Me oikeasti yksinäiset
Joilla ei oo ketään: ei parisuhdetta,ei ystäviä, sukulaiset asuu kaukana/ ei elossa... miten me oikein pärjätään? Töissäkin pitää vääntää tekohymyä:( yksinäisyys korostuu vapaa aikana... miten te muut yksinäiset pärjäätte? Musta tuntui välillä etten kestä! Olisi edes joku jolle jutella!!
Kommentit (5)
Käyn aivan liian paljon keskusteluja pääni sisällä.
Minä olen kokenut tuon ja pakotin itseni etsimään toisia ihmisiä, menin mukaan esim facebookin yksinäisten ryhmiin ja moniin muihin, missä järjestettiin livetapaamisia. Koirat auttoivat myös paljon. Työpaikaltakin ystävystyin joidenkin kanssa. Tosi kovaa yrittämistä vaati, mutta kannatti koska onnistuin rikkomaan yksinäisyyden noidankehän. Myöhemmin löysin vielä sen parisuhteenkin.
Eli sinniä sinniä, älä hautaudu asuntoosi!
Ei kukaan kotoa tule hakemaan. Hakeudu työhön, jossa olet tekemisissä ihmisten kanssa. Tuo koiravinkki oli hyvä. Hanki harrastus, jossa tapaat ihmisiä. Käy viihteellä, esim. lavatansseissa jutellaan ihan oikeasti tanssikaverin kanssa.
Kun jatkat näitä juttuja, niin ajan kanssa tutustut ihmisiin.
Haluatko syyttää jotain muuta ihmistä sinun yksinäisyydestäsi?
Moi