Muita eläinrakkaita, jotka ovat kyllästyneet lemmikkeihin?

Mulla ei ole eläimiä, on allergia. Pidän koirista mm. Minulla on kissayliannostus, oikeasti. Vaikka pidän kissoista kyllä. Tuntuu että kissavideot voimistivat tätä ja lisäksi yksi mies youtubessa työnsi niitä oikein ruutuun koko ajan, se ei ole siis kissakanava. Tuntuu että kissojen söpöysyliannostus on myös, mutta niillä on kynnet ja hampaat eli pieniä petoja. Se uuvutti melkein, voimia vievää ajatella kissoja niin paljon. Ymmärrän koirien ilmeitä ja eleitä paremmin. Kissa on helposti reagoiva ja jäykkä, se saa minutkin varuilleen etten tee väärää elettä vain vahingossa.

No itse en ole varsinaisesti kyllästynyt lemmikkeihin, mutta viimeisen koirani kuoltua tajusin, etten halua kokea sitä surua enää. Se oli vain liikaa. Ja tietysti kaikki se murhe ja huoli mikä ikääntyvästä tai sairastelevasta lemmikistä tulee.

Olen vasta neljänkymmenen, ja on tosi vaikea kuvitella elämää ilman koiria. Minulla on ollut lapsesta asti aina koira. Mutta ajatus siitä, että se koira kuitenkin taas kuolee, saa minulle paniikkioireita aikaan. Ilmeisesti tuosta viimeisestä jäi jokin erityinen trauma.

Surua on ja murhetta välillä mutta päivääkään en vaihtaisi pois🐾

Ap, ihan sama juttu mulla. Koira-ja hevosihminen olen. Oma hevonen on rakas ja sen kanssa on koettu monet mahtavat maastolenkit ja treenattu tavoitteellisesti. Se on nyt vanha ja nivelvaivainen enkä itsekään ole enään nuorimmasta päästä. Olen aika kyllästynyt hevoshommiin, mutta kaveria ei jätetä eli hoidan (ja maksan) niin kauan kuin sen elämä on elämisen arvoista. Eli mahdollisesti vielä 5- 10 vuotta, jos pitkään elää. 

Koira on hyvä lenkkikaveri, en todellakaan ulkoilisi enkä lenkkeilisi ilman koiraa näin paljon. ja onhan se mukava kun se sohvalla vieressä  tuhisee. Mutta kun tästä koirasta aika jättää niin uutta ei enää tule.

No nyt on vielä pari kania ja chinchillaa tässä talossa. Mutta näiden jälkeen ei ois tarkotus enää mitään muuta ottaa. Parhaimmillaan ollut 3koiraa, kaksi kania, 4chincillaa ja kilpikonna samaan aikaan kerrostalo kolmiossa ja lapset siihen lisänä. Nyt lapsetkin jo niin isoja että jos pidempi ikäisen lemmikin ottaisi niin varmasti jäisi minulle kun lähtevät opiskelemaan.

Ja voin sanoa että kyllä näihin voi kyllästyä, ikinä ei voi lomailla yms ilman että eläinten hoito ois suunniteltu. Kyllä itse ainakin haluan olla kaikin puolin vapaa silloin kun lapset lähtee pois pesästä.

En ole kyllästynyt mutten ole eläimiä koskaan hommannut liikaakaan. Jo edesmenneitä kissojani kaipaan ja tekisin mitä vaan jotta saisin ne takaisin.

Minä otin kolme lemmikkiä lyhyellä ikäerolla. Pitkään meni hyvin, mutta kun alkoivat tulla seniori-ikään niin tuntui, että pyöritän eläinsairaalaa. Oli erikoisruokavaliota, verensokerin mittausta, lääkitsemistä, lääkärissä ramppaamista. Sitten alkoivat yksi kerrallaan poistua keskuudestamme, kaikki menivät puolessatoista vuodessa. Viimeiset vuodet olivat rankkoja.

Nyt on taas uusi koirakakara talossa ja kodittomia kissoja katselen lähes päivittäin että josko löytyisi joku koiran kanssa yhteen sopiva..

Ei sitä ihminen ikinä opi. Ja työkseni hoidan toisten elukoita 6-8 tuntia päivässä. ;)

En voi sanoa olevani kyllästynyt meidän koiriin. Nämä rakkaat kaverit ovat kohta 14 v. Ehkä niillä on vielä pari elinvuotta jäljellä, jos saavat suht terveinä pysyä.

Ne ovat antaneet ja antavat meille paljon iloa, ovat vieneet ja vievät lenkille monta kertaa päivässä ja ovat loistavia talonvahteja. Mutta kun tämä kaksikko kuolee, uutta koiraa / uusia koiria me ei enää oteta. Meille jää heidän jälkeensä vielä kissa, joka on nyt parivuotias.

Vierailija kirjoitti:

No itse en ole varsinaisesti kyllästynyt lemmikkeihin, mutta viimeisen koirani kuoltua tajusin, etten halua kokea sitä surua enää. Se oli vain liikaa. Ja tietysti kaikki se murhe ja huoli mikä ikääntyvästä tai sairastelevasta lemmikistä tulee.

Olen vasta neljänkymmenen, ja on tosi vaikea kuvitella elämää ilman koiria. Minulla on ollut lapsesta asti aina koira. Mutta ajatus siitä, että se koira kuitenkin taas kuolee, saa minulle paniikkioireita aikaan. Ilmeisesti tuosta viimeisestä jäi jokin erityinen trauma.

 

Mulla on vähän samaa ja olen kanssasi samaa ikäluokkaa. Silloin nuorena oli niin helppoa vaan ottaa paljon lemmikkejä. Mutta nyt kun niistä on aika jättänyt ja erityisesti yksi koirista vei kyllä aivan liian suuren palan sydämestäni. Niin mulla on tullut vähän sellaista,  etten enää nauti yhtä täysillä lemmikeistä. Murehdin vaan että koska se sairastuu,  koska se kuolee ja miten se kuolee.  Tottakai kuolema on luonnollisista,  mutta nämä karvakorvat elää niin lyhyen aikaa ja kuolevat juuri,  kun ovat kaikkein ihanimmillaan. Se on vaan niin väärin. 

En siis ole varsinaisesti kyllästynyt lemmikeihin, mutta en myöskään ole enää yhtä suurella innolla ja huolettomuudella niitä hommaamassa.  Nää viimiset kissavanhukset kun tästä kuolee, olen mahdollisesti ensimmäistä kertaa elämässäni jopa ilman mitään lemmikkiä jonkin aikaa. Kenties pysyvästi?  Vaikka nuorena olin aivan sataprosenttisen varma, että sitä päivää ei koskaan tule.