Lue keskustelun säännöt.
Antiikkihuonekaluissa on vesirinkiä, palaneita rinkiä, laatikoiden vetimet hukassa ym
01.03.2024 |
Mua ainakin ihmetyttää tällainen, miten huolimattomasti hienoja huonekaluja on kohdeltu. Näin aivan ihastuttavan lipaston, jonka kulmissa oli hienoja maalattuja kiehkuroita ym. Mutta myös kymmenisen vesirinkiä ja keskellä pintaa iso palovahinko (mitä ihmettä??) :(
Eikö niitä irronneita vetimiä olisi voinut laittaa siihen lipaston laatikkoon säilytykseen?
Kommentit (8)
On minullakin huokeita tavishuonekaluja, mutten aiheuta niihin isoja palaneita rinkuloita, en jätä märkiä laseja niiden päälle jne. Miksi ennen tehtiin niin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olleet lapsihuushollissa. Muutama lapsi ja antiikkiesineille voi sanoa hyvästit.
On olemassa käyttöantiikkeja ja arvoantiikkeja. Suomi on niin pieni maa, että arvoantiikkia löytyy lähinnä ainoastaan Etelä-Helsingin vanhoista porvarikodeista tai Turusta sekä ripoteltuna isoihin kartanoihin ympäri maata.
Arvoantiikeissa on käytetty harvinaisia puulajeja, kullattuja pronssivetimiä ja kehystyksiä, ja ne on valmistettu kiltamestarin toimesta 1700-1800-luvuilla sekä niissä on killan leima ja tekijän allekirjoitus yleensä joko takakiiloissa tai marmorikannen alla.
Käyttöantiikit ovat niitä tavallisen rusehtavia puisia lipastoja, pöytiä jne. joissa ei yleensä ole sen kummempia koristeluita. Joskus niissä on jotain koristemaalauksia sivuissa tai lipastojen vetimien kohdalla. Päällisosa ei ole ikinä kiveä tai marmoria vaan petsattua puuta.
99,9% Suomesta löytyvästä antiikista on tätä rusehtavaa huutokauppakeisari-antiikkia joka on ollut käyttötavaraa. Ei sitä ole varjeltu mitenkään erityisesti, kun se ei ole alunperinkään mikään arvoesine. Siinä on pidetty juomia, kirjoja, eletty elämää sen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
On olemassa käyttöantiikkeja ja arvoantiikkeja. Suomi on niin pieni maa, että arvoantiikkia löytyy lähinnä ainoastaan Etelä-Helsingin vanhoista porvarikodeista tai Turusta sekä ripoteltuna isoihin kartanoihin ympäri maata.
Arvoantiikeissa on käytetty harvinaisia puulajeja, kullattuja pronssivetimiä ja kehystyksiä, ja ne on valmistettu kiltamestarin toimesta 1700-1800-luvuilla sekä niissä on killan leima ja tekijän allekirjoitus yleensä joko takakiiloissa tai marmorikannen alla.
Käyttöantiikit ovat niitä tavallisen rusehtavia puisia lipastoja, pöytiä jne. joissa ei yleensä ole sen kummempia koristeluita. Joskus niissä on jotain koristemaalauksia sivuissa tai lipastojen vetimien kohdalla. Päällisosa ei ole ikinä kiveä tai marmoria vaan petsattua puuta.
99,9% Suomesta löytyvästä antiikista on tätä rusehtavaa huutokauppakeisari-antiikkia joka on ollut käyttötavaraa. Ei sitä ole varjeltu mitenkään erityisesti, kun se ei o
antiikkia, antiikkia- ohjelmassa esiteltiin vuosituhannen alkuvuosina sotheby's huutokaupassa ollutta 1700-luvun louis xvi lipastoa joka oli päätynyt helsinkiin.
sen hinta oli yli 70,000 euroa eli enemmän kuin uusi tesla. siinä oli käsittämätön määrä yksityiskohtia ja kultauksia.
moni ei edes ymmärrä miten tajuttoman kalliita oikeat antiikit ovat, ei siis nämä harrastelijapuusepän toimesta tekemät rujot palikat 1900-luvun taitteesta.
niiden päällä ei todellakaan ole pidetty mitään vesilaseja. suomi on ollut 300 vuotta sitten niin köyhä maa ettei täällä ole ollut kuin ehkä 50 ihmistä jolla on ollut teoreettista mahdollisuutta tuollaisten ostamiseen jostain ranskasta ja vielä järjestää sille hevos/laivarahti suomeen
Suomi on aina ollut köyhä maa jossa vain parilla sadalla aatelisella on ollut mitään omaisuutta. Tilanne muuttui vasta joskus 1850 tienoilla kun porvariluokalle/kauppiaille alkoi edes jotain omaisuutta kertyä.
Ei täällä voikaan olla niin paljon aitoa arvokasta antiikkia kuin Ruotsissa, kun siellä on ollut suurehko porvarisluokka jo ~1400-luvulta asti, samaan aikaan kun silloin tyypillistä suomalaista lähinnä käytettiin Ruotsin sodissa tykinruokana ja rauhan aikana pelkkänä viljanniitto-automaattina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kokopuiset vanhat kalusteet kannattaa kunnostaa.netissä on ainakin englanniksi ohjeita varnish restore furniture hakusanoilla pitäisi löytyä,eli voi poistaa vanhan lakan ja uusi päälle niin vauriot poistuu.
Kaikki eivät osaa arvostaa vanhaa. Usein mummolta perityt huonekalut olivat aikoinaan suorastaan halveksuttuja ja niitä surutta maalattiin valkoisiksi millä tahansa maalilla.
Joissain kodeissa antiikkikin on ollut vain käyttötavaraa eikä niitä ole erityisesti varjeltu. Oikeastaan ihan hyvä, käyttöönhän ne on tehty, tosin olisi tietysti suotavaa pitää edes vähän huolta kuitenkin.
Mutta ei hätää. Yleensä ne on umpipuuta ja hyvin tehty. Kyllä ne voidaan entisöidä.