut. Paljon riippuu tietysti siitäkin, millaisia kissoja teillä on ja millainen on oma otteenne kissoihin.

Koskaan ei ole mitään ongelmia ollut. Silloin kun kissalla on ollut pennut olemme pitäneet kissat eri huoneessa turvassa lapsilta mutta muuten en ole tullut edes ajatelleeksi ettei tämä hyvin sujuisi.

Vauva-aikana kissat pikemminkin välttelivät lasta ja erityisesti vauvan huutaessa hakeutuivat toiseen kerrokseen. Pinnasängyssä oli itsetehty suoja, joka oli helppo nostaa pois sekä laittaa paikoilleen. Ostimme ensin kankaisen, mutta hermot meinasi mennä, kun lapsi itki ihan hysteerisenä ja ensin oli aukaistava kaikki kangassuojan solmut auki, jotta lapsen sai syliin - sama kun toistui monta kertaa yössä, niin päädyimme itse tekemään " kannen" pinnasänkyyn. Lähempänä yhtä vuotta lapsi nauttii kissojen kanssa leikkimisestä. Kissoillakin on niin erilaiset luonteenpiirteet, että varmaan itse tiedätte, miten teidän tilanteessa olisi parasta toimia. Meillä ei muuten kissat ole koskaan saaneet mennä lapsen tavaroihin eli sänkyyn, turvakaukaloon jne. Uteliaisuuttaan kävivät haistelemassa, mutta kun tiesivät ne kielletyiksi paikoiksi, eivät enää kiinnostuneetkaan niistä.