MIKSI pidän itseäni aina huonompana kuin muut? Väheksyn itseäni ja jatkuvasti ajattelen,

Minä olen, ja myöskin on tosi tiukassa ollut itsearvostus. Olen sitä kuitenkin tietoisesti opetellut, ja nykyään epävarmuus ei enää ole hallitseva tunne, joskus kuitenkin hyökkää vahvana päälle vieläkin (esim. mammakerhoissa yms, tuntuu että siellä kaikki muut on parempia kuin minä).

Kyllä olen...

Ahdistaa jatkuva huonommuuden tunne :((

ap

Ei sen takia, etteikö noinkin voisi elää vaan siksi, että saat elämästäsi enemmän irti kun opit arvostamaan itseäsi ja näet omat vahvuutesi paremmin. Itse olen käynyt ja suosittelen kaikille! :)

Vierailija:

Ei sen takia, etteikö noinkin voisi elää vaan siksi, että saat elämästäsi enemmän irti kun opit arvostamaan itseäsi ja näet omat vahvuutesi paremmin. Itse olen käynyt ja suosittelen kaikille! :)

Miten sinne terapiaan pääsee?

ap

Siellä ainakin osataan auttaa eteenpäin. Ehkä joku muu tietää paremmin?



Itse menin psykiatrin kautta psykologille ja sieltä terapiaan.

ja sanot haluavasi keskusteluajan mielenterveyshoitajan kanssa. Ei se ole vain " hulluille" ja sekopäille tarkoitettu paikka.

Mielenterveystoimiston kautta pääsee ehkä helpoiten alkuun, mutta yksityisille terapeuteille voi hakeutua suoraankin. ( Yksityisellä terapia on kallista, 50-60¿/ kerta)

että lapsen itsetunto alkaa kehittymään jo vauva-aikana ja varhaislapsuudessa, ja varsinkin äidin käytös ja kohtelu lastaan kohtaan vaikuttaa. En tiedä millaista sinulla on ollut, mutta tiedän että minut jätettiin yksin paljon jo vauvana, lapsuudestani muistan että olin vanhemmilleni kuin " ilmaa" . Olen varma että se on ainakin yksi osatekijä itselläni, kun minulla on aina ollut huono itsetunto. Se on myös vaikuttanut elämääni, on ollut asioita joista en ole uskonut suoriutuvani, vaikka edellytykset olisi varmaan samanlaiset kuin muillakin. Kamppailen asian kanssa koko ajan, yritän takoa oman arvontuntoa päähäni ja sanoa itselleni, että pärjään kuten muutkin. Olen silti myös arka lähestymään muita ihmisiä. Olen monesti miettinyt, että terapia varmaan auttaisi, mutta en tiedä mitä sellainen maksaa ( ei kauheasti ylimääräistä rahaa).

Aloita harrastus, opiskelu, mene töihin.

Tee ihan mitä vaan missä olet hyvä, itsetuntosi kasvaa siten ja osaat arvostaa itseäsi, sen huomaa sitten muutkin.

Aina voi kehittää itseään iästä riippumatta.

Minulla samanlainen olo. Sitä on tuskaista yrittää kestää. Kokee olevansa täysin turha ja merkityksetön.



Suosittelen lukemaan (minäkin) esim. Tommy Hellstenin kirjan " Virtahepo olohuoneessa" . Vaikka ei olisikaan alkoholisti-perheestä niin siinä on kuitenkin paljon kuvailemasi kaltaisen pahoinvoinnin syntyperiaatteita.



Lisäksi kurkkaapa enneagrammeja. Esim. ykkös-tyyppi kokee tyypillisesti, että hänessä on jotain pahasti vialla -- että hän on läpeensä paha tai huonoa. Suomen kielellä on julkaistu kirja " Yhdeksänkulmainen peili."

Sitä ennen täytyy kuitenkin olla ½vuoden hoitosuhde, itse pääsin TYKSin kautta lyhytkestoiseen, eikä maksanut mitään.



Siellä mietittiin, tarviinko pitkäkestoista terapiaa. Olin sillä rajalla, olenko liian terve, mut ilmeisesti opiskeluni, perheellisyyteni + se, että aion sosiaalialalle painoivat enemmän.



KELAan laitettiin hakemus ja terapia myönnettiin. Siis jos on pieniä lapsia tai opiskelee niin ainakin pitäis päästä helpommin.



