En ymmärrä ystävääni. Ei lepy ellei mies tuo ruusupuskaa kotiin, oli riidan aiheuttaja sitten hän tai mies.
Riitoja ei koskaan selvitetä, kaveri on tosi tulinen ja huutaa helposikin pienistä asioista. On kuulemma jo leppynyt miehelle, mut sovinnon elkeenä mieheltä päin on aina tultava ruusuja. Kaveri sanoi tämän olevan yleistä ja tietää monta vastaavaa paria. Käski täältä kysyä, kun en usko enkä tajua.
Ymmärtääkö kukaan? Multa menee täysin yli hilseen. Mä varmaan suuttuisin ja ottaisin ilkeilynä rehut, jos asioita ei ole selvitetty. Jos joskus saan ruusuja, saan ne mieluummin siksi, että olen ihana tai tehnyt jotain mukavaa, positiivista.
Kommentit (3)
ympärillään. Vähän sama kun kaverini heittäytyy selibaattiin vaatiaksen mieheltään milloin mitäkin. Oiskohan kyseessä jokin tunne-elämän vajavaisuus vaiko persoonallisuushäiriö kenties, vaikee sanoa. Itse en ruusuista saisi apua siihen jos jokin asia painaa tai on selvittämättä.
ole tuollaista, eikä koskaan ole mieleen tullut pyytäkään. Eikä kukaan kaverikaan ole kertonut, että miehen pitäisi kukkia sovinnon eleenä tuoda. Mulle riittää erinomaisesti anteeksipyyntö tai halu keskustella ja selvittää asia. (Anteeksikaan ei tarvitse pyytää, eihän sillä aina siihen edes ole aihetta.)
Aika kalliiksikin varmaan tulee miehelle, jos riitoja on usein.
Mulle kyllä riittää ihan anteeksipyyntö, on todellakaan odota mitään lahjuksia jos ollaan riidelty. Kukkia on tosiaan mukavampi saada silloin, kun on ollut oikein ihana:)