Elämä pilalla kun rakastuin mieheen, joka ei rakasta minua
Yksipuolinen rakkaus on tuskallista. Tunteet ei häviä, vaikka aikaa kuluu ja kukaan toinen ei herätä kiinnostusta. Tätäkö se loppu elämä nyt sitten on, yksin kun ketään muuta ei halua.
Kommentit (20)
Vierailija kirjoitti:
Tjaa,a. Luulen ymmärtäväni sinua Ap. - Oma kohtaloni on ollut päästä nais(t)en kanssa kaveriksi tai ystäväksi kun nainen on halunnut edetä parisuhteeseen, jonkun toisen kuin minun kanssa. - Ei tässä mikään muu turhauttaisi ja harmittaisi kuin pelko siitä, että uskallanko tai osaanko enää kohta ihastua kehenkään kun muistikuvat siitä kuinka tilanne etenee ovat niin vahvat. Kuinak sitä ennättää luulla ja uskoa, että olisi löytänyt ja kohdannut viimein sen oman rakkaansa, jonka kanssa voisi olla enemmän 1+1.
Kunnes saa taas havaita ja tuntea, että kaikki on ollut vain omaa kuvitelmaa ja unelmaa. Ja kun näin on käynyt jo niin monta kertaa kuin on käynyt, niin se on varmasti osaltaan tehnyt minusta jo vähän epäluuloisen ja aran.
Vaikeuttaen siten mm. heittäytymistä ja avoimuutta (= kykyäni kohdata toinen sellaisena kuin hän on) ja itsevarmuuttani, jotka tuskin ainakaan lisäävät kiinnostustani. Kun en nyt kuitenkaan usko, että
Olet laadukas mies ja löydät kyllä vielä parisi. Näin uskon.
Tosielämässä tunteitaan on helppo ohjailla. Tuollaisesta rakastumisesta on sitäkin helpompi parantua kun se väistämättä on fiktiivistä - ethän oikeasti ole saanut edes kunnolla tilaisuutta tutustua, joten oikeasti et rakasta ihmistä vaan olet vain rakastunut omaan kuvitelmaasi hänestä.
mutta juuri siksi se on toki jännittävää ja tunteet varmasti ovat korkealla ja kovin voimakkaam tuntuisia. Se ensi ihastus ja rakastuminen TUNTUVAT voimakkaammilta kuin vakaa rakkaus. Niissä on isompi dopamiinimäärä aivoissa liikkeellä. Siksi niihin haksahtaa ja niitä haluaa ylläpitää vaikka dopamiinin seastakin tajuaa, että tämä tekee vain onnettomaksi. Riippuvuudessa on samat mekanismit.
Moi ap. Mä tunnen tuskasi. Mun tapauksessa vaan mieskin sanojensa mukaan rakastaa mua, mutta hassusti vaan kohtelee ihan päin vastoin. Jätin hänet, mut tunteet ei vaan kuole. Miten sairasta on edes haluta ja kaivata ihmistä joka kohtelee huonosti? Mut nää tunteet torppaa eteenpäin menemisen. Ei kiinnosta muut miehet vähääkään. Loppuelämä yksin, näin olen alkanut asennoitumaan. Ikävä kyllä sellainen elämä ei mua kiinnosta, joten aika isojen kysymysten äärellä olen.
Voimia sulle ja tuolle edellisellekin kirjoittajalle💗
Vierailija kirjoitti:
Tosielämässä tunteitaan on helppo ohjailla. Tuollaisesta rakastumisesta on sitäkin helpompi parantua kun se väistämättä on fiktiivistä - ethän oikeasti ole saanut edes kunnolla tilaisuutta tutustua, joten oikeasti et rakasta ihmistä vaan olet vain rakastunut omaan kuvitelmaasi hänestä.
mutta juuri siksi se on toki jännittävää ja tunteet varmasti ovat korkealla ja kovin voimakkaam tuntuisia. Se ensi ihastus ja rakastuminen TUNTUVAT voimakkaammilta kuin vakaa rakkaus. Niissä on isompi dopamiinimäärä aivoissa liikkeellä. Siksi niihin haksahtaa ja niitä haluaa ylläpitää vaikka dopamiinin seastakin tajuaa, että tämä tekee vain onnettomaksi. Riippuvuudessa on samat mekanismit.
