En ole varma olenko kateellinen vai säälinkö

niitä, jotka saavat taloudellisen tuen vanhemmiltaan joka asiaan. Jotenkin järkkyä seurata, että vanhemmille on tärkeää, että aikuisten lasten "status" pysyy samalla tasolla kuin lapsuudessakin. Kuinka nämä "lapset" oppivat elämän realiteetit, kun kaikki pyörii rahan ja statuksen ympärillä? Ja kyse tuttavapiirissäni on 20-50 v "lapsista".

Toisaalta, raha helpottaa elämää. Ehkä itsekin sen ottaisin vastaan.