Lasten ikäeroksi 1v 3 kk, mitä odotettavissa?

Esikoinen on todella utelias, suojeleva, esittelee ylpeänä pikkuista, haluaa auttaa hoidossa, silittelee ja rakastaa rajusti. Samalla hän on todella mustasukkainen. Saattaa yrittää lyödä, töniä, tarraa kiinni rajusti, yrittää nojata. Ei oikein tajua, että toinenkin on elävä ja tunteva olento. Saan olla koko ajan vahtimassa, ettei vauvalle satu mitään ja pitää yrittää jatkuvasti keksiä keinoja saada omaa aikaa esikoiselle. Imetystilanteet ovat vaikeimpia, esikoinenkin haluaisi tulla kokeilemaan uudelleen ja silloin mustasukkaisuus roihahtaa helpoiten. Imetin häntä 9 kk. vanhaksi. Esikoinen herää vauvan pienimpäänkin itkuun ja on muutoinkin todella herkkä kaikista vauvan äänistä ja liikkeistä.



Veikkaan, että kun tästä " pahimmasta" , eli ihan avuttomimmasta vaiheesta selvitään, niin saavat sitten toisistaan hyvät kaverit. On ihana seurata kuinka avoimesti kiinnostunut esikoisemme on tulokkaasta ja kuikna ylpeänä hän pikkusiskoaan esittelee kyläilijöille.

Minusta vaipanvaihto on mukavaa, ja sitä mukavuutta saikin sitten harrastaa.



Vanhempi lapsista joutuu kasvamaan aika nopsaan isoksi. Mutta jos ei ole kova puntissaroikkuja, niin sitten hän ei ehkä ota sitä niin traumaattisesti. Ja ainahan voit toivoa helppoa ja paljonnukkuvaa vauvaa, jolloin toinen menee ihan siinä sivussa.

meillä tyttö 1v7kk ja poika 2kk

JA vaikka vauva on ollut helppo, jos niin voi sanoa, on ollut raskasta kuitenkin.

VAikka mitään hirmu mustasukkaisuutta ei ole ilmennyt on yövalvomiset, aika raskasta. Ja isomman kans on noustava!! Siis kun aamulla herää.



Mutta itse olen rytmin avulla selvinnyt päivistä, varsinkin alussa. Nyt ei enää niin tarkkaa kun vauva 8kk ja nyt voi sanoa että menee siinä sivussa.



Mutta tsemppiä.

Meillä kahdella vanhemmalla ikä ero 1v3kk ovat vieläkin 12.v myöhemmin hyviä kavereita jakavat kaikki asiat vaikka ovatkin tyttö ja poika. Toki tappeluakin on ollut sitten alusta lähtien. Ekat kuukaudet vaikeimmat sitten kun se pienin alkaa liikkumaan helpottaa.

Alku vaati melkoista organisointia, esim kun 1-vuotias huusi parvekkeella kärryissään väsyneenä (5-10 min hyssytyksellä olisi nukahtanut) ja samaan aikaan pieni vastasyntynyt huutaa sisällä nälkäänsä ja väsymystään tms., oli pakkasta eikä pientä voinut viedä ulos eikä isompi kertakaikkiaan nukkunut sisällä...



Näitä vastaavia tilanteita tuli, mutta kaikenkaikkiaan aika leppoisaa oli kuitenkin kahden pienen kanssa. Hyvä puoli oli ettei isosisko osannut olla ollenkaan mustasukkainen kun oli niin pieni. Vähän kasvettuaan leikit kävivät tosi hyvin yhteen kun ovat niin samanikäisiä.

Itse olin tarkka siitä, että se isompikin oli vielä pieni, eikä häneltä vaadittu mitään isona olemista tms. Syliinkin pääsi aina kun halusi, kyllähän siihen aikuisen syliin nyt kaksi pientä mahtuu yhtä aikaa.



