Miksi hyvinvointikeskuksesta tai työterveydestä ei saa laihdutuslääkereseptiä mutta yksityiseltä se järjestyy rahalla?

Totta kai elävät.

Toinen esimerkki on ajanvaraus yleensä ja palveluiden saavutettavuus. Julkisella duunissa olevan on joko oltava poissa töistä tai yritettävä anella, onko mitään mahdollisuutta saada mikään muu vaihtoehto. Ilman että saa hoitovastaisuuden leiman tai työpaikalla ilkeitä toimenpiteitä. Tämä siis jos järjestelmä on sellainen eikä asia ole hirveän kiirellinen mutta tärkeä kuitenkin.

Säännöllisellä työajalla mulla on puolet virka-ajasta aina vapaata. Olen ollut onnekas ja joskus saanut vaikuttaa asiaan. Mutta en missään nimessä ala yleistää ja osan kanssa on ollut pakko vain niellä se, että mulla olisi menoa työajalla. 

Yrittäjät ja muut ylemmän tason ihmiset taas voivat ilman muuta käyttää julkista. Siirretään vain paltsu tai hoidellaan etänä vaikka autossa. Koska onhan sitä nyt vaikka työsuhdeauto, jos omaa autoa ei paljoa käytellä. Tai jos ei millään onnistu, yksityiselle vaan.

Sieltä laitellaan erikoistuneeseen hoitoon he, ketkä saavat jo valmiiksi ylellisyyksiä. Jo valmiiksi terveemmät saavat vielä erikoistunutta hoitoa siihen jo olemassa olevan hyvinvoinnin päälle. He saavat järjestelmän vääristymään siltä osin, millaisia hoitovaihtoehtoja yleensä on tarjolla ja mikä todella toimii. 

Jos jo valmiiksi hyväosaiselle antaa hoivaa, he voivat vieläkin paremmin. Kevytkin hoiva ja menetelmät koetaan toimiviksi. He myös saavat helpommin sellaisia vaihtoehtoja, joita alempana olevat eivät saa.

Mutta eipä ne sitten enää ole yhtä toimivia, kun sinne pääsee kuitenkin myös huono-osaisempia likaamaan hyviä hoitomenetelmiä. 

Jos työterveyteen kuuluu, on kyllä jo varsin  hyväosainen. Itse luulisin heille olevan vähemmän haittaa sietää muutamat yksityislääkärikulut.

Mutta ongelma on kieltämättä erikoinen. Tehottomuus on julkisella jalostettu tapa sanoa, ettei ole milloin sitä milloin tätä. Aina on jotakin, miksi juuri nyt ei. Toisille varmasti vieras ajatus edelleen, ettei elimistöä voi saada avittaa muilla kuin masennus- ja psykoosilääkkeillä. On oltava juuri se tapa, minkä he itse valitsevat.

(Sivuhuomiona, anoreksia oli ensimmäinen syömishäiriö oman tiedon mukaan, jossa eläinkokeilla tutkittiin ulosteensiirtoa.)

Ellei saatavuushäiriöt ole oikeasti syynä asiaan. Mistään näistä kun ei tiedä, koska vain nimenomaan hyväosaiset saavat ekstraa. Tiedollisellakin puolella sisäpiiri on sisäpiiri. 

Laihdutuslääkkeen käytön aloittaminen on huomattavasti vaativampi prosessi kuin että kävisi "hakemassa" yksityissektorilta reseptin.