Mistä tiedät miten hyvin on tutustunut.
Enkä minä ainakaan ole koskaan pystynyt ohjailemaan sitä keneen rakastun ja keneen en tai milloin lopetan sen rakastamisen. Vihaa yms on helppo säädellä, mutta rakkaus vain tulee jos on tullakseen ja lähtee jos on lähteäkseen teit mitä tahansa.
Jos on rakastunut, "vain ystäväksi" jääminen on pelkkää kidutusta.
Helpompaa on ottaa kunnon etäisyys ja pysyä siinä. Itsekunnioituksellekin terveellisempää.
Vierailija kirjoitti:
Moi ap. Mä tunnen tuskasi. Mun tapauksessa vaan mieskin sanojensa mukaan rakastaa mua, mutta hassusti vaan kohtelee ihan päin vastoin. Jätin hänet, mut tunteet ei vaan kuole. Miten sairasta on edes haluta ja kaivata ihmistä joka kohtelee huonosti? Mut nää tunteet torppaa eteenpäin menemisen. Ei kiinnosta muut miehet vähääkään. Loppuelämä yksin, näin olen alkanut asennoitumaan. Ikävä kyllä sellainen elämä ei mua kiinnosta, joten aika isojen kysymysten äärellä olen.
Voimia sulle ja tuolle edellisellekin kirjoittajalle💗
Minulla itseasiassa juuri päinvastoin. Mies antaa teoillaan ymmärtää, että myös rakastaa, mutta sanoillaan antaa ymmärtää toisin.
ap
Ja minä, rakastan exääni. Erottiin vuosi sitten. 😭
Tiedän mistä puhut, olen jumissa ensirakkaudessani. Monta vuotta toivoin mielessäni että mies palaa takaisin ja löydetään toiseemme uudelleen, mutta nyt olen pikkuhiljaa ymmärtänyt, ettei niin tule koskaan tapahtumaan. En osaa järjellä selittää miksi enää edes haluaisin hänet, koska meidän suhteessa mikään ei toiminut, eikä varmasti toimisi nyt vuosien jälkeenkään. Jotakin sellaista hänessä vain oli mitä muissa ei.
Tajuan että jos en halua viettää yksin loppuelämääni, mun on löydettävä joku toinen, mutta kun vertailukohtana on tuo aiempi, vaikeaa on. Yksi ihastuminen mulla on tässä ollut ja silloin ajattelin että nytkö viimein pääsen eteenpäin, mutta ei siitäkään tullut mitään ja palasin takaisin tähän epätoivoiseen olotilaan.
Vierailija kirjoitti:
Ja minä, rakastan exääni. Erottiin vuosi sitten. 😭
Ja kävin siellä, ja hän ei päästänyt minua sisään. Saan vielä jonkun vainoamissyytteen.
miten olet lähestynyt toista osapuolta asiassa? mikäli teet sen vain julkiseksi, aina on kateellisia jotka haluavat vesittää tuonkin. henkilökohtainen vuoropuhelu muuten itket harva se päivä kun muut tunkevat väliin..
Sydämen asioissa on vaan uskallettava ottaa riskejä. Sama se taitaa olla minullakin edessä lähiaikoina vaikka pelottaakin. Vaisto sanoo, että jotain tunteita saattaisi olla sillä toisellakin. Toivoisin aloitetta hänen suunnaltaan, mutta ymmärrän, ettei se ole kovin helppoa.
