Rakentaneilta kokemuksia? ov

Kävittekö molemmat töissä rakentamisen aikana?- Kyllä, itselläni kolmivuorotyö Oliko lapsia? - Ei, olin koko rakennusajan kyllä raskaana. Hyvää ja huonoa rakentamisessa? - Kamala urakka, mutta palkintona oma talo ja juuri sellainen, kuin haluttiin. Kertokaa mitä pitäisi ottaa huomioo? - Paperihommia on tosi paljon ja kaikesta pitää ottaa itse selvää. Rakentamisen loppuvaiheessa tulee AINA kiire. Miten jaksoit? - Kohtalaisesti. Oli raskaita ja helpompia aikoja. Raskauden loppuvaiheessa annoin itseni levätä enemmän ja olin vähemmän raksalla.

kun rakentamaan ryhdytään! varsinkin kun on lapsia ja töissäkin pitää käydä!



Ihan ensin kannattaa laittaa sellainen karkee siivillä asioiden hoitoon, niinkuin siivoaminen, ruokailut, oma aika, kyläilyt yms.



Rakentaminen muiden töiden päälle vie aikaa... ja usein se päävastuu jää miehen harteille.. miestä ei paljon kotona näy, ja vaikka kotitöiden jako onkin tärkeää niin voisko niistä nyt joustaa?

Siellä jos on raksalla laastit sankossa, niin mies ei välttämättä tykkää hyvää jos täytyy tulla välillä matot hakkaamaan...



Muutenkin kannattaa harkita vain välttämättömien hommien tekemistä, siivotaan just välttämätön, ja jos joskus tyytys vaikka valmiiseen ruokaan??



Yleensä joustoo joka asiassa.... siinä nimittäin väsyy kumpikin, niin mies raksalla kuin nainen kotona. Ja jos suinkin mahdollista niin turhasta ei kannata riidellä.... voip tulla sanottua rumasti kun on edellisyönä ollut puoleen yöhön raksalla...

Mies kävi töissä (tosin piti yhteensä 7 viikkoa kesä- ja isyyslomia), mä olin kotona esikoisen kanssa, joka oli rakentamisurakan alkaessa 2-viikkoinen. Tehtiin itse kaikki, mikä vain laillisesti on mahdollista, sähköt ja putket veti siis joku ammattimies ja lisäksi rungonpystytysvaiheessa (jämerä-talo) oli apuna 2 ammattilaista + mun veli. Näiden lisäksi apuna olivat molempien isät aina, kun vain ehtivät.

Hyvää oli se, että nyt meillä on sellainen omakotitalo, jota ei ostamalla olisi saanut (tai monet ratkaisut olisivat ulkopuoliselta ostettuna tulleet hirmukalliiksi). Lisäksi omin käsin tekeminen on aika palkitsevaa, vaikkakin todella raskasta.

Huonoa oli (etenkin miehen) totaalinen väsymys koko 1,5 vuotta kestäneen projektin aikana, hänen suhteensa esikoiseenkin jäi aika huteraksi, kun minä olin 99-prosenttisesti se, joka hoiti lapsen. Sitä on onneksi pystytty hyvin korjaamaan talon valmistuttua, ja nyt pojalla on isäänsä normaali, läheinen suhde. Nämä ovat myös sellaisia juttuja, joita " tilanteen ollessa päällä" ei oikein tahdo huomata, vaan ne tajuaa vasta jälkikäteen. Meillä esim. mies huomasi isä-poika-suhteen " puutteellisuuden" vasta, kun toinen lapsi syntyi, totesi mm. kakkosen kehitystä seuratessaan, että on monia juttuja, joita hän ei esikoisesta muista lainkaan.

Mun neuvo olisi, että selvittäkää mahdollisimman paljon asioita, materiaaleja, valintoja jo ennen kuin aloitatte rakentamisen. Me esim. tehtiin keittiökaupat jo 4 kk ennen kuin edes alettiin kaivaa perustukselle kuoppia (vaatii tietty sen, että piirustukset ovat olemassa). Silloin " rakentamisaikaa" ei tuhlaannu keittiösuunnittelijan luona juoksemiseen. Samoin esim. kaakelit, lattiamateriaalit, komerot, seinämaalit/tapetit kannattaa mahd. paljon valita jo hyvissä ajoin. Muuten käy helposti niin, että juoksette kiireesti kesken rakentamisen valitsemaan matskuja ja otatte äkkiä jonkun suht hyvän, joka sitten kaduttaa seuraavat 10-15 vuotta (kaakeleita kun ei ihan äkkiä viitsi lähteä vaihtamaan). Hyvissä ajoin valitsemisessa on sekin hyvä puoli, että silloin voi hyödyntää mahdolliset tarjoukset, kiireessä on pakko ottaa sitä mitä saa.

Toinen neuvo: ottakaa välillä kokonainen viikonloppu (tai edes 1 päivä) vapaata raksalta ja käykää miehen kanssa vaikka leffassa tai syömässä tai missä vaan. Tekee ihmeitä jaksamiselle ja suhteelle!

