Minkä ikeisenä aloititte iltasadun lukemisen lapsellenne?

iltasatujen tai oikeastaan runojen lukemisen juuri ennen nukkumaan menoa. Luen tutusta runokirjasta useita sivuja ja tyttö katselee kuvia ja kuuntelee sylissä istuen. Hän on tykännyt tuosta hetkestä ja se näyttää rauhoittavankin ja helpottaa nukahtamista.

ja nuorempi siten on ollut aina mukana syntymästään asti melkein.

nyt ikää 1v3kk ja pari viikkoa on herännyt kiinnostus kirjoihin pienemmälläkin oikeasti.

ja lorut ja eläin yms katselu ja rapistelukirjat on suosikit.

pitää lukea yleensä yksi molemmille erikseen nyt. 1v11kk ikäeroa

Tätä olen itsekin pohtinut.



Olen lukenut runoja pojalleni ihan vauvasta asti. Välillä oli vaihe, kun ei jaksanut kirjaa katsoa (harjoitteli kääntymistä, kontaamista, seisomista, kävelyä...), mutta siinä vaiheessa osasin runot jo ulkoa.



Tarinoita ei poikamme (nyt 1v 11 kk) ole oikein tätä ennen jaksanut kuunnella, mutta kuvia on katseltu ja luettu niihin liittyviä runoja. Nyt tuntuu, että lyhyet tarinat ovat alkaneet kiinnostaa.



Meillä nukutus menee niin, että poika on sylissä, kun luetaan (ja jutellaan päivän tapahtumista ja lauletaan). Kun hän sitten itse ilmoittaa haluavansa sänkyyn, hän sinne pääsee. Siinä vaiheessa sammutetaan valot eikä niitä enää sytytetä eikä kirjoja lueta, vaikka sängystä vienoja pyyntöjä kuuluukin. Unilauluja laulan vielä, jos tilanne niin vaatii.



Mupsi

Toi kuulostaa hienolta, että lapsi itse haluaa sänkyyn!



Luetteko satuja siihen asti? Tuleeko aina hetki, jolloin on valmis nukkumaan? Istutteko nukahtamisen ajan vieressä?

..eli aluksi lähinnä katseltiin kirjoja, ja siirryttiin koko ajan kehityksen mukaan " raskaampaan kirjallisuuteen" . Rauhoítti kummasti jo ihan pientä lasta, kun illassa oli (ja on edelleenkin) säännöllinen rutiiini iltapaloineen ja -pesuineen. Samoihin aikoihin aloitimme myös iltarukouksen ja -laulun. Nyt penikka on 3 ja puol, ja yhditelmä satu, laulu ja rukous toimii kuin rauhoittava lääkitys lapsella vilkkaanakin iltana. Sousittelen!!

Mäkin oon miettinyt samaa. Meillä on 1 v 3 kk poika. Iltarutiiniin kuuluu nykyisin: iltapesu, vaipanvaihto, yöpuku, veden juominen (tai ainakin tarjoaiminen), isille " hei hei" (ehkä isin syliin myös, tai joskus myös isi vie nukkumaan), valoja pois makuuhuoneesta, sitten katsellaan vähän ulos ikkunasta (tän poika halus ite, mutta se tuntuu ehkä antavan liikaa virikettä), sitten hieman väkisin mutta joskus oma-aloitteisestikin omaan pinnikseen. Nalle lähelle, peitto päälle ja iltarukous ja hei-heit. Sitten poistun huoneesta mitä seuraa yleensä pikkasen itkua. Tarvittaessa vielä esim. kerran käyn laittamassa nukkumaan, jos itkee. Tää itsekseen nukahtaminen on onnistunut nyt 2 vko ja tuntuu Iiihanalta (ainakin äidistä). Nyt oon aatellut, että tuohon ennen sänkyyn menoa voisi lukea myös jotain kirjaa niin saattais rauhottua paremmin nukkumaan. Kirja myös loppuu joskus, kun taas ikkunasta näkyy aina jotain mielenkiintoista.

kirjoihin.

Pojat nyt 3 v ja 1v ja luen illalla pari kirjaa. Tarinan jälkeen sammutan valot, jätän oven raolleen. Olen yrittänyt välttää kaikki pelottelut pimeästä ja möröistä. Jos lapset ovat maininneet jotain siihen suuntaan olen heti sanonnut ettei pimeässä ole mitään pelottavaa vaan päinvastoin: on ihanaa kun on pimeätä -- silmät saa levätä, aurinko nukkuu ja aamulla taas on valoisaa.

Kuopus on siis saanut heti alun perin osakseen ihan kunnon turinoita, koska esikolle on aina luettu ja paljon.



Yöksi jätämme valon käytävään (energiansäästölamppu...) ja ovi raolleen makkariin.

Se pon tärkeä iltarutiini meille kaikille!

Aluksi luimme runoja tms. Nykyään kaksivuotiaamme haluaa hänelle luettavan (ja haluaa " lukea" myös itse) kunnon satuja ja tarinoita. Nukutamme lapsemme, ts. jompi kumpi vanhemmista on vieressä, kunnes lapsi nukahtaa. Usein nykyään menen samaan aikaan nukkumaan, joten jään " sille tielleni" :)



Mielestäni iltasatu ja läheisyyshetki ennen nukahtamista on erittäin suositeltavaa, niin lapselle kuin vanhemmallakin! Kannattaa ottaa tavaksi!

pidettiin aina lukuhetki ennen nukkumaanmenoa: silloin se oli tietty kirjojen katselua ja jutustelua, ei vielä lukemista. Vähitellen sitten siirrytiin lukemiseen, kun mielenkiinto ja jaksaminen kasvoi.



Meillä iltarituaaleihin kuuluu iltapalan ja pesujen lisäksi siis iltasatu, iltarukous ja iltalaulu omassa huoneessa. Ja rutiini on ihan sama riippumatta siitä ollaanko kotona, mökillä vai kylässä... Valoja meillä ei jätetä päälle, jo vauvaiässä ollaan opeteltu nukkumaan ja nukahtamaan pimeässä.





Joskus sadut luetaan erikseen kummallekin lapselle - ikäeroa on 3v. eikä kiinnostuksen kohteet ole ihan samoja ;-)) tai ' kestävyys' . Usein käytämme loruja satujen sijaan, molemmat tytöt kun rakastaa niitä. Luetaan joko lorukirjoja (esim. kirsi kunnas) tai sit lorutellaan lorukortein.

Silloin ei tietty vielä mitään ymmärtänyt, mutta lapsesta oli jo n 3kk hauskaa kuunnella loruja. Eli on meillä ollut ennen kaikkea rituaali.

Aloita ihmeessä vaan jo. Tuon ikäinen jaksaa jo kuunnellakin ja siinä saa kivasti oltu lähekkäin vanhempien kanssa.