Hän on kuitenkin ihana, aito, ja mielessäni kiitän häntä siitä, että hän sai minut pelkällä olemassaolollaan saamaan taas yhteyden itseeni.
Mikä muka tuosta miehestä tekee laadukkaan?? - jos oikeesti olisi laadukas alfa se ois parisuhteessa. Kaikki parhaat niiku kaikki parrhaat miehet om varattu.
Vierailija kirjoitti:
Mikä muka tuosta miehestä tekee laadukkaan?? - jos oikeesti olisi laadukas alfa se ois parisuhteessa. Kaikki parhaat niiku kaikki parrhaat miehet om varattu.
Tää kommentti siis sille, joiden mielestä ekan kommentin viestni 2 esittänyt mies ois muka laadukas mies.Selittäkää mulle
Vierailija kirjoitti:
Tiedän mistä puhut, olen jumissa ensirakkaudessani. Monta vuotta toivoin mielessäni että mies palaa takaisin ja löydetään toiseemme uudelleen, mutta nyt olen pikkuhiljaa ymmärtänyt, ettei niin tule koskaan tapahtumaan. En osaa järjellä selittää miksi enää edes haluaisin hänet, koska meidän suhteessa mikään ei toiminut, eikä varmasti toimisi nyt vuosien jälkeenkään. Jotakin sellaista hänessä vain oli mitä muissa ei.
Tajuan että jos en halua viettää yksin loppuelämääni, mun on löydettävä joku toinen, mutta kun vertailukohtana on tuo aiempi, vaikeaa on. Yksi ihastuminen mulla on tässä ollut ja silloin ajattelin että nytkö viimein pääsen eteenpäin, mutta ei siitäkään tullut mitään ja palasin takaisin tähän epätoivoiseen olotilaan.
Mulla sama, ihan täsmälleen! En enää jaksa tätä😢
Voi, olen pahoillani. Minulla on sama juttu. Ihastuin itseäni vanhempaan mieheen, joka vain käytti minua hyväkseen. Halusi vain seksiä, eikä enää halua sitäkään. Luulin oikeasti, että hänkin välittää minusta. Olen ihan tyhjä ja surullinen, mutta uskon ja toivon että aika auttaa tässä asiassa. Voimia Sinulle!
Keskittykää itseenne. Älkää kysykö neuvoja keneltäkään.
Hei !💐 Olisi kiva kuulla, mitä sinulle kuuluu nyt? Pääsitkö yli suhteesta? Minulla JOTENKIN samanlainen tilanne.
Tjaa,a. Luulen ymmärtäväni sinua Ap. - Oma kohtaloni on ollut päästä nais(t)en kanssa kaveriksi tai ystäväksi kun nainen on halunnut edetä parisuhteeseen, jonkun toisen kuin minun kanssa. - Ei tässä mikään muu turhauttaisi ja harmittaisi kuin pelko siitä, että uskallanko tai osaanko enää kohta ihastua kehenkään kun muistikuvat siitä kuinka tilanne etenee ovat niin vahvat. Kuinak sitä ennättää luulla ja uskoa, että olisi löytänyt ja kohdannut viimein sen oman rakkaansa, jonka kanssa voisi olla enemmän 1+1.
Kunnes saa taas havaita ja tuntea, että kaikki on ollut vain omaa kuvitelmaa ja unelmaa. Ja kun näin on käynyt jo niin monta kertaa kuin on käynyt, niin se on varmasti osaltaan tehnyt minusta jo vähän epäluuloisen ja aran.
Vaikeuttaen siten mm. heittäytymistä ja avoimuutta (= kykyäni kohdata toinen sellaisena kuin hän on) ja itsevarmuuttani, jotka tuskin ainakaan lisäävät kiinnostustani. Kun en nyt kuitenkaan usko, että uhriutumsieni tai se, että alkaisin syyttämään naisia valinnositaan ja päätöksistään olisi oikea ratkaisu, jolla nostaa mahdollsiuuksiani.