Mitä kertoo ystävästä?

En tiedä minne purkaisin surullista oloani..

Olen aikuisiällä n 5v sitten tutustunut harrastuspiiressä ihmiseen ja meistä tuli heti sydänystävät. Olemme molemmat naimisissa, naisia eikä meidän välillä ole romanttista suhdetta. Vaikka välimatkaa on parisataa kilometria, olemme nähneet aika usein ja soiteltu, viestitelty melkeinpä joka päivä.

Kolmisen kk sitten meillä oli harrastusporukan kanssa viikonlopputapaaminen, osa tunsi toisensa, osa ei. Tämä ystävä tunsi minut ja yhden toisen. Ihmettelin jo itsekseni tapaamisessa, ettei ystäväni puhu minulle oikein mitään, mutta muiden kanssa höpöttelee kyllä, ajattelin sen johtuvan siitä,että hänelle kaikki ovat uusia ihmisiä ja kiva tutustua uusiin ihmisiin ja minun kanssa ehtii jutella nyt koska vaan,

Tätä kesti koko viikonlopun. Hän oli kyllä ystävällinen kun lähestyin, mutta samalla jotenkin etäinen.

Kun viikonloppu oli ohi, meni pari pv kun laitoin hänelle viestiä viikonlopun fiiliksistä. Hän ei vastannut mitään, mutta seuraavana päivänä vastasi viestillä, että vastaa kun ehtii. Ei vastannut. 

Yhtäkkiä huomaan olevani tilanteessa, jossa hän välttelee minua kuin ruttoa. Olen kysynyt syytä useampaakin kertaan, vastaukset ovat tekosyitä tyyliin: olen nyt väsynyt, olin silloin väsynyt, sori nyt on kiire, olen töissä jne jne.

Hän on lakannut kokonaan reagoimasta mihinkään face- ja instapäivityksiini VAIKKA kuukauksi sitten jouduin onnettomuuteen (ei kysynyt mitään, ei kommentoinut, ei soittanut tms). Ei lähetä viestejä, ei soita. Jos yritän lähestyä, vastaa hyvin neutraalisti. Ja siis huom aiemmin olimme kuin paita ja perse, saatoimme soittaa jopa 3-4 päivässä  eikä meillä ollut keskenämme mitään riitaa tms tapaamisessa.

En jaksa enää yrittää. Olen alkanut vetäytyä.

Olen tajunnut, että itse toimisin juuri noin, jos haluaisin jostain ihmisestä eroon pysyvästi.

Itkettää.