Jos oma olo mietityttää niin kannattaa ehdottomasti mennä kysymään ammatti-ihmisen mielipidettä. Kun vaan rehellisesti kertoo olostaan niin ne kyllä osaa aika hyvin arvioida tilanteen vakavuuden.

josta siis syntyy jonkunlainen hoitosuhde. Sitten voit hakea sitä Kelan terapiatukea. Itselläni jäi sellainen kuva mielenterveystoimistosta, että siellä homma oli aika leipääntynyttä, ja lisäksi pelkäsin leimautumista. Meidän pienessä kunnassa kaikki tiettyyn käytävään kävelevät on menossa tasan tiettyyn paikkaan ;).

Näinköhän kuvittelette pääsevänne potilaaksi (ei ole tarkoitettu ap:lle)

A) mielenterveystoimistoon tarvitaan lääkärin lähete ja sitä ei saa jos ei ole vakavaa pääkoppa sairautta

B) Suomessa on niin paljon mielenterveyspotilaita että jonot ovat kauheat ja kiireellisetkään eivät tahdo apua saada



C) Kela EI korvaa terapiaa jos ei ole diagnisoitua sairautta.

Itselläni pääongelmat ovat kyllä jossain muussa kuin siinä, että ' minusta nyt vaan ei kukaan tykkää, nyyh nyyh' . Olen aika napakka, originelli ja vaikeakin luonne ja jos ja kun joku ei tykkää niin sitten ei tykkää. Aivan sama mitä joku minusta ajattelee. Ehkä näillä nyyhkyttelijöillä se suurin ongelma onkin juuri siinä, että toisten mielipide on heille liian painavaa ja tärkeää tavaraa.

Tuntuu aivan kauhealta, että ns. aikuiset naiset edes tällaista asiaa täällä viitsivät pohtia, siis sitä ' kun tuo naapurin Minna ei ole mun kaveri eikä päästä samalle hiekkalaatikolle' . Huh huh.

Vierailija:

Itselläni pääongelmat ovat kyllä jossain muussa kuin siinä, että ' minusta nyt vaan ei kukaan tykkää, nyyh nyyh' . Olen aika napakka, originelli ja vaikeakin luonne ja jos ja kun joku ei tykkää niin sitten ei tykkää. Aivan sama mitä joku minusta ajattelee. Ehkä näillä nyyhkyttelijöillä se suurin ongelma onkin juuri siinä, että toisten mielipide on heille liian painavaa ja tärkeää tavaraa.

Tuntuu aivan kauhealta, että ns. aikuiset naiset edes tällaista asiaa täällä viitsivät pohtia, siis sitä ' kun tuo naapurin Minna ei ole mun kaveri eikä päästä samalle hiekkalaatikolle' . Huh huh.

Mikä sinä olet muille sanomaan, että mikä voi painaa mieltä ja mikä ei? Oletko kenties tynnyrissä kasvanut?

psykolgit ja kertoa, kuinka tästä ongelmasta pääsee eroon sormia napsauttamalla. Oikeasti, älä viitsi soittaa suutasi, kun sulla ei ole hajuakaan siitä mistä puhut.

Vierailija:

Ehkä näillä nyyhkyttelijöillä se suurin ongelma onkin juuri siinä, että toisten mielipide on heille liian painavaa ja tärkeää tavaraa.

Vierailija:

Itselläni pääongelmat ovat kyllä jossain muussa kuin siinä, että ' minusta nyt vaan ei kukaan tykkää, nyyh nyyh' . Olen aika napakka, originelli ja vaikeakin luonne ja jos ja kun joku ei tykkää niin sitten ei tykkää. Aivan sama mitä joku minusta ajattelee. Ehkä näillä nyyhkyttelijöillä se suurin ongelma onkin juuri siinä, että toisten mielipide on heille liian painavaa ja tärkeää tavaraa.

Tuntuu aivan kauhealta, että ns. aikuiset naiset edes tällaista asiaa täällä viitsivät pohtia, siis sitä ' kun tuo naapurin Minna ei ole mun kaveri eikä päästä samalle hiekkalaatikolle' . Huh huh.

Vierailija:

ja minulla on ihan selkeänä sellainen käsitys ettei minusta välitä kukaan. Ei kukaan muu kuin lapseni. Olen turha ihminen, ja vain riesa toisille. Näin ajattelen, ja uskon tähän täysin.

Mikä mennyt pieleen? Voiko tästä muuttua?

Se, miten lapsena on kohdeltu, vaikuttaa koko elämän jollain tapaa. Lisäksi olemme yksilöitä, jokainen (jopa sisarukset) kokee omalla laillaan.