Miksi olin lapsena niin valoisa hauskuuttaja ja temperamenttinen humoristi mutta aikuisena täysin väritön ja piilossa oleva luuseri?

Olen ihan päinvastainen. Oli hauskaa, oli niin asennetta siinä ihmisessä ja aina hauskuuttamassa muita hyvällä tavalla. 

Nyt olen ihan väritön ja kalpea hahmo vain, ihan kuin olisi elämänvirta valunut pois enkä ole kuin kuori. Ei olisi voinut uskoa siitä lapsesta että aikuisena on yksin ja eristäytynyt, täysin väsynyt elämään ja lakannut välittämästä itsestään.