9

Ja täytyy se myöntää, että raskasta alkuun oli. Esikoisesta tuli, raskausaikanani kuopuksesta, ihan isin tyttö, kun äiti ei voinut samalla tavalla nostella tai sylitellä - enkä jaksanut juuri mitään, olin niin pitkään pahoinvoiva kuopustakin odottaessa.



Nyt, kun tytöt ovat 3v3kk ja 2v on kaikki alkanut helpottamaan; esikoinen on jo hyvin omatoiminen, ja mielekästä yhteistä tekemistä löytyy =o). Toisaalta, jos esikoisellakin vielä tässä vaiheessa uhmaa, ja kuopuksella alkavaa sellaista, voi olla ajoittain aika hektistä, kun molemmat kitisevät, kiukuttelevat ja uhmaavat samaan aikaan - mutta silloin kannattaa vain suhtautua huumorilla.



Kyllä tästä selviää, ja lasten kasvaessa, on heillä seuraa toisistaan!

Ja ihan hyvin on mennyt! Tosin silloin alussa kaikki tuntui ihan mahdottomalta, varsinkin kun esikoinen alkoi vasta toisen syntymän aikoihin kävelemään ja koko ajan sait olla katsomassa, että missä se mukkelee! Mutta meillä esikoinen oli niin rauhallinen, että ei koskaan tarvinnut pelätä, että olisi esim. vauvalle tehnyt mitään. Tosin oli varmaan niin pienikin, ettei edes osannut tehdä mitään pahaa.



Meillä alkua hankaloitti nuorimman koliikki; huusi joka syötön jälkeen melkein pari tuntia eikä aikaa tuntunut jäävän esikoiselle kun piti vauvaa kanniskella.. Onneksi sekin loppui 3kk iässä ja vauva rauhoittui.



Vaikeita tilanteita tuli juuri näissä kohtaa, kun esikoista piti nukuttaa ja vauva kiljui nälkäänsä/mahaansa, tai kun yritti nukuttaa muutenkin herkkää vauvaa ja sitten esikoinen ryntää siihen kiljumaan ja riehumaan ja leikkimään, tai yritit imettää ja esikoinen pomppii sängyllä vieressä ja haluaa silittää vauvaa yms.



Sanotaan nyt niin, että " alku aina hankalaa" ja minä ainakin olin ensimmäisen reilun kk niiiiin väsynyt ja univelkainen, että pienikin vastoinkäyminen tuntui ylitsepääsemättömältä... Onneksi esim. äitini pystyi auttamaan paljon alussa, kun mieheni piti remontoida uutta kotiamme, johon muutimme kun vauva oli 3vkoa. Mutta aika kultaa muistot, nyt esikoinen on 2v10kk ja kuopus 1v8kk, ja on ihana katsella, kun he touhuavat yhdessä ja leikkivät esikoisen " opastuksella" milloin mitäkin .



Meillä ensimmäinen vuosi meni sisarusten suhteen hyvin, kunnes esikoinen täytti 2v ja aloitti pienen uhmailun (kuopustakin kohtaan silloin tällöin), mutta ei mitään suurempaa ole ollut.



Tsemppiä ja onnea ja hyvää jaksamista sinulle!!!!!! Se on sen kaiken väsymyksen ja vaivan arvoista!!! :) :) :)

Ja voin kyllä sanoa että arki on ollut paljon helpompaa kuin mitä kuvittelin. Tosin asiaa edesauttaa että meillä molemmat lapset ovat olleet todella helppoja. Nyt kun pienempi on 7kk niin leikkivät jonkin verran yhdessä eli heistä on jo toisilleen seuraa.

riippuu tietysti kuinka " vaativa" on ensinnäkin vauva ja kuinka mustasukkainen on esikoinen....

rankkaa on varmasti ajoittain mutta kyllä siitä hengissä selviää.



ja mikä parasta, heillä on seuraa toisistaan jo aika varhain.