Tsemppiä! :)

Vierailija:

Kävittekö molemmat töissä rakentamisen aikana? Oliko lapsia? Hyvää ja huonoa rakentamisessa? Kertokaa mitä pitäisi ottaa huomioo? Miten jaksoit? Ynnämuuta mitä minun pitäisi tietää ennenkö alan touhon urakkaan! Kiitos!

Siis mikään ei mene putkeen ja jatkuvia ongelmia. Koordinointi haastavaa ja aina saa itse olla paikalla vahtimassa. Tyypillistä on, että eka tilaat tekijän ja sitten käykin ilmi, että " tekijä" ei tee jotain esivalmistelua ja sen saat käydä itse tekemässä edellisenä iltana... Ja sitten se tekijä ei tulekaan ja saat soitella ketjussa muut läpi tästä viivästyksestä.



Oma lukunsa on tavarantoimittajat, jotka heittävät tavarat tontin kulmalle ja ajavat tiehensä. Sitten te kannatta käsin tonneittain tavaraa oikealle paikalle. Kerran haukuin yhden kuljetusäijän, kun meinasi kipata lastinsa tien reunaan, eikä voinut peruuttaa sitä kuorma-autoaan kolmea metriä tontin puolelle vaan me oltaisiin jouduttu heti kantotöihin.



Raksamiehet sotkee paikkoja ja harva viitsii edes pahimpia roskiaan siivota, vaikka se lukisi urakkasopimuksessa. Samoin jättävät sateeseen tavaraa jne. Ei ole ongelma esim. lähteä sadetta karkuun ja jättää katto aukinaisena sinne. Se pressunvetäminen päälle on ihan mahdoton työ joillekin.



Joka käänteessä yritetään huijata ja tarkkana saa olla.



Tämä siis tilanne kasvukeskuksissa, jossa työvoimasta on pula ja luuseritkin ovat kovasti " ammattimiehiä" .



Hyvää: saa uuden ja oman talon markkinahintaa edullisemmin. Kaikesta huolimatta olen tyytyväinen, että tehtiin.

Paljon on asioita, joista sitten kertyi melkoinen stressin paikka. Ensinnäkin ehdotan, että älkää muuttako rakentamisen ajaksi mihinkään pikkuluukkuun, vaan ajatelkaa, että raksa-aika voi kestää yli vuoden ja jossain on asuttava! Tiedän ihmisiä, jotka ovat muuttaneet yksiöön (4 henkeä), ja siinä jos missä menee kaikilta huumori! Minusta se raksa-ajan ahdas asuminen oli yksi hermojaraastava tekijä, varsinkin kun itse olin kahden lapsen kans siellä yksin lähes kokoajan.

Lapset oli siis päiväkodissa, ja meillä molemmilla reissutyö. Vanhempi lapsi (silloin 3v.) sairastui suunnilleen pohjien tekoaikaan vakavaan sairauteen, jonka kanssa kuljettiin sitten sairaalassa lähes joka toinen päivä ja talopaketin tultua käytiin läpi muutama leikkaus. Jo tämä osaltaan oli aivan äärettömän tuskallinen alku.



Meidän pelastus ja onni oli erittäin ammattitaitoinen kirvesmies, joka teki huolellista työtä ja otti perheen tilanteen huomioon. Tämä mies teki työn nopeasti ja jopa siivosi samantien jälkensä.



Yhdyn myös edelliseen siinä, että kannattaa tosiaan valita keittiöt ja kaakelit ja tapetit ja ovenkahvat ja vetimet ja muurarit ja portaat jne. ENNEN rakentamisen alkamista. Silloin ei tosiaan tarvitse tehdä hätiköityjä päätöksiä, hermostuneena.

Näin jälkeen päin tekisin vielä pohjapiirustusta huomioiden ne huonekalut, jotka aion uuteen kotiin viedä (mm. isot sohvat ja tila niille kannattaa ottaa huomioon).



Ja kyllä pitää osata nähdä tulevaisuuteen ja ajatella rakentamista yhteisenä urakkana, vaikka siihen ei nainen yleensä kovin paljon ehdi sormiaan kastaa (jos on lapsia). Raksa-aika on rasittavaakin, mutta kyllä rakkaus kestää kun muistaa palkinnon. Ei se miehellekään helppoa ole, kun tekee työn ja illalla raksaa ja käy vaan nukkumassa. Meillä mies olis halunnut olla tietenkin lasten kanssa ja minusta oli ihan ok, että mies välillä saattoi olla viikonkin raksalta pois vain siksi, että voidaan tehdä yhdessä perheenä asioita. Fiksu mies.



Eli monen asian summa se on. Mutta ehkä kiteytys: raksa-aikana kannattaa muistaa muukin elämä, molempien. Sillä ei se raksaaminen ja hommat siihen muuttoon sitten lopu...tulee pihat, ulkorakennukset, viimeistelyt, maalaukset jne.



Kannattaa kuitenkin, kyllä tämä nyt kaksi vuotta asuneena on silti ihana talo ja oikea koti. Ongelmista on